Ennen olimme äveriäitä. Tilan pellot ja karja takasivat elannon. Salametsästys ja isän laboratorio rahaa. Seteleitä piisasi lainattavaksi köyhille. Tietenkin kunnon korolla.
Sitten isä sekosi. Vaihtoi Kotniemen separaattoriin. Vaikka ei ollut enää lehmiä. Piti vain Takaniityn lahon mökin. Lymysi synnintunnossaan uuninpankolla. Tutki Raamattua. Tai teki liiton saatanan kanssa ja jahtasi meitä kirves kourassa.
Kasvoin rääsyihin puetuksi, säikyksi lapseksi. Koulussa irvittiin pankki-Vaittiseksi. Joku isän kortteerimies vei neitsyyteni. Antoi minulle sokeriastian ja hamekankaan. Kirosi, ettei isä edes vaatettanut ainutta tytärtään.
Täytettyäni 18, Vahtosen emäntä tuli kysymään minua palvelukseen. Läksin enemmän kuin mielelläni. Äitiparan osa säälitti. Raukalla peräsuolisyöpä avanteineen. Eikä isästä ollut hoitajaksi.
Viikon 7 krapusanat ovat pelto, laboratorio, astia.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Susun blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki Susun blogiin.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
Pontikka-näyttely
"Pontikan keittäminen ei ollut kiteeläisille vain ajatus alkoholin saamisesta, vaan kyseessä oli keino hankkia lisätuloja ja turvata perheen talous myös sitä kautta. Kitee kasvoikin yhdeksi suurimmista pontikan keitosta tunnetuista pitäjistä sodanjälkeisinä vuosina. Keittäjiä kohtaan oltiin yleensä myötämielisiä, varsinkin ne jotka olivat erityisen hyviä keittäjiä, jäivät ilmiantamatta, huonot keittäjät puolestaan voitiin antaa ilmi. Yleensä keittäjiä kuitenkin varoitettiin, jos paikalle oli tulossa tarkastajia."
 |
| Alman koulu |
❤️ Hyvää ystävänpäivää! ❤️
T: Kirsti ja Lyyli
Rankka lapsuus Almalla :( Isän sekoaminen muutti elämän.
VastaaPoistaKiitos, samoin sinulle ja Lyylille mukavaa ystävänpäivää!
Luulen Alman häilyvän mielenterveyden juontaneen juurensa lapsuudesta.
PoistaItse hän selitti Jumalan kostavan isien pahoja tekoja kolmanteen ja neljänteen polveen.
Rankka tarina. Kiteellä olen keran käynyt. Hyvää ystävänpäivää.
VastaaPoistaEi noilla Kiteen saloilla kukaan tainnut päästä helpolla.
PoistaLapsena en yleensä päässyt mukaan, kun perhe vieraili Kiteellä.
Aloin toden teolla selvittää juuriani vuonna 2010. Matkustin Kiteelle haastattelemaan ihmisiä, jotka olivat tunteneet Alman.
Huh! Siinä on jo liian paljon pahuutta yhden ihmisen koettavaksi, vaikka vähempikin olisi jo liikaa.
VastaaPoistaTotta, olisin mieluusti suonut Alman päässeen helpommalla.
PoistaMelkoisen rankka lapsuus. Kiteen kirkas onkin tuttu tarinoista.
VastaaPoistaHyvää Ystävänpäivän jatkoa!
En tiedä pitäisikö olla ylpeä, kun isoisä on tiputellut pontikkaa.
PoistaToisaalta, hänhän teki "parannuksen".
Karu lapsuus, yhdelle ihmiselle aika paljon raskaita juttuja.
VastaaPoistaYstävällisesti tänään(kin)!
Monta lapsuuden traumaa tekivät Almasta aikuisena epävakaan persoonan.
PoistaHyvää ystävänpäivää!❤
VastaaPoistaKiitos samoin Tiiu 💙
PoistaIsät sekosi sodassa jo.
VastaaPoistaTotta Uggla. Valitettavasti heidän kokemansa kauhut järkyttivät monen mielen.
PoistaKurjaa kun isä sekosi. Alma-ressu. ;(
VastaaPoistaUskovaisena ihmisenä Alma kuitenkin koki hyvänä sen, että isä lopetti pontikan tehtailun, salametsästyksen ja koronkiskonnan.
PoistaHuh, kuinka rankka tarina.
VastaaPoistaMukavaa ystävänpäivän iltaa!
Olisin suonut Almalle helpomman elämän.
PoistaHyvää uutta viikkoa sinulle!
Olipa rankka tarina! Mitä kaikkea ihmiset ovatkaan joutuneet ennen vanhaan kokemaan lapsena... Ja äitiparka, kun joutui kestämään noin hullua miestä - tunnen sielujen sympatiaa. Ennen eivät naiset edes päässeet karkuun, kuten nykyään. Eikä lapsia autettu ulkopuolisten taholta samalla tavalla. :-( Hienosti kirjoitat kuitenkin.
VastaaPoistaKiitos Anni 🖤
PoistaNykyäänkin on rankkoja naiskohtaloita, mutta kuten sanoit onneksi on saatavilla monenlaista apua.
Sinulla on näitä hurjia, rankkoja muistoja ja tarinoita. Kova on ollut Almankin ja äidin osa.
VastaaPoistaJos Alma olisi itse vastaamassa, hän sanoisi Jumalan kostaneen isien pahoja töitä seuraavalle polvelle.
PoistaSurullinen tarina.
VastaaPoistaNiin on Aina 🖤
PoistaHurjan tarinan keitit krapusta. Hyvin voimakkaan, minulla nousi voimakkaita kuvia mieleen lukiessani hienoa, alkuvoimaista tekstiäsi.
VastaaPoistaKiitos Marja 🖤
VastaaPoistaJuuri äsken luin sinun alkuvoimaista tekstiä.
Alman sanat pitänevät siten paikkansa, että rankka lapsuus jättää jäljet, jotka tahtomattaankin siirtää seuraavalle sukupolvelle, jos ei apua hae. Alma-paran tapauksessa ei vielä mitään todellista apua ollut edes saatavilla, esim. terapiaa. Sotatraumoihin ei myöskään. Surullinen tarina, surullinen elämä. Ihan kylmät väreet kulki selkää pitkin tätä lukiessani. Ps. Tunnustan tuosta Kiteen kirkkaasta, että olen Tohmajärvellä kyläillessäni kauan sitten saanut sitä maistaakin. Oli niin puhdasta, etten teehen sekoitettuna olisi edes tiennyt sitä juovani, ellen olisi tiennyt :D
VastaaPoistaSääli, etten ole koskaan osunut paikalle, kun kiteeläistä tai edes suomalaista pontikkaa on ollut tarjolla. 😄
PoistaKun sain tutustua Alman taustoihin, oli helppo ymmärtää hänen sairastumisensa ja hyväksyä hänen tekesensa.
Vaikea sanoa, olisko Alma ottanut apua vastaan, vaikka sitä olisi ollut saatavissakin.
Rankkaa on kun oikein pahasti elämä iskee vasten naamaa. Jäljet siitä jää, eivätkä kaikki selviä raiteilleen ollenkaan.
VastaaPoistaAlma lopulta selvisi ja seestyi, mutta valitettavasti vasta yli 50-vuotiaana. Hyvä, että edes silloin.
PoistaOlipahan rankka tarina. Muutamalla sanalla/lauseella saat kokonaisen ihmiselon kuvattua.
VastaaPoistaMukavia ystävänpäiviä koko vuodelle.
Kiitos ystävyydestä Orvokki. 😀
PoistaTällaiselle hölösuulle kuin minä, tämä sadan sanan Krapu on mainio tiivistysharjoitus.