TERVETULOA BLOGIINI

Kiva, kun kävit. Kommentit ilahduttavat minua aina. Kiitos, kun kommentoit.

Translate

AIHEITA:

sunnuntai 16. tammikuuta 2022

KYLÄ

 

 Kylässä on kauppa, 30 metrin pätkä jalkakäytävää ja alle neljäsataa asukasta. Näin pienelle paikkakunnalle on helppo kotiutua. Sulautua joukkoon. 

Täällä kaikki tervehtivät toisiaan, jäävät juttusille. Täkäläisillä on outo tapa likotella ja holhota aikuista naista.

 

 Busseja Lahteen kulkee tunnin välein. Aina joku rekisteröi tulijat ja menijät. Tänäänkään en pääse salaa lähtemään.

- Likka laita pipo päähäs. Muuten aivos jäätyy tässä tuulessa. Mihis sie oot menos?

- Lahteen.

- Niin, sinnehän ne likat yleensä

- Täytyy käydä välillä asioilla.

- En mie sillä, mutta likka, oo varovainen. Hollolan Lahles on ny liukkaat kalut.

Onneksi bussi tulee. Olen jo nousemassa siihen, kun kuulen vielä;

- Ja liukkaat jalkakäytävät. 

☃️

Viikon 3 krapusanat ovat jalkakäytävä, outo, sulautua.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Susun blogissa.

Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.

Jätä krapusi linkki Susun blogiin.

Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

29 kommenttia:

  1. Liukkaat kalut :D Kannattaakin olla varovainen :D

    Itse en taitaisi sopueutua tuollaiseen kyläyhteisöön...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkeen tottuu :D Oma likainen mielikuvitukseni tulkitsi, sanan ensimmäisen kerran kuullessani, täkäläisten puhuvan jostakin muusta kuin kaduista.

      Poista
  2. Tulipas maalainen olo, yht' aikaa ahdistava ja rauhoittava. Maaseutu itsessään rauhoittaa, ihmiset siellä ahdistaa. Liian vähän tekemistä, liikaa huolehtimista joka helposti muuttuu kyttäämiseksi, juoruiluksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maalle muutettuani olo oli kauan kaksijakoinen. Huolehtiminen sekä liikutti, että ärsytti tottumatonta.

      Poista
  3. Tuli mieleen lapsuus Imatran Meltolassa. Naapurit tiesivät asiat paremmin kuin ite.

    VastaaPoista
  4. Maalla pidetään huolta toisista, toisinaan liiankin tarkkaan. Täytyy keksiä aina hyvät selitykset menemiselle. Kyllähän maallakin on liukkaita....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koira ei pääse karvoistaan, emmekä me maalaiset tavoistamme.

      Poista
  5. Onneksi täällä on sentään vähän isompi kylä. Eikä kukaan huutele ohjeita kun hurautan omalla autolla pois kylältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se täälläkin muuttunut. Enää kulkee vain koululaisbussit. On pakko hurauttaa omalla autolla :D

      Poista
  6. Hieman pienempi kylä kuin Järvenpään kauppala oli aikoinaan ennen kuin kaupungin tittelin sai. Pieni se oli vielä silloinkin ja pois oli lähdettävä, kun en kestänyt sitä kyttäystä. Hauska tuo 'liukkaat kalut' :D :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuorena tänne muuttaessani koin kyläläiset kyttääjinä. Nyt minusta on tainnut tulla samanlainen. :D :D :D
      Oli tähän murteeseen tottumista.

      Poista
  7. Huh, liukkat kalut. Minä vietin lapsuuteni pienessä kylässä Kainuussa.Kainuulaiset ovat niin kaunoja, etteivät huutele perään. Välillä on tosi ikävä kylää ja Kainuuta. Tosin asutaan nyt hyvin pienessä kylässä ja viihdytään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kylä on uusmaalaisten ja jäyhien hämäläisten rajalla. En tiedä kumman vaikutteita tuo utelias huolehtiminen oli. Nyt täälläkin ihmiset ovat enemmän muiden yksityisyyttä kunnioittavia. Minäkin viihdyn täällä.

      Poista
  8. Murteella ilmaistu uteliaisuus tuntuu jotenkin lievemmältä kuin kirjakielinen: kyläyhteisön omaleimaisuus välittyy sen kautta ja kuuluu ikään kuin asiaan udella toisen menoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa olla juurikin noin, vaikka joskus ärsytti, en kuitenkaan koskaan oikeasti kilahtanut. Nyt täälläkin osataan paremmin kunnioittaa kanssaihmisten yksityisyyttä. Vai onko se ajan henki?

      Poista
  9. Hyvä kuvaus pienestä kyläyhteisöstä. Itse en ole tainnutkaan asua noin pienellä paikkakunnalla. On siinä omat hyvät ja huonot puolensa. Tuo likottelu tuntuu kyllä erikoiselta. Mukavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. En tiedä onko likottelu ihan orimattilalaista muuallakin kuin sivukylillä, koska myös työelämässä miehet likottelivat. Tosin naisten tytöttelystä ei vielä tuolloin keskusteltu.

      Poista
  10. Lahti on tuttu paikka,nuoruus siellä tuli vietettyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän kylä on 20 kilometrin päässä Lahdesta. Lähellä olet ollut.

      Poista
  11. Ai,ai kun tuo utelu ja neuvominen kutitti ärsyttävästi. En jaksaisi yhtään tuollaista. Mutta. Ihminen on sopeutuvainen. Jos muuten kaikki olisi loistavasti niin ehkä tuohon tottuisi....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kyläläisten huolehtiminen sekä liikutti, että ärsytti tänne muutettuamme. Nyt kun kaupat, koulut ja linja-auto vuorot on
      lopetettu , ei enää näe ketään kylän raitilla.

      Poista
  12. Minusta tuntuu, että asun vieläkin syrjemmässä. Ketään ei ole lähimain, kukaan ei huutele neuvojaan, tosin ei ne mua haittaiskaan. Busseja kulkee tasan yksi menen ja yksi tullen kaupungista ja matkaa on yhteen suuntaan 60 km.
    Minusta tosi hienoa, jos varoitetaan liukkaudesta.
    Kivasti kirjoitat pienestä kylästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Sama tilanne täällä nykyisin. Meillä tosin vain 20 kilometriä Lahteen ja 10 kilometriä Orimattilaan. Ketään ei näe kylän raitilla, eikä kukaan kysele, minne nyt huristelet autollasi. Aikanaan tuo huolehtiminen sekä liikutti, että ärsytti.

      Poista
  13. Aivan kuin olisi äitiä kuunnellut. "Pipo päähän, aivot jäätyy. Vanttuut käsiin, ettei tule reumatismi ja niin edelleen" Tuli lapsuus mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huolenpitoa tuo kanssaihmisten asioihin puuttuminen varmaan olikin, muttei sitä osannut nuorena pelkästään sellaisena ottaa, vaan koki myös urkkimisena, asioihini puuttumisena.

      Poista
  14. Kiva stoori, näinhän se on, että aina tulee varoteltua.. ehkä liikaakin.
    Upea revontuli. En nähnyt ihan mun kotona, vaikka kuulemma täälläkin olisi niitä nähnyt.

    VastaaPoista
  15. Hupsis, revontulikommi tulikin väärään postiin. Mutta haitanneeko tuo mitään.

    VastaaPoista
  16. Hollolan Lahles, tuttu paikka :) Tai Lahes. Reilu pari vuotta sitten muutettiin sieltä maalle, mutta melkein viikottain tarvii siellä käydä.
    Joku vuosi sitten kävin oikein Isolla Kirkolla ja juttelin tuntemattoman miehen kanssa. "Mistäs oot kotosin?" -Lahdesta. "Mistä?" -Lahdesta. "Mistä?" -Lahesta. "No tulihan se sieltä" :D

    Äiti ei oo alunperin Lahesta, eikä Hollolastakaan, ollaan vaan asuttu siellä aikanaan, mutta tällanen värssy tulee hirvittävällä vauhdilla (nyt vasta olen sen oikein opettelemalla oppinut):
    "Tiä tie on nin liukas kun piäskysen piä, ett täs menee pian että piä läiskähtiä"

    VastaaPoista

Kommenttisi tekee minut aina iloiseksi