Chum itkee perhettään aina kulkiessaan vankilamuseon ohi. Rakennus muistuttaa häntä todellisuudesta. Talo rakennettiin kouluksi. Punakhmerien ollessa vallassa se muutettiin kuulustelukeskukseksi.
Keskukseen koottiin 15 000 vankia, heistä 2000 lapsia. Kokonaisia perheitä kidutettiin kuoliaiksi tunnusten saamiseksi. Murhaajat surmasivat kaikki koulutetut kansanvihollisina. Chumin lisäksi vain kuuden tiedetään selvinneen elossa.
Aluksi teloitetut haudattiin vankilan pihamaalle.
Pian toiminta siirrettiin kuolemankentille. Kalliiden luotien säästämiseksi vanginvartijat tappoivat nälännäännyttämät vangit lapioilla tai hakuilla.
Koko alueella on 129 joukkohautaa. Uhrien muistolle pystytetyn muistokappelin lasivitriineissä on esillä yli 8 000 uhrin pääkallot.
Joka sunnuntai Chum istuu kappelin portailla alas kumartuneena, soperrellen itkuisena:
- täällä ovat rakkaimpani. Vaimo ja älykkäät lapseni. Kauheaa. Mieletöntä. Järjetöntä.
✤
Viikon 45 krapusanat ovat murhaaja, todellisuus, kumartua.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Susun blogissa.Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi. Jätä krapusi linkki Susun blogiin. Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
Voi miten maailma onkaan julma. Kerta toisensa jälkeen sen saa huomata.
VastaaPoistaNiinpä. Joskus on pakko sivuuttaa uutiset, kun niin usein ne ovat huonoja.
PoistaTällaisiin hirmutekoihin pystyy vain ihminen. Vavisuttava krapu, joka on totta.
VastaaPoistaSain itse aikoinani, -70 luvun loppupuolella muutamia kirjeitä ystävältäni, joka työskenteli Punaisen Ristin avustusoperaatioissa sairaanhoitajana Vietnamin puolella, jolloin Pol Pot hallitsi Kambodseassa punakhmereineen ja soti Vietnamin kanssa.
Ensin nämä järkyttivät uutisina ja jäivät lopuksi ikää mieleen Kambodsean vierailulla.
PoistaIhailen ystäväsi kaltaisia ihmisiä, jotka auttavat hädässä olevia laittaen itsensä ja henkensä likoon.
Voi miten julma onkaan ihminen, ja aina vain jatkaa hirmutekojaan :(( Järkyttävä ja hieno krapu.
VastaaPoistaJärkyttävintä on, ettemme tunnu oppivan mitään.
PoistaVavahduttavan surullinen krapu. Ei mikään osaa olla yhtä julma kuin ihminen. Missä on niin monen ihmisen empatia ja lempeys, miksi ne katoavat ihmisistä?
VastaaPoistaKiitos kirjoituksestasi, näiden krapujen paras puoli on tarinoiden monipuolisuus. On aina niin mielenkiintoista lukea, mitä kirjoittajat saavat aikaan samoista sanoista.
Moni yksin ollessaan empatiaan kykenevä ihminen muuttuu joukossa ilkeäksi. Tämä ihmetyttää.
PoistaIhmeellistä on myös, miten monenlaisiin tunnelmiin samat sanat meidät johdattelevatkaan.
Huh ihan jähmetyin. Elämän kauneus ja kauheus ja näiden kahden tasapainottelu jaksaa aina hämmästyttää.
VastaaPoistaAivan superupea uusi banneri. <3
Sydämellistä uutta viikkoa Kirsti Kaija. <3
Olet oikeassa Tiia, maailmassa on monta niin ihmeellistä asiaa. Pieni ihminen ei voi millään kaikkea käsittää.
PoistaKiitos ja ihanaa loppuviikkoa sinulle!
Julmuus, raadollisuus todellisuudessa on karmaisevaa. Kuinka ihminen pystyy moisiin tekoihin.
VastaaPoistaKoskettava krapu.
Sanotaan, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Olisiko myös niin, että joukossa myös raakuus lisääntyy.
PoistaKambodza ja Vietnam...järjetöntä tappamista, jota on kokonaisuudessaan vaikea käsittää. Loit upean, julman tarinan.
VastaaPoistaNiin ja näiden tapahtumien jälkeen on tullut monta muuta pesäkettä, joissa raakuus on tätä päivää.
PoistaVoi miten julma maailma eikä varmasi mikään mieltä nostattava matkailukohdekaan. Hienosti kuvitettu krapu!
VastaaPoistaItkin itsekin,kun näin perheensä menettäneen miehen istuvan kappelin portailla itseään heijaten ja itkien. Muutenkin nuo muistomerkit eivät todellakaan ilahduttaneet mieltä.
PoistaPahuus alkoi siitä kun ihminen kuunteli käärmettä paratiisissa, ja eeva antoi hedelmän aatamille, jota ei olisi saanut syödä, siitä lähtien ihminen on ollut peto toiselle ihmiselle.Kiitos kommentistasi !
VastaaPoistaJos muistan oikein Raamatun kertomuksen, Aatami ja Eeva sentään osasivat hävetä Jumalan kasvojen edessä. Pol Potin kannattajista en tiedä.
PoistaHui, miten kamala ja karmaiseva tarina. Iho tuli kananlihalle sitä lukiessa.
VastaaPoistaKiva kun kävit blogillani, löysin siten taas sinut. Kun minulla oli ollut niin pitkä tauko tässä välillä.
Voi hyvin.
Tässä kauniissa maailmassa on ollut ja on myös paljon rumaa.
PoistaVoi sinäkin hyvin!
Näkyy karmeasti ihmisen julma puoli. Kautta aikojen ollut ja tästä eteenpäin se vaan jatkuu, valitetavasti.
VastaaPoistaTotta Anli, ei tunnu näkyvän valoa tämän tunnelin päässä.
PoistaJulmaa ja raadollista. Mihin kaikkeen pahaan ihminen pystyykään. Olen viime aikoina lukenut paljon natsismista ja Stalinin vainoista. Mutta on sitä pahuutta, julmuutta ja tappamista muuallakin.
VastaaPoistaStalinin ja natsien teot ovat järkyttäviä. Niistä on olemassa paljon hyviä kirjoja, joita yritän saada nuoria lukemaan. Kauempana olevien maiden tapahtumista on vaikea löytää ainakaan suomenkielistä kirjallisuutta.
PoistaMiten julma ja surullinen vaihe yhden maan historiassa. Valitettavasti niin tuore, että kokemus on todellinen niin monille Kambodjeassa.
VastaaPoistaT. Täysin arkista
Niinpä. Tämänkaltaisia julmuuksia muistetaan kauan, kuten meillä esim. 1918 tapahtumia tai Stalinin ja natsien hirmutekoja.
PoistaEi yksin eläimiä piinata, ihminen on ihmisellekin susi.
VastaaPoistaTotta. Sodan ehkä vielä jotenkin käsittää, muttei siviiliuhreja tai kansanryhmien vainoamista.
PoistaSe, että aina jossain päin maailmaa ihmiset sortavat toisiaan, tuntuu käsittämättömältä.
VastaaPoista