PIHAN KUULUMISIA

Puutarhassa kaikki kukkii yhtäaikaa, ja vain hetken, monta päivää jatkuneen  kuumuuden ja kuivuuden vuoksi. 

Kasvimaata on kasteltava aamuin illoin, jos mielii satoa

Näistä osa jo varistaa terälehtiään

Oikein hyvää ja kaunista juhannusta!

KESÄKUU

Lenkin jälkeen on mukava pulahtaa uimaan

 Pienen Linnun Makrotex-haaste on kesäkuu. Tervetuloa osallistumaan tavallisilla tai makrokuvilla.

Kesäkuu on mahtavaa aikaa. Juuri nyt puutarhassa kukkivat alppiruusut, syreenit, kullerot, siperianunikot, akileijat, juhannusruusu, lumipalloheisi, pionit ja laukat. Humalat kiipeävät yli kolme-metristä tukeaan korkeammalle.

 Luonnossa ilma on sakeanaan pieniä siivekkäitä ja  voikukan hahtuvia. Suolla suopursu tuoksuu huumaavasti,

 Kasvimaa antaa jo satoa. Ainakin raparperi, ruhosipuli, mausteyrtit ja salaatti ovat syötävissä. Peruna on hienosti taimella. Kasvihuoneissa tomaateissa on raakileita, fenkoli alkaa olla parhaimmillaan ja pari satoa retiisiä popsittu. Ensimmäiset kesäkurpitsat ja kurkut valmistuvat piakkoin.

Kaunista kesäkuuta!

SAMMALOITUNUT

Pienen Linnun MakroTex-haasteen viikon teemana on sammal. Voit ottaa osaa haasteeseen tavallisilla tai makrokuvilla täällä.

Suolla rahkasammal kasvaa niittyvillaa.

Sammaloitunut kanto?

Onkohan näistä enää polttopuiksi?

 Nautitaan luonnosta!

TAUSTOJA

 #suuntanaomavaraisuus2021 -yhteispostaus 

 Sarjan luotseina toimivat: Tsajut -blogin (www.tsajut.fi) Satu ja Korkealan (www.korkeala.fi) Heikki. 

 Taas on yhteispostauksen aika. Kesäkuun aiheina ovat: mikä innosti minua omavaraisteluun, miten päädyin nykyiseen paikkaani ja tulevaisuuden haaveeni.  Linkit muiden osallistujien postaukseen löytyvät tuttuun tapaan postauksen lopusta.

Mikä innosti meitä? 

 Suuret haaveet ja pienet palkat saivat meidät suunnittelemaan omaa kasvimaata ja puutarhaa  jo ennen avioitumistamme. Menimme naimisiin 1973. Kerrostaloasunnon pihamaalle emme voineet puutarhaa perustaa. Äidilläni ja isäpuolellani oli pieni maatilkku Orimattilasta noin 10 päässä sijaitsevan Heinämaan kylän keskustassa. He eivät jaksaneet itse hoitaa kivistä peltotilkkuaan. Kivinen pelto puski haapaa ja nokkosta. Niinpä kaadoimme haavat, heilutimme kuokkaa ja laitoimme kasvimaan. Tontilla oli ennestään yli 100 herukkapensasta, joista riitti marjoja meille kaikille. 

 Miten päädyimme nykyiseen paikkaamme?

 Muutamaa vuotta myöhemmin äiti miehineen ilmoittivat halustaan luopua kiinteistöstä ja tarjosivat sitä meille. Otimme selvää saisiko haja-asutusalueelle Arava-lainaa. Kun se oli mahdollista, päätimme ostaa edullisen paikan. Päätöksen teki helpoksi se, että Heinämaa oli tuolloin elävä kylä, jossa oli toimivat kauppa, koulu ja posti. Lahteen ja Orimattilaan oli hyvät linja-autoyhteydet. Lapsiperheelle tärkeitä asioita kaikki. Muutenkin olimme ihastuneet Heinämaan kylään.

Kuvakaappaus Heinämaan Pitsinkutojat Ry:n Facebook-sivulta

Heinämaan kylä  

 Heinämaan erikoisuuksia on se, että kylä on (Rauman ohella) Suomessa ja maailmallakin kuuluisa nyplätyistä pitseistään. Pitsinkutominen, kuten Heinämaalla sanotaan, on hyväksytty osaksi Suomen Elävän perinnön kansallista luetteloa 23.11.2017. Elävän perinnön kansallinen luettelo liittyy Unescon yleissopimukseen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta Suomessa.

 Heinämaa on myös yksi Museoviraston määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista  kulttuuriympäristöistä. Heinämaan kylä on ollut asutettuna 1550-luvulta lähtien. Kylä oli pitkään eristyksissä. Nälkävuosina 1867-1868 Orimattilan kirkonkylän ja Heinämaan välille rakennettiin tie hätäaputöinä. Heinämaan rakennetulle ympäristölle leimaavaa on  kylässä harjoitettu käsityöläisyys. 

Mäkitupalaisten ja tontinvuokraajien pienet asuinrakennukset ovat sijoittuneet kylän halki kulkevan tien varrella oleville kumpareille, joissa  on säilynyt alkuperäistä rakennuskantaa 1800-luvulta.

1900-luvun alkupuolella rakennettu kyläkauppa on ollut parin lapsemme kesätyöpaikka.

Heinämaan vuonna 1872 valmistunut koulu, jota laajennettiin vuonna 1913 (lakkautettu 2014), sijaitsee  meidän tonttia vastapäätä. Moni lapsistamme on aloittanut koulutiensä tässä koulussa.

Koulun lähellä on 1930-luvulla rakennettu rukoushuone. Täällä on  kastettu lapsiamme ja lapsenlapsiamme, sekä vihitty tyttäriämme.

 Nuorisoseuran 1900-luvun alkupuolelta oleva talo on Heinjoen penkalla. Talossa on tanssittu tyttäriemme ja vävyjen  häitä.

Tulevaisuuden haaveitamme

  Haaveenamme on asua mahdollisimman pitkään maalla. Vanhetessa piha on käynyt entistä tärkeämmäksi, vaikka voimavarat ehtyvätkin. Etenkin alkukesällä rikkakasvien kitkemistä tuntuu riittävän. Sadonkorjuuaika on kuitenkin niin palkitsevaa, että kaikki työ ja vaivannäkö unohtuu. 

 Nykyisin uudistamme rakennuksia ja pihaa rauhalliseen tahtiin. Pohdinnassa olleen porttien ja aidan maalaamisen toteutimme osittain tänä keväänä. Aidan juurelta näkösuojana kasvavalle humalalle mies teki uuden tukikehikon. Samoin uretaanilevyistä kasattu kompostori sai puisen ulkokuoren. Yhdessä kukkapenkissä vuorenkilvet saivat väistyä keijunkukkien tieltä.

 Vanhassa pihassa ja rakennuksissa riittää remonttia. Tämän kesän ykkösprojekti on mökin parvekelasien asentaminen. Kaikkea ei saa kesässä tehtyä, joten remppaa jää tuleviin vuosiinkin.

Aiemmin käytimme suurta pihaamme lähes pelkästään hyötyviljelyyn. Vuosikymmenien saatossa pihaamme on tullut  enemmän myös peli-, leikki-, oleskelu- ja koristepuutarha-alueita.

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/kesakuu2021/

Apilan kukka https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-6-mokki/

Kakskulma https://kakskulma.com/omavarainen-puutarhassa/

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/06/lopulta-juurruin-minakin.html

Vyöhyke 2

Urban farming kotitarveviljely https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/06/omavaraistelupuutarhailuni-historia.html

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2021/06/kesakuu-2021.htm

Keltainen kahvipannu https://keltainenkahvipannu.blogspot.com/2021/06/ruokaa-omasta-maasta.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/06/sukuvika.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/06/helppo-hyotytarha-omavaraisuus.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-6/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/06/suuntana-omavaraisuus-osa-6.html

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2021/06/omavaraisuutta-vuodelle-2021-kesakuu.html

Metsä Heini https://metsanheini.wordpress.com/2021/06/07/mika-ajaa-kohti-omavaraisuutta/

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=774

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/06/taustoja.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=21274

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/06/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/06/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/meidan-ajan-lapileikkaus/

Vyöhyke 5

Puutteela https://puutteela.com/?p=682

Vyöhyke 6

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/06/07/kesakuu-21-omavaraisteluni-tausta/

MENOVINKKI

Veistossarja Leivän tie

Puun käsittelyn mestari

Näin korona-aikana kotimaan matkailu on lisääntynyt. Moni käy esim. Ukko-, Akka- tai Paha-Kolilla. Onhan Koli kansallismaisemana suosittu nähtävyys. Kolin matkaan voisi yhdistää käynnin puun käsittelyn mestarin, Jaakko Kaikkosen kotona.  Jaska asuu vaimonsa ja poikansa kanssa Valtimolla. Näitä ja muita Jaskan mestariteoksia voi käydä katsomassa hänen kotonaan.

 Sovi vierailusta Jaskan kanssa sähköpostitse: jaskakaikk@gmail.com

 Tämä postaus on kirjoitettu Jaakko Kaikkosen luvalla ja kuvat ovat hänen ottamiaan, paitsi kaksi alimmaista, jotka ovat minun ottamia.  

 

  Dna-testin kautta löytynyt serkkuni Jaakko (Jaska) Kaikkonen on taitanut veistämisen siitä saakka, kun sai oman puukon 3-vuotiaana. 17-vuotiaana nuorukaisena Jaska jo veisti tukkireet isälleen, joka savotoi hevosen kanssa. Työvuosiensa aikana Jaska piti taukoa veistopuuhista. Hän aloitti nuorena työuransa metsätöissä. Myöhemmin Jaska valmistui työnopettajaksi ja toimi metsäkoululla ammatissa olevien metsureiden täydennyskouluttajana. 

 

 Joulukuussa 1987 tuolloin alle 40-vuotias Jaska havaitsi kainalossaan patin. Se oli melanooman etäispesäke. Rankkojen hoitojen seurauksena ennestäänkin hoikka mies laihtui 15 kiloa ja miehen yöunet katosivat kolmeksi kuukaudeksi. Toisesta kädestä katosi voimat ja siihen iski laskimotukos. Jaska jäi työkyvyttömyyseläkkeelle. Pikkuhiljaa kunto kohentui ja Jaska pystyi jatkamaan veistoharrastustaan. 

 

 Jaskan verstaassa on syntynyt monenmoista käyttöesinettä mm. upeita seinäkelloja, tuohisia virsuja ja kontteja, haarikoita, kirnuja, vesikelkkoja. Meidän lapset ovat leikkineet innolla  Jaskan valmistamilla kelkoilla, jotka kestävät kovaakin menoa vuodesta toiseen ja sukupolvelta seuraavalle.

 

 Isänsä muistoksi Jaska on veistänyt hevosen vetämässä tukkikuormaa. Reki on samanmallinen, jonka Jaska nuorena miehenä valmisti isälleen. Tukkikuorman päällä on mies reppuinen ja tukkisaksineen. En voi välttyä ajatukselta miehen olevan Jaskan isä. Entisajan työmenetelmiä ja välineitä kuvaavat tarkasti myös halonhakkaaja-pienoisveistos ja pöllinkuorija. Jaskan omia vuosia savotassa voisi kuvata taas metsuri pikkuruisen, aidon näköisen moottorisahan kanssa. 

 Upea on myös veistossarja ”Leivän tie. (ensimmäinen kuva)  Ensin on sontakärryt edessään hevonen. Lannan levityksestä päästään viljan kylvöön, niittoon, puintiin, jyvien jauhamiseen ja leipomiseen. Jaskalta meni kesä tämän yksityiskohdiltaan tarkan sarjan luomiseen. 

 

Lintuparvi

 

  Viimeisimpinä töinään taiteellinen Jaska on veistellyt lintuja. Niitä on jo melkoinen parvi. 

Pienimmät ovat tuumanmittaisia ja suurimmat kämmenen kokoisia.

 Mitä pienempi, sen haastavampi veistettävä. 

Eläimet haarikassa ovat kuulakärkikyniä

VIHREÄÄ

 Pienen Linnun Makrotex-haasteen aihe on Niin vihreää. Tervetuloa mukaan haasteeseen tavallisilla tai makrokuvilla. Haaste ja osallistujien kuvia löytyy täältä.

Monta vihreän sävyä rannalla

Muuri viheröi