ANSA

   Nuutin päivänä alkaneena palvelijoiden riiviikolla minun piti matkustaa Savonlinnaan, Anelman vinkkaaman enkelintekijän taloon.  Minulle sälytettiinkin (taivaan tuuliin haihtuneen) Leon tehtävä.

- Siun on nyt Alama vietävä se viesti.

 

 Niinpä seison Joensuun asemalla, miettien mistä tunnen miehen. Enhän voi kysellä kaikilta, ovatko he olleet paimenessa. Tuo pukuun sonnustautunut täydellinen herrasmies se ei ainakaan voi olla. Liian vanha. Liian tyylikäs. Mies kuitenkin selvästi odottaa jotakuta. Katsoo aina, kun aseman ovi käy. Pettyy kuitenkin. Huomaa viimein minut. Nostaa hattuaan.

 

- Paimenpoika.

- Paimentyttö, sanon ja ojennan hänelle kirjeen.

 

 Viritän ansan. Imen huultani ja sanon ettei minulla ole yösijaa.

Minua onnistaa. "Paimenpoika" ehdottaa yhteistä huonetta matkustajakodissa.

Viikon 19 krapusanat ovat imeä, täydellinen, talo.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Susun blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki Susun blogiin.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.