Perimä vai ympäristö? Sitä olen miettinyt usein.
Minulla on kaksi isää. Nuori isä, jota en tunne ja jolla oli paperit väärälle nimelle.
Hänkö antoi minulle helposti ruskettuvan ihon, pitkät, kaartuvat ripset ja tuuheat hiukset? Hänenkö syytään on kovakalloisuuteni ja uhmakkuuteni?
Toinen, vanhempi ja rauhallinen, isäni luuli minua aluksi omakseen. Nuorena kunnioitin häntä enemmän kuin äitiäni. Enkä vähiten siksi, että isä kykeni antamaan anteeksi loputtomasti. Kaiken kärsimänsä pahan. Isän ei tarvinnut käskeä minua monesti, kun jo tottelin. Hän yritti toimia sovittelijana äitini ja minun keskinäisissä konflikteissa. Lähtiessään viimeiselle matkalleen, isä pyysi minua pitämään äidistä huolta. Lupasin.
Ajattelen heitä molempia kiitollisuudella.
🎂
Viikon 46 krapusanat ovat rauhallinen, ripset, käskeä.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Susun blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki Susun blogiin. https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/11/14/pihalla/
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
Hyvää isänpäivää!
Geenit toiselta, ja toiselta kasvatus, ei huono kauppa;) Hyvä krapu ja vähillä sanoilla tiivistit ison asian.
VastaaPoistaSiispä perimä ja ympäristö yhdessä :D
PoistaKahdelta isältä olet saanut paljon hyvää, hieno juttu.
VastaaPoistaKunpa vielä löytäisin sen ensimmäisen isän jälkipolvea. Hän tuskin enää elää.
PoistaKiinnostava kahden isän kokemus.
VastaaPoistaOlisipa ollut hienoa, jos olisin kuullut tuosta ensimmäisestä ennen 22 ikävuottani.
PoistaHienoa, että toinen isäsi osasi olla sinulle hyvä isä ja ihanaa, että ajattelet kumpaakin kiitollisuudella.
VastaaPoistaEnsimmäinen ei luultavasti tiennyt olemassaolostani.
PoistaVanhempi isäsi on ollut rakastava ihminen ja häneltä olet oppinut varmasti paljon. Esim. ajattelemaan kiitollisuudella heitäkin, joiden ratkaisut ovat tehneet joskus kipeää.
VastaaPoistaPaljon huonomminkin olisi voinut olla.
PoistaKaksi isää, vau. Kahdelta saa varmaan monipuolisesti enemmän kun vain yhdeltä...
VastaaPoistaElätän vielä toivoa, että ensimmäisellä isälläni olisi jälkipolvea ja kohtaisimme.
PoistaPerheen biodiversiteettia:D
VastaaPoistaTotta niin monissa perheissä ;D
PoistaKoskettava kirjoitus kahdesta isästä. Onneksi toinen oli hyvä ja ymmärtäväinen. Ensimmäinen arvoitus. Ehkä joskus se vielä ratkeaa.
VastaaPoistaTämän arvoituksen soisin ratkeavan.
PoistaSinulla on sellainen arvoitus että soisin sen ratkeavan. 🤗
VastaaPoistaAjattelemme samalla tavoin. Vastasin juuri Marjalle sinun sanoillasi, vaikken ollut vielä nähnyt sinun kommenttia. 🤣
PoistaToisilla kaksi isää, toisilla ei isää. Eikä isän tarvitse olla biologinen, hyvä ja ymmärtäväinen ihminen riittää. Minun isäni kuoli (36 v ikäisenä) muutama kuukausi ennen syntymääni. Isästä on valokuva ja tarinat. :)
VastaaPoistaOnneksi sinulla on kuvia ja tarinoita isästäsi. ❤️
VastaaPoistaMinullakin on ensimmäisestä tarinoita. Olisipa kuvakin.
Toivon todella, että saisit ongelman ratkaistuksi.
VastaaPoistaOlisi se mahtava yllätys.
PoistaNiin kaunis teksti. <3 Isät. <3 Sydämellistä loppuviikkoa Kirsti Kaija. <3
VastaaPoistaKiitos Tiia. Hyvää uutta viikkoa sinulle <3
Poista😍
VastaaPoistaThank you Regine <3
Poista