TERVETULOA BLOGIINI

Kiva, kun kävit. Kommentit ilahduttavat minua aina. Kiitos, kun kommentoit.

Translate

AIHEITA:

sunnuntai 14. helmikuuta 2021

ALMA

 

   Ennen olimme äveriäitä. Tilan pellot ja karja takasivat elannon. Salametsästys ja isän laboratorio rahaa. Seteleitä piisasi lainattavaksi köyhille. Tietenkin kunnon korolla. 


 Sitten isä sekosi. Vaihtoi Kotniemen separaattoriin. Vaikka ei ollut enää lehmiä. Piti vain Takaniityn lahon mökin. Lymysi synnintunnossaan uuninpankolla. Tutki Raamattua. Tai teki liiton saatanan kanssa ja jahtasi meitä kirves kourassa. 


  Kasvoin rääsyihin puetuksi, säikyksi lapseksi. Koulussa irvittiin pankki-Vaittiseksi. Joku isän kortteerimies vei neitsyyteni. Antoi minulle sokeriastian ja hamekankaan. Kirosi, ettei isä edes vaatettanut ainutta tytärtään. 

 

 Täytettyäni 18, Vahtosen emäntä tuli kysymään minua palvelukseen. Läksin enemmän kuin mielelläni. Äitiparan osa säälitti. Raukalla peräsuolisyöpä avanteineen. Eikä isästä ollut hoitajaksi.
🛢


Viikon 7 krapusanat ovat pelto, laboratorio, astia.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Susun blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki Susun blogiin.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.


Pontikka-näyttely


"Pontikan keittäminen ei ollut kiteeläisille vain ajatus alkoholin saamisesta, vaan kyseessä oli keino hankkia lisätuloja ja turvata perheen talous myös sitä kautta. Kitee kasvoikin yhdeksi suurimmista pontikan keitosta tunnetuista pitäjistä sodanjälkeisinä vuosina. Keittäjiä kohtaan oltiin yleensä myötämielisiä, varsinkin ne jotka olivat erityisen hyviä keittäjiä, jäivät ilmiantamatta, huonot keittäjät puolestaan voitiin antaa ilmi. Yleensä keittäjiä kuitenkin varoitettiin, jos paikalle oli tulossa tarkastajia." 


 1980-luvulla Alma ja Eino pyysivät minua kuskiksi, kun Alma halusi nähdä lapsuutensa ja nuoruutensa maisemia Kiteellä. Yläkuvassa Kotniemi, jossa Alman  syntymäkoti oli. Alakuvassa Takaniityn mökki.

Alman koulu


❤️ Hyvää ystävänpäivää! ❤️

T: Kirsti ja Lyyli

32 kommenttia:

  1. Rankka lapsuus Almalla :( Isän sekoaminen muutti elämän.

    Kiitos, samoin sinulle ja Lyylille mukavaa ystävänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen Alman häilyvän mielenterveyden juontaneen juurensa lapsuudesta.
      Itse hän selitti Jumalan kostavan isien pahoja tekoja kolmanteen ja neljänteen polveen.

      Poista
  2. Rankka tarina. Kiteellä olen keran käynyt. Hyvää ystävänpäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei noilla Kiteen saloilla kukaan tainnut päästä helpolla.
      Lapsena en yleensä päässyt mukaan, kun perhe vieraili Kiteellä.
      Aloin toden teolla selvittää juuriani vuonna 2010. Matkustin Kiteelle haastattelemaan ihmisiä, jotka olivat tunteneet Alman.

      Poista
  3. Huh! Siinä on jo liian paljon pahuutta yhden ihmisen koettavaksi, vaikka vähempikin olisi jo liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, olisin mieluusti suonut Alman päässeen helpommalla.

      Poista
  4. Melkoisen rankka lapsuus. Kiteen kirkas onkin tuttu tarinoista.

    Hyvää Ystävänpäivän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä pitäisikö olla ylpeä, kun isoisä on tiputellut pontikkaa.
      Toisaalta, hänhän teki "parannuksen".

      Poista
  5. Karu lapsuus, yhdelle ihmiselle aika paljon raskaita juttuja.
    Ystävällisesti tänään(kin)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta lapsuuden traumaa tekivät Almasta aikuisena epävakaan persoonan.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Totta Uggla. Valitettavasti heidän kokemansa kauhut järkyttivät monen mielen.

      Poista
  7. Kurjaa kun isä sekosi. Alma-ressu. ;(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskovaisena ihmisenä Alma kuitenkin koki hyvänä sen, että isä lopetti pontikan tehtailun, salametsästyksen ja koronkiskonnan.

      Poista
  8. Huh, kuinka rankka tarina.

    Mukavaa ystävänpäivän iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin suonut Almalle helpomman elämän.
      Hyvää uutta viikkoa sinulle!

      Poista
  9. Olipa rankka tarina! Mitä kaikkea ihmiset ovatkaan joutuneet ennen vanhaan kokemaan lapsena... Ja äitiparka, kun joutui kestämään noin hullua miestä - tunnen sielujen sympatiaa. Ennen eivät naiset edes päässeet karkuun, kuten nykyään. Eikä lapsia autettu ulkopuolisten taholta samalla tavalla. :-( Hienosti kirjoitat kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anni 🖤
      Nykyäänkin on rankkoja naiskohtaloita, mutta kuten sanoit onneksi on saatavilla monenlaista apua.

      Poista
  10. Sinulla on näitä hurjia, rankkoja muistoja ja tarinoita. Kova on ollut Almankin ja äidin osa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Alma olisi itse vastaamassa, hän sanoisi Jumalan kostaneen isien pahoja töitä seuraavalle polvelle.

      Poista
  11. Hurjan tarinan keitit krapusta. Hyvin voimakkaan, minulla nousi voimakkaita kuvia mieleen lukiessani hienoa, alkuvoimaista tekstiäsi.

    VastaaPoista
  12. Kiitos Marja 🖤
    Juuri äsken luin sinun alkuvoimaista tekstiä.

    VastaaPoista
  13. Alman sanat pitänevät siten paikkansa, että rankka lapsuus jättää jäljet, jotka tahtomattaankin siirtää seuraavalle sukupolvelle, jos ei apua hae. Alma-paran tapauksessa ei vielä mitään todellista apua ollut edes saatavilla, esim. terapiaa. Sotatraumoihin ei myöskään. Surullinen tarina, surullinen elämä. Ihan kylmät väreet kulki selkää pitkin tätä lukiessani. Ps. Tunnustan tuosta Kiteen kirkkaasta, että olen Tohmajärvellä kyläillessäni kauan sitten saanut sitä maistaakin. Oli niin puhdasta, etten teehen sekoitettuna olisi edes tiennyt sitä juovani, ellen olisi tiennyt :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sääli, etten ole koskaan osunut paikalle, kun kiteeläistä tai edes suomalaista pontikkaa on ollut tarjolla. 😄
      Kun sain tutustua Alman taustoihin, oli helppo ymmärtää hänen sairastumisensa ja hyväksyä hänen tekesensa.
      Vaikea sanoa, olisko Alma ottanut apua vastaan, vaikka sitä olisi ollut saatavissakin.

      Poista
  14. Rankkaa on kun oikein pahasti elämä iskee vasten naamaa. Jäljet siitä jää, eivätkä kaikki selviä raiteilleen ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alma lopulta selvisi ja seestyi, mutta valitettavasti vasta yli 50-vuotiaana. Hyvä, että edes silloin.

      Poista
  15. Olipahan rankka tarina. Muutamalla sanalla/lauseella saat kokonaisen ihmiselon kuvattua.
    Mukavia ystävänpäiviä koko vuodelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ystävyydestä Orvokki. 😀
      Tällaiselle hölösuulle kuin minä, tämä sadan sanan Krapu on mainio tiivistysharjoitus.

      Poista

Kommenttisi tekee minut aina iloiseksi