- Heräähän jo. Minulla on sinulle yllätys.
Nolona Alma silitti sormellaan tytön poskessa olevaa mustelmaa.
- Nousehan katsomaan.
Sikalalle lemuavan baskerin sisältä pilkisti jotain harmaata. Se raotti silmiään ja naukaisi.
- Tämä on sinulle ikiomaksi.
Kissanpentu killitti tyttöä silmiin kuin hyväksyen uuden emäntänsä.
- Kiitos Alma, tyttö henkäisi. - Tän nimi on Dessa.
Alma nosti niskasta roikottaen pennun tytön tyynylle ja lampsi keittiöön. Pentu käpertyi kerälle ja yritti kehrätä. Hyrinä tuskin kuului.
- Onko sinulla rukki ruosteessa? Tyttö kuiskutteli hellästi. - Kyllä me pärjätään. Suojelen sinua Almalta, hän lupasi.
Viikon 2 krapusanat ovat kolme, pärjätä, mustelma.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Susun blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki Susun blogiin.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
Kissanpentu parantaa näköjään kaiken...
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Cara.
PoistaKissat vaistoavat myös sen, kun ihminen kaipaa lohdutusta.
Tuliko Almalle huono omatunto? Kissa auttaa hetken ajan, mutta kipakkaa kättä harvoin parantaa mikään :(
VastaaPoistaAlman luonteeseen kuuluivat kiivastuminen, katuminen ja hyvittely.
PoistaLöysitpä vaikeista sanoista hellyttävän tarinan.
VastaaPoistaKiitos Uuna kauniista sanoistasi.
PoistaHyvä lupaus, vaikka Alma kokee huonoa omaatuntoa.
VastaaPoistaKissanpentu on luottavainen otus, jolle on helppo uskoutua.
PoistaAlma taitaa olla melko kovaotteinen, kun ei ole pystynyt viemään tyttö päivystykseen. Pelkäsi ikäviä kysymyksiä. Nyt koettaa vesittää tapahtuneen söpöllä lahjonnalla. Jospa tilanne ei enää toistu.
VastaaPoistaNämä ovat kaukaisia tapahtumia - ajalta jolloin lapsia sai kovistella ruumiillisesti. Ennen sialle tai lehmälle kutsuttiin eläinlääkäri kuin penskaa alettiin kuskaamaan lääkäriin.
PoistaTämähän oli sinun kisusi ja kipusi 🤔
VastaaPoistaJoskus kipukin. Aika ja anteeksianto parantaa haavat, mutteivät haalista muistoja.
PoistaVoi että ja mielellään luen jatkoa, olisin voinut lukea vaikka kuinka pitkään. Sydämellistä lumimyräkkä viikkoa Kirsti Kaija. <3
VastaaPoistaKiitos Tiia sanoistasi. Jatkoa varmaan tulee krapuina eli sadan sanan stooreina.
PoistaToivottavasti Alma otti opikseen. Jonkinlaista heltymistä kuitenkin kun halusi tyttöä hyvitellä. Minäkin toivon, että tähän jäi.
VastaaPoistaAlma kipristeli omantuntonsa kanssa, vaikka sairaus aiheutti kontrollin puutteen.
PoistaRohkea tyttö kun haluaa suojella kissanpentua Alman kovilta otteilta. Kuka suojelisi tyttöä. Ehkä Alma tulee järkiinsä.....
VastaaPoistaAlma oli sairas., Ja kyllä tytöllä oli omat suojelusenkelinsä.
PoistaHuono omatunto panee maksamaan. Almankin...
VastaaPoistaElämä oli sotien jälkeisinä vuosina kovaa. Tottelemattomat penskat saivat tuta nahoissaan aikuisten huolet ja väsymyksen.
PoistaKurituksen jälkeen tuli syyllisyys ja joskus hyvittely.
Minusta tämä on todella surullinen, oli Alma sairas tai ei. Ennen tietty asiat eri lailla eikä asianmukaista hoitoa tarjolla. Mutta silti jotenkin kylmää, erityisesti kun tyttö tietää ettei varmaan ollut viimeinen kerta. Miksi muuten pitäisi kissaakin suojella Almalta... Koskettava krapu <3
VastaaPoistaOlet tarkkanäköinen. Kerta ei ollut ensimmäinen, eikä viimeinen. Tunnoilleen tultuaan Alma joskus hyvitteli tekojaan.
VastaaPoistaElegiaa myötäillen tosi surullinen tarina. Ja näköjään totta. On myös aina ahdistavaa lukea lapsen julmasta kohtelusta. Tässä vielä kolme päivää makuuta ja oksennus kertovat pahasta tällistä.
VastaaPoistaLämmin kiitos AilaKaarina kommentistasi.
PoistaVasta aikuisena tajusin saaneeni kaatumisesta aivotärähdyksen. Kun väistin, kävi pahemmin kuin olisi muuten käynytkään.