Illalla sairaalassa Rousi tuli naista tapaamaan nuoren pojanklopin kanssa. Esitteli tämän nukkumatiksi, tohtori Takiksi. Naista olisi naurattanut. Pienellä hintelällä miehellä oli yllään ylisuuri takki, joka näytti lepattavan tyhjänä.
Aamulla jännitys pysyi sietokyvyn rajoissa, eikä nainen huolinut esilääkitystä. Paniikki iski, kun häntä sidottiin leikkauspöydälle. Pakoonkaan ei päässyt. Helpotus tuli vasempaan käteen tökätyn kanyylin kautta. Viimeinen muistikuva oli makaaminen kirkkaiden lamppujen loisteessa, vihreiden kankaiden alle peitettynä. Ja tohtori Takin hyvänyöntoivotus.
Jo pienen hetken kuluttua Takki kutsui naista nimeltä ja ravisti olkapäästä.
Viikon 4 krapusanat ovat takki, vastaus, ihme.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Susun blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi Susun blogiin.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
Kolmen äffän syndrooma! Hurjaa!
VastaaPoistaNukuus on kyllä jännä olotila, aika todellakin katoaa, mitään ei ole olemassa. Olen usein ajatellut, että kuolema on samanlainen, kaikki vain lakkaa, katoaa.
Tuo on totta, mitä sanot nukutuksesta.
PoistaOlen onnistunut imuroimaan kaikenlaisia epätyypillisiä tauteja, kuten tuonkin kolmen f:n taudin.
Kyllä se esilääkitys kannattaa ottaa. Erikoinen tuo kolmen äffän sairaus.
VastaaPoistaLeikkauksen jälkeen todellakin on tunne, että pari minuuttia vaan meni. Polven tekonivel kun leikattiin pari vuotta sitten ja minua heräteltiin, niin ensimmäinen ajatus oli, että eikö sitä tehtykään.
Minullekin on joskus iskenyt pelko, ettei leikkausta tehtykään.
PoistaSittemmin olen huolinut kaikki tarjotut mömmöt ja piikit :D
Hauska muisto nousi tarinastasi Kirsti Kaija. Olen joskus johonkin vaivaan saanut jonkinlaisen pikkunukutuksen. Kun heräsin, lääkäri kertoi naureskellen, että olin puhunut paljon ja nimen omaan heistä, lääkäristä ja hoitajasta. En oikein saanut selvää mitä olin turissut :D, mutta kysyttyäni sain vastauksen, että ihan mukavia olin puhunut.
VastaaPoistaOlisi kiva ollut olla kuulemassa puheitasi.
PoistaVarmasti lääkärit kuulevat toisinaan kaikenlaista.
Useassa leikkauksessa olleena (potilaana) suosittelen esilääkiryksen ottamista. Hyvä, tiivis krapu, tykkäsin.
VastaaPoistaKiitos! En enää lähde leikkaukseen ilman esilääkitystä. Nuoruus ja rämäpäisyys.
PoistaNukutus on ihana olotila, huumeeseen verrattivissa.
VastaaPoistaHuumeista ei ole muuta kokemusta kuin vahvojen kipulääkkeiden muodossa.
PoistaNukutusta en enää pelkää.
Esilääke tekee minusta puheliaan. Nukutukseen vaipumisen tila on mielettömän hieno tunne. Ja hetkessä ohi.
VastaaPoistaKunpa kaikki kärsivät saisivat nukutuksen ja pois kärsimyksistä.
Nukutus olisi kyllä kivuton tapa lähteä. Ja voisi ajatella sen säästävän myös yhteiskunnan varoja.
PoistaTämä "äffien" taudista puhuttiin sisätautiopin luennolla, jäi mieleen. Itse en halua nukutusta koskaan, mikäli anestesiaksi suinkin käy puudutus. Tämä asia jakaa ihmiset melko hyvin.
VastaaPoistaPaljon leikeltynä minulla on hyviä kokemusta molemmista.
PoistaMahdollisiin tuleviin suuriin leikkauksiin haluan kyllä jatkossakin nukutuksen.
Minäkään en halua nukutusta, kun en kuulemma tahdo herätä. Sitten läpsivät posket lommolle ;-o
VastaaPoistaOnpa ikävä kuulla tuosta heräämisen vaikeudesta. Auttaisiko "coctailin" vaihtaminen?
PoistaNukkumatin pitää ollakin pieni, kun (laulun mukaan) pujahtaa kaapin taa.
VastaaPoistaNiin tai takkinsa poimuihin :D
PoistaMinä saan unen jo esilääkityksestä ja herääminen kestää kauan.
VastaaPoistaHyvä, kun sinun ei tarvitse kauaa jännittää. Tuo hereille pääsyn pitkä kesto ei liene niin hyvä juttu.
Poista