TERVETULOA BLOGIINI

Kiva, kun kävit. Kommentit ilahduttavat minua aina. Kiitos, kun kommentoit.

Translate

AIHEITA:

sunnuntai 10. tammikuuta 2021

LUPAUS

 


Varovaisesti Alma herätteli tyttöä kotiutuessaan iltasikalasta. Tyttö oli oksentanut, nukkunut kolme päivää kaaduttuaan ja lyötyään päänsä lattiaan.

- Heräähän jo. Minulla on sinulle yllätys.

Nolona Alma silitti sormellaan tytön poskessa olevaa mustelmaa.

- Nousehan katsomaan.

 

Sikalalle lemuavan baskerin sisältä pilkisti jotain harmaata. Se raotti silmiään ja naukaisi.


- Tämä on sinulle ikiomaksi.


Kissanpentu killitti tyttöä silmiin kuin hyväksyen uuden emäntänsä.


- Kiitos Alma, tyttö henkäisi. - Tän nimi on Dessa.


Alma nosti niskasta roikottaen pennun tytön tyynylle ja lampsi keittiöön. Pentu käpertyi kerälle ja yritti kehrätä. Hyrinä tuskin kuului.


- Onko sinulla rukki ruosteessa? Tyttö kuiskutteli hellästi. - Kyllä me pärjätään. Suojelen sinua Almalta, hän lupasi.


Viikon 2 krapusanat ovat kolme, pärjätä, mustelma.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Susun blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki Susun blogiin.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

24 kommenttia:

  1. Kissanpentu parantaa näköjään kaiken...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Cara.
      Kissat vaistoavat myös sen, kun ihminen kaipaa lohdutusta.

      Poista
  2. Tuliko Almalle huono omatunto? Kissa auttaa hetken ajan, mutta kipakkaa kättä harvoin parantaa mikään :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alman luonteeseen kuuluivat kiivastuminen, katuminen ja hyvittely.

      Poista
  3. Löysitpä vaikeista sanoista hellyttävän tarinan.

    VastaaPoista
  4. Hyvä lupaus, vaikka Alma kokee huonoa omaatuntoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissanpentu on luottavainen otus, jolle on helppo uskoutua.

      Poista
  5. Alma taitaa olla melko kovaotteinen, kun ei ole pystynyt viemään tyttö päivystykseen. Pelkäsi ikäviä kysymyksiä. Nyt koettaa vesittää tapahtuneen söpöllä lahjonnalla. Jospa tilanne ei enää toistu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ovat kaukaisia tapahtumia - ajalta jolloin lapsia sai kovistella ruumiillisesti. Ennen sialle tai lehmälle kutsuttiin eläinlääkäri kuin penskaa alettiin kuskaamaan lääkäriin.

      Poista
  6. Tämähän oli sinun kisusi ja kipusi 🤔

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus kipukin. Aika ja anteeksianto parantaa haavat, mutteivät haalista muistoja.

      Poista
  7. Voi että ja mielellään luen jatkoa, olisin voinut lukea vaikka kuinka pitkään. Sydämellistä lumimyräkkä viikkoa Kirsti Kaija. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia sanoistasi. Jatkoa varmaan tulee krapuina eli sadan sanan stooreina.

      Poista
  8. Toivottavasti Alma otti opikseen. Jonkinlaista heltymistä kuitenkin kun halusi tyttöä hyvitellä. Minäkin toivon, että tähän jäi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alma kipristeli omantuntonsa kanssa, vaikka sairaus aiheutti kontrollin puutteen.

      Poista
  9. Rohkea tyttö kun haluaa suojella kissanpentua Alman kovilta otteilta. Kuka suojelisi tyttöä. Ehkä Alma tulee järkiinsä.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alma oli sairas., Ja kyllä tytöllä oli omat suojelusenkelinsä.

      Poista
  10. Huono omatunto panee maksamaan. Almankin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä oli sotien jälkeisinä vuosina kovaa. Tottelemattomat penskat saivat tuta nahoissaan aikuisten huolet ja väsymyksen.
      Kurituksen jälkeen tuli syyllisyys ja joskus hyvittely.

      Poista
  11. Minusta tämä on todella surullinen, oli Alma sairas tai ei. Ennen tietty asiat eri lailla eikä asianmukaista hoitoa tarjolla. Mutta silti jotenkin kylmää, erityisesti kun tyttö tietää ettei varmaan ollut viimeinen kerta. Miksi muuten pitäisi kissaakin suojella Almalta... Koskettava krapu <3

    VastaaPoista
  12. Olet tarkkanäköinen. Kerta ei ollut ensimmäinen, eikä viimeinen. Tunnoilleen tultuaan Alma joskus hyvitteli tekojaan.

    VastaaPoista
  13. Elegiaa myötäillen tosi surullinen tarina. Ja näköjään totta. On myös aina ahdistavaa lukea lapsen julmasta kohtelusta. Tässä vielä kolme päivää makuuta ja oksennus kertovat pahasta tällistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos AilaKaarina kommentistasi.
      Vasta aikuisena tajusin saaneeni kaatumisesta aivotärähdyksen. Kun väistin, kävi pahemmin kuin olisi muuten käynytkään.

      Poista

Kommenttisi tekee minut aina iloiseksi