TERVETULOA BLOGIINI

Kiva, kun kävit. Kommentit ilahduttavat minua aina. Kiitos, kun kommentoit.

Translate

AIHEITA:

sunnuntai 7. helmikuuta 2021

RUOKAVARAS

 

- Hello guys!

- Helouta! On odoteltukin! Kävit kolme viikkoa sitten! Viikkokausia raadettu peräsuoli pitkällä pelkällä munalla ja maidolla!  Saatana! Laitas Kikru englannistaen! Eino karjui.

- EN!

 Tilanomistajan tuomissa ruskeissa paperipusseissa oli aina samat ruokatarvikkeet: Paahtoleipää, maapähkinävoita, maissihiutaleita, teetä, punaista tai appelsiinimarmeladia, juustoa, vesimelonia. Tottuneesti tyttö nappasi kuorman päältä sulatejuustopaketin ja juoksi eukalyptuspuiden taakse. Sini oli huomannut ja kipitti perässä. Sillekin oli pakko antaa.


- Hyi, mitä paskaa! 


 Sini veti juustoa henkeensä. Kakoi tukehtumaisillaan.

Tyttö katsoi kauhuissaan, ymmärsi lopulta takoa pienempäänsä selkään.


- Kellon äitille! Valastat ja mulhaat toisen tukehuttamalla!

- Jos kantelet, syötän sinulle oksennuksesi. Mieti sitä!
 
Tyttöjen päiden yläpuolella kookaburra räjähti hervottomaan nauruun.


Viikon 6 krapusanat ovat punainen, miettiä, murha.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Susun blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki Susun blogiin.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.


Kookaburran naurua

60 vuotta myöhemmin yritin mieheni Erkin kanssa etsiä Irwingin farmia, mutta meitä ei onnistanut.

28 kommenttia:

  1. Huh, johan oli käydä ohraisesti ruokavarkaalle! Karskia puhetta pikkutytöillä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän huushollissa sanottiin rumia sanoja koko ajan. Luulin kauan kaikkien muidenkin niin tekevän.

      Poista
  2. Aika kehno palkka jos noilla ruokavaroilla töitä tekivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naapurin farmilta saimme hakea, mitä siellä tuotettiin, joskus lampaanlihaakin, kun teurastettiin. Meidän tilanomistaja kävi sitten meidän ottamat ruuat naapurille maksamassa. Mutta kyllä isäpuoleni hoki usein, miten lapa tärisee, kun pitää heikoilla eväillä töitä puskea.

      Poista
  3. Miten ihmeessä noin heppasilla eväillä pärjää. Tai siis pärjätä voi, mutta jaksaako tehokkaasti tehä töitä.
    Kookaburran räkätys oli saaha minultakin käntyn murun väärään kurkkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etenkin isäpuoleni valitti heikotusta ja lapojen tärisemistä "konttoristien" ruuan vuoksi, vaikka maitoa, munia ja maissia ainakin saimme naapurista.
      Minulle tuotti vaalean leivän syönti vaikeuksia ja katsoin siksi olevani oikeutettu juustojen omimiseen. Kun olin ensimmäisestä ruokaerästä lähtien vohkinut juuston, en enää uskaltanut olla ottamatta. Ajattelin aikuisten ihmettelevän juustoa, kun sitä ei ennenkään ollut mr. Irwingin tuomissa pusseissa. Sitten pikkusisko sai tietää varkaudestani ja kiristi minua uhkaamalla kertoa aikuisille. Minä puolestani uhkailin häntä väkivallalla, jos hän kertoisi. Lapsena minulle Kookaburran nauru yhdistyi huonoon omaantuntoon. Niitä oli Australiassa paljon ja ainahan sitä jotain kontolla oli.

      Poista
  4. Pikkusiskosta tuli sitten "kanssarikollinen" kiristyksen myötä. Asiat opitaan varhain kun olosuhteet niin vaativat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opetin pienemmälleni kaikkea ei suotavaa. Eipä kateeksi käy aikuisia, jotka meitäkin yrittivät kasvattaa silloin, kun jaksoivat.

      Poista
  5. Kaikkea kolttosia on pienenä sattunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Tämä juutas on aina pahanteossa", oli minusta usein käytetty lause. eikä syyttä.

      Poista
  6. Kylläpä taas odotin tekstiä Australian ajoista ja nyt palkittiin. Tämä on mielestäni yksi hienoimmista niistä Kravuistasi, joita olen lukenut. Tyttöjen "keskustelu" oli luontevaa; noin minäkin riitelin siskojeni kanssa, vaikka en muista (muisti on armelias koneisto ;) ), olisinko vielä lapsena uskaltanut kirota, vaikka isäni oli kova pärskäyttelemään perkelettä ja saatanaa! Voin aina pahoin niitä pakosti kuunnellessani. Mutta hieno Krapu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos AilaKaarina❤️
      Tuntuu pahalta, että isäsi kiroilu vaikutti sinuun noin.
      Meillä molempien aikuisten kiroilu oli niin tavallista, että se kuului normaaliin elämään. Minä muistan, ettei meidän lasten sadatteluun kiinnitettty mitään huomiota, kun asuimme syrjäisillä seuduilla. Kun asuimme "ihmisten ilmoilla", kiroilua yriteettiin kitkeä pois. Esimerkiksi: "Perkele, kun nuo meidän kakarat on tuollaisia rääväsuita, että saa hävetä silmät päästään. Saatana"! Minua olisi naurattanut, jos olisin uskaltanut.

      Poista
    2. :D :D :D Nauretaan nyt yhdessä! Ps. Tuo isäni kiroilu varmaan liimautui aivoihini, koska nykyään osaan itsekin pärskäyttää hyvin! Tosin vain yksinollessani annan ärräpäiden tulla. Valitettavasti koronavuoden aikana on ollut enemmän yksinäisyyttä ja siis enemmän kirosanojakin...

      Poista
  7. Upea teksti pikkutytöistä. Olipas hepposet ruoat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vasta aikuisena kunnolla tajusin, miten niukkaa elämää me olimme eläneet.
      Isäpuoltani minun tuli usein surku, kun hän valitti heikkouttaan.

      Poista
  8. Olisi ollut kiva kun olisitte löytänyt farmin. Sinua ja tätä tyttöä ei voisi millään yhdistää samaksi . Joko sinä olet muuttunut tai minä en tunne sinua niin hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi pystyin viemään Erkin kaikkiin kuuteen muuhun paikkaan, joissa siirtolaisvuosina asuimme. Vain Irwingin farmia emme löytäneet, kun en muistanut sen osoitetta. Olinko sitä koskaan kuullutkaan? Sinne emme saaneet keneltäkään edes kirjeitä.
      Olin penskana hyvin kaksijakoinen persoona. Hoivasin ja suojelin kaikkia muita pienempiäni, paitsi siskoa. Hänelle olin niin ilkeä, että minua kutsuttiin "Valveen piruksi". Alma purki minuun pahaa oloaan ja minä kostin sen siskolle. En ole ylpeä. Luulin meidän aikuisena sopineen asiat. Mutta Alman kuoltua hän sanoi sisaruutemme irti ja katosi teille tietämättömille.

      Poista
    2. Niinhän sinä kerroit joskus että siskosi sanoi välinne poikki, harmi.

      Poista
  9. Lapset ovat nokkelia, vaikkapa kiristämään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli sellaista sisarusten välistä taistelua(aikuisten huomiosta, hyväksynnästä ja vaikka mistä).

      Poista
  10. Kovaa menoa in the bushes :)) Karmeasti rääkyy kookaburra!

    VastaaPoista
  11. Miten mahtaisi tämän päivän ihmiset pärjätä näillä eväillä. Ainakin valitus ja masennus olisi valtava...
    Hieno tarina niukkuudesta.

    VastaaPoista
  12. Itse ei noita aikoja pitänyt niukkoina, mutta onhan sen täytynyt olla aikuisille rankkaa. Ei pelkästään materiaalinen puoli, mutta elää eristyksissä jossain autiomaan tapaisessa ympäristössä, jossa ainoa naapuri, juro poikamies, asui 2,5 mailin päässä.

    VastaaPoista
  13. Olipa kiinnostavan räväkkä krapu ja ilmeisesti siis perustui todellisiin tapahtumiin? Piti lukea useamman kerran, niin jouheva ja kiintoisa! Kookaburran kamala räkätys kruunasi krapun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mieltä lämmittävästä kommentista Elegia!
      Kookaburran laulua ei voi sanoa kauniiksi.

      Poista

Kommenttisi tekee minut aina iloiseksi