TERVETULOA BLOGIINI

Kiva, kun kävit. Kommentit ilahduttavat minua aina. Kiitos, kun kommentoit.

Translate

sunnuntai 24. tammikuuta 2021

TULEVAISUUDENSUUNNITELMA

 

  Eino lähti hakemaan toipilasta sairaalasta. Otti tytönkin mukaansa. Sideharsokääre kasvoillaan Alma näytti kuin olisi matkalla naamiaisiin.

- Kun minä kasvan isoksi, alan Saimi-tädiksi. Otan kymmenen lasta lastenkodista.

- Eihän Luoja ole kieltänyt suuria suunnittelemasta.

Alma iski Einolle silmää. Nauroi vedet silmissä. Eino yhtyi nauruun. Tyttöä kiukutti.

- Kyllä siinä nyt nauretaan ja isketään silmää! Mutta mitenkäs sitten suut pannaan, kun olen iso?!

- Olet mahdoton haihattelija!

- Sinulla mieli vielä muuttuu moneen kertaan.

- Eipäs muutu!

- Nyt riittää!  

- Haetaankos Vainikaiselta viinerit Alman kotiin pääsyn kunniaksi?

Pian autossa kaikui kolmikon laulu:

”Hiljaa juuri kuin lammen laine syntyi leipuri Vainikainen, Hämeenlinnassa torin kulmassa parhaalla liikepaikalla .........."

🎼

Viikon 4 krapusanat ovat mahdotonta, riittää, naamiaiset 

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Susun blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki Susun blogiin. Kiirettä ei ole. Sinulla on koko viikko aikaa oman krapusi kirjoittamiseen.


Tällä sävelellä hoilattiin leipuri Vainikaista

Leipuri Vainikainen
Kuvan julkaisija: Hämeenlinnan kaupunginkirjasto, Hämeenlinnan postimerkkikerho ry. (Matti Parkkosen yksityiskokoelma).

"Vainikainen, Kaarlo leipurimestari, 1871–1942

syntyi Nilsiässä ja suoritti leipurinopintonsa Kuopiossa. Hämeenlinnaan muutettuaan hän perusti Kauppatorin ylälaitaan vuonna 1900 kahvilan, joka oli Hämeenlinnan huomattavimpia alallaan yli kuuden vuosikymmenen ajan, loppuvaiheessa hänen tyttäriensä johtamana."

18 kommenttia:

  1. Muistan tuon laulun, mutta olen oppinut sen sanoilla: Hiljaa juuri kuin lammen laine, syntyi leipuri Pulliainen.
    Tuo Vainikaisen leipomo oli mielenkiintoinen historiallienn tieto.

    Tytöllä on suuret unelmat. Jäin miettimään, kuka on Saimi-täti...? Ehkä se selviää tulevissa kravuissasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen minäkin kuullut tuon laulun myöhemminkin. Taisi silloin olla Paakari Pulliainen, jos oikein muistan.
      Paljastan Saimi-tädin henkilöllisyyden tässä, kun en tiedä annatko sellaisia sanoja, että se kävisi luontevasti myöhemmin.
      Saimi-täti oli hoitajana/yleishuushollaskana naapurissamme sijainneessa Hämeenlinnan Vuorentaan Rääpiälän lastenkodissa, jossa mekin sisarpuoleni kanssa olimme toisinaan pieniä aikoja hoidettavina.
      Sen vajaat kolme vuotta, jonka Rääpiälässä asuimme, Saimi-täti oli suojelusenkelini, äitihahmoni ja roolimallini.

      Poista
    2. Saimi-täti kuulostaa hyvältä ihmiseltä.

      Poista
    3. Hänellä oli sydän täyttä kultaa <3

      Poista
  2. Tuttu laulu, vaikka sanoja en muistanutkaan.
    Tuossa iässä pitää ollakin hulluja haaveita, itse oli sanonut ryhtyväni pianistiksi. Tosin pianoa en osannut enkä osaa soittaa.

    VastaaPoista
  3. Minua harmittaa, etten muista laulun sanoja pidemmälle, vaikka usein kehuskelen hyvällä muistillani.
    Joskus haaveet toteutuvat, vaikkei niitä kohti kuljekaan kovin määrätietoisesti.
    Voisitko vielä harkita pianistin uraa?

    VastaaPoista
  4. Tällaisin sanoi me hoilattiin joskus:
    Hiljaa juuri kuin lammen laine
    syntyi Paakari Pulliainen
    syntyi suuressa leivinuunissa
    keralla pikkuisten pullien

    Almalla on sentään tulevaisuuden suuunnitelmia, eikä mitään kehnoja olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anli Paakari Pulliaisen sanoista. Voin siis edelleen luottaa muistiini, vaikken noin pitkälle muistanutkaan 😂
      Ne tulevaisuuden suunnitelmat olivat 6-vuotiaan kakaran haaveita. 😄

      Poista
  5. On ikävä, että lapsen unelmille naurtaan. Paakari Pulliaisen laulun muistan minäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen lapsille naureskelu oli tavallista, ainakin niissä piireissä, joissa meidän sakki pyöri.

      Poista
  6. Jokainen lapsi miettii suuria kun on vielä pieni.
    Nyt maistuisi viineri ja kuppi kahvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus näistä lapsen utopistisista haaveista tulee sattumien kautta totta.

      Poista
  7. Lapsella oli hieno unelma. Laulua en muista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitollisin mielin saan todeta tämän unelman toteutuneen.
      Taidat olla vielä liian nuori muistaaksesi?

      Poista
  8. paakari Pulliaisen muistan. Siinä on monta säkeistöä.
    Lapsena haaveilla ei ollut rajoja. Silloin sai haaveilla ihan mistä vaan. Tosin aikuinen yritti palauttaa realiteettiin. Minä haaveilin olevani joskus pikajuoksija olympiatasolla. Enpä saavuttanut haavettani.

    VastaaPoista
  9. Vai olympiatason juoksija? Hieno haave.
    Ei se todellisuuteen palauttaminen, vaan ne tavat, joilla se tehtiin. Naurettiin lapsen unelmille. :D
    Minä saavutin omani, vaikken siihen määrätietoisesti pyrkinytkään.

    VastaaPoista
  10. Vaikka tuo Saimi jäi tarinassa sivuhenkilöksi, oli kiva lukea hänestä kommentti-osiossa. Ihanaa kuulla, että lastenkodissa on ollut ja varmaan on vieläkin näitä todella hienoja ihmisiä (kun aina löytyy niitä huonojakin, kuten uutisissa kerrottiin tänään(kin) Olulun nuorisokodista. Huh!)! Sinulla oli esikuva, jonka jalanjälkiä sitten seurasit. Itselläni on ollut vähän samansuuntainen elämänpolku. Tuosta lapselle nauramisesta sen verran, että ennen vanhaan se kuului ns. kasvatukseen, kun liian suuria ei saanut itsestään luulla. Nauraminen oli julmaa!

    VastaaPoista
  11. Lastenkodeissa joskus sijaisuuksia tehneenä tiedän, että niissä on monenlaisia ihmisiä töissä.
    Tulin uteliaaksi tuosta elämänpolkujen samankaltaisuudesta.
    Eipä lapsia ennen kehuttukaan, etteivät vaan ylpisty :)

    VastaaPoista

Kommenttisi tekee minut aina iloiseksi