TERVETULOA BLOGIINI

Kiva, kun kävit. Kommentit ilahduttavat minua aina. Kiitos, kun kommentoit.

Translate

AIHEITA:

sunnuntai 21. helmikuuta 2021

LOPARIT

 

 

 

Tyttö suomensi parhaan kykynsä mukaan.

- Vai rahaa! Mitä rahaa? Viikoittain olette saaneet ruokaa, asuneet ilmaiseksi. Velkanne White:lle olen maksanut. Aikaansaannoksenne ovat kovin vaatimattomat. 

Tilanomistaja riuhtoi auki komeroiden ovia, löysi perheen vanhat matkalaukut. 

- Alkakaa pakata! Adelaideen on matkaa!

Sini parkui. Alma jähmettyi paikalleen. Yritti tajuta tapahtuvaa.

- Öövinki antaa meille loppulidviikin, kun paikat on kunnossa! Hentulaiska ja se saatana kusettivat! Minä pölvästi tartuin syöttiin! Vähitellen Einon kiukku laantui. 

Ajomatka taittui hiljaisuuden vallitessa. Satamaan saavuttua Alma hätääntyi.

- Joudummeko kadulle?

- Ei kai täälläkään lapsiperheitä taivasalle jätetä, Eino rauhoitteli vaimoaan.

Irwing pysäytti auton jalkakäytävän reunaan, avasi Almalle oven. Pöllästynyt perhe jäi katsomaan auton takavaloja. 

  

🔑

Viikon 8 krapusanat ovat tajuta, kiukku, vanha.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Susun blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki Susun blogiin.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

 🇦🇺

AUSTRALIASSA Kadulla (postaus julkaistu 19.2.2017)

 John Whitney bongasi meidät kadulta kartta kädessä ja lähti oppaaksemme. Hän esitteli meille viehättävää Port Adelaidea, jonne perheeni häädettiin Frog Swamp-nimisen suon lähistöllä sijaitsevalta autiotilalta eräänä yönä 60 vuotta sitten. Port Adelaide on säilynyt monin osin entisellään. On aivan erilaista katsella kaupunginosaa aikuisen silmin päivänvalossa, kuin silloin lapsena keskellä yötä ja kodittomana. 

  Satama-Adelaiden maamerkki, eli kapteenin kello, jolla laivoilla aikoinaan tarkastettiin laivan kellot oikeaan aikaan. John ja Erkki.

 
Silloin 60 vuotta sitten, oli kulunut tasan vuosi Australiaan saapumisestamme. Olimme saaneet potkut työpaikasta ja samalla häädön neljännestä asuinpaikastamme. Muistan penskana pelon lisäksi tunteneeni myös helpotusta siitä, että pääsimme eristyksestä takaisin ihmisten ilmoille. Pääsisin kouluun.
    
  

Joku tämän kadun viehättävistä rakennuksista oli bordelli, jonne poliisi Einon neuvoi tämän kysyessä halpaa hotellia. 

Port Adelaiden poliisiasema

🇦🇺

60 vuotta sitten (romaanistani POSITIO 16093) 

 " - Nyt on nöyrryttävä ja soitettava sille Hentulaiskalle.
Läheltä löytyikin puhelinkioski.
- Mr Irwing on hyvin pettynyt teihin, Helena Hentula sanoi kuultuaan Einon äänen.
- Nyt katsotte, millä kadulla olette.
- Me olemme kimpsuinemme ja kampsuinemme Port Adelaidessa Patricia Streetin puhelinkioskilla.
- Hyvä on. Ette lähde siitä minnekään. Lähetän jonkun hakemaan teitä.
- Kiitos.
 Kului tunti, puolitoista. Näytti jo siltä, että perhe joutuisi yöpymään kadulla. Pilkkopimeään yöhön toi valoa vain yksinäinen lepattava katulamppu. Alma levitteli popliinitakkiaan jalkakäytävälle Sinille makuualustaksi."


22 kommenttia:

  1. Oletko kirjoittanut / julkaissut romaaneja? 🙂 Omaelämäkerrallisia, fiktiota vai minkä tyyppisiä? Hienoja taloja Australiassa, yövyittekö oikeasti bordellissa? 😄 On teillä ollut elämä seikkailuja täynnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kirjoittanut kolme kirjaa, joista ensimmäinen Positio 16093 on omaelämäkerrallinen, kaksi muuta osin fiktiivisiä siitä elämänpiiristä, jossa olen yli puolet elämästäni elänyt.
      Eino pyysi minut mukaansa tulkiksi "hotelliin". Portaikossa aamutakkiin pukeutunut nainen käski hänen viedä tytön ensin ulos. Lähdimme molemmat 😅. Elämäni on ollut kaikkea muuta kuin yksitoikkoista.

      Poista
  2. Hurja kohtalo joutua keskelle katua!

    Komppaan noita edellisiä kommentteja eli olisi mukavaa kuulla enemmän noista julkaistuista kirjoistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kyseessä oli kesämaa. Täällä olisi kurjempaa.😃
      Vastaus kirjoista on tuossa ylhäällä.

      Poista
  3. Vaikka millaisia tapahtumia mahtuu matkoihinne. Hienoa kun olet kertonut näistä jo kirjoissasi. Olisiko jo uuden kirjan aika?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläkeläisen päivistä ei kirjaa syntyisi. 😃Mieluummin nykyisin luen. Koko kirjoittaminen sai alkunsa pyynnöstä laittaa elämääni paperille. Ajattelin kirjan avulla kenties löytäväni biologisia sukulaisia, mutta ei onnistanut. Siihen tarvittaisiin aivan eri määrä lukijoita. Ensimmäisen kirjan kirjoittaminen vei minut niin syviin vesiin, että oli pakko etäännyttää ja kirjoittaa itsestäni kolmannessa persoonassa. Pettymys oli sekin, että kustannustoimittaja ei antanut minkäänlaisia ohjeita, joilla kirjoista, olisi voinut tulla luettavampia. Pakko oli ottaa lusikka kauniiseen käteen ja jättää kirjoittaminen oikeille kirjailijoille. 😃

      Poista
  4. Aika rankkaa mutta varmaan mielenkiintoista elämää noihin aikoihin.
    Näitä on mukava lukea!
    Kuulin juuri kuinka Australian isoista kaupungeista muutetaan koronaa karkuun muuaalle maahan.
    Tiheä asuminen ei ole hyvä juttu varsinkaan pandemia-aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se jännä, kun noita aikoja eläessä, ei penskana tuntunut rankalta. Kun laitan itseni aikuisten asemaan, joilla oli lapsia vastuullaan, asia muuttuu hieman toiseksi.
      Olimme vuosi sitten (kun koronasta vasta alettiin puhua) uudelleen miehen kanssa Australiassa. Viime vuonna siellä raivosi metsäpalot ja muuttoliike oli maalta kaupunkiin. Ja nyt toisin päin.

      Poista
  5. Sinun kiehtova tarinasi saa täällä uuden elämän. Kävin nimittäin katsomassa Mediapinnan sivuilla, koska arvasin heti, että kustantajasi oli se. Sehän ei varsinainen kustantamo edes ole, kunhan pränttäävät juuri sellaisenaan sinne lähetetyn tekstin. Eikä aina edes sellaisenaan! Itselläni oli tosi surkea kokemus alkuun, kun muutama runo oli pilkottu miten sattuu! (Piti oikein taistella, että sain oikean ulkoasun niille.) Olin siis mukana Suomi 100 - runokirjakampanjassa. Onneksi tarinasi on täällä, sillä miljoonan harrastukseni vuoksi tuo varsinainen kirjojen lukeminen on tällä hetkellä minimissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei jäänyt kovin hyvä käsitys Mediapinnan toiminnasta. Hyvä, että jaksoit taistella runosi puolesta. Itse luovutin, kun en saanut vastakaikua. Täytyypä etsiä tuo Suomi 100 runokirja.
      Pelkään kyllästyttäväni Krapujen lukijat, kun aina palaan samaan aiheeseen, jos sanat vain sopivat. Mutta onneksi lukeminen on vapaaehtoista. 😀

      Poista
  6. Aika monimuotoista elämää. Pitäisiköhän minun hermot?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alman hermonkipenet pettivät monesti. Ehkä minunkin, jos minut olisi ahdettu hänen housuihinsa.

      Poista
  7. Tämä sinun kirjasi kyllä tempaisi mukaansa kun sen silloin luin.

    VastaaPoista
  8. Olet hyvin taitava kirjoittaja, teksti melkein hengästytti. Kirjasi olivat super.

    VastaaPoista
  9. Sydämellinen kiitos Marja! ❤️Arvostan mielipidettäsi suuresti, kun itsekin kirjoitat. Ja vielä suurenmoista tekstiä. ❤️

    VastaaPoista
  10. Kirjoitat tavattoman kiinnostavia krapuja. Avarrat minun Australian olematonta tietämystäni suunnattomasti. Kirjoitat myös tekstiä, jota mielellään lukee. Siis kirjoitat osaavasti. En yllättynyt, että olet kirjojakin kirjoittanut. Onnittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aimarii ❤️ Minulla on ollut melkoisen värikäs elämä, josta riittää ammennettavaa. Itse ihailen ihmisten kykyä loihtia tekstiä oman mielikuvituksen varassa.

      Poista
  11. Auts, kovaa kohtelua tuli osaksenne.

    VastaaPoista

Kommenttisi tekee minut aina iloiseksi