TERVETULOA BLOGIINI

Kiva, kun kävit. Kommentit ilahduttavat minua aina. Kiitos, kun kommentoit.

Translate

AIHEITA:

sunnuntai 15. marraskuuta 2020

IHMEMAAHAN

Viimein tyttö oli jättämässä taakseen kaiken entisen: lastenkodin Saimi-tädin leipomat leivät ja Dessa-kissan. Iski armoton ikävä. Sitten hän ilkkui itseään. Entäs synkät susimetsät ja selkäsaunat? Mieli keveni. Syntyi hillitön tarve nauraa. Taivas leiskui sinisempänä.

-     Tämä on meidän uusi kotimaa, uskomattomien mahdollisuuksien maa, Eino puheli hiljakseen, silittäen tytön päätä.

Laivan irrotessa laiturista,  kaiuttimista soi viimeisen kerran tuttu, mahtipontinen marssi:

Jännittyneen, malttamattoman odotuksen vallitessa matka jatkui kohti Melbournea.

-    Enää kaksi vuorokautta laivalla, joku suomalainen totesi.

-    Pitkä matka alkaa olla lopuillaan.

-    Uuden, paremman elämän alku häämöttää.

-    Täältä sitä tullaan kultaa vuolemaan!

-    Kouluissa näistä suomalaislapsista kasvaa uusia australialaisia, jotka eivät erotu Australiassa syntyneistä.


 
Viikon 47 krapusanat ovat tarve, ilkkua, armoton.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Susun blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki Susun blogiin..
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

23 kommenttia:

  1. Monella suomalaisella oli suuntana 60-luvulla Australia, olikohan se niin, että sinne tarvittiin työvoimaa ja Australian valtio kustansi noita pitkiä merimatkoja.
    Enoni lähti myös sinne perheineen silloin, hautansa on myös siellä.

    Pitkä on ollut matka, niin kuin myös siirtolaisilla aikanaan Amerikkaan. Sisukasta porukkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 50-luvulla suomalaiset joutuivat maksamaan matkastaan 75% itse. Jos ei jäänyt Australiaan vähintäin kahdeksi vuodeksi, joutui matka-avustuksen maksamaan takaisin. Englantilaiset pääsivät kymmenellä punnalla, kun osasivat kielen.
      &0-luvulla siirtolaisuuden kriteerit tiukkenivat ja Australia maksoi "kunnon väen" matkat kokonaan. Aiemmin harvaan asuttua maata yritettiin tosissaan asuttaa lähettämällä sinne vankeja ja orpolapsia.

      Poista
  2. Hienoa ja huonoa, helppoa ja vaikeaa, edessä ja takana siirtolaisilla. Meidän suvusta on porukkaa lähtenyt kauan sitten Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, myös Etelä-Afrikkaan, mutta ei tietääkseni Australiaan. "Uskomattomien mahdollisuuksien maa" - hyvin sanottu. 🌹

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on sitten sukulaisia laajalla alueella.
      Eino oli hieno mies. ♥️

      Poista
  3. Toivottavasti näille siirtolaisille onnistui "kullan vuoleminen". Kaikille ei. Kuten ei Amerikkaan lähteneillekään.
    Minunkin isoäitini sukua lähti Amerikkaan varmaan jo aiemmin kuin -60-luvulla. En ole sen paremmin tietoinen suvun siitä haarasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amerikkaan tosiaan mentiin jo 1900-luvun alkuvuosina. olisi varmasti mielenkiintoista kuulla noista sukulaisista, edes jotain.
      Ihmisten unelmat eivät aina toteudu. Kova työ ei yksin takaa menestymistä. Sattumakin vaikuttaa.

      Poista
  4. Ihminen on sopeutuvainen. Kolmen kuukauden kohdalla saattaa tulla kaveri-kotimaa-ikävä mutta kun sen yli pääsee alkaa sopeutuminen. :)
    Minä tykkään aussien rennosta elämäntyylistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tunnen valtavaa lukkarinrakkautta ausseja kohtaan 😁.
      Ihmisen mieli on onneksi joustava.

      Poista
  5. Paljonhan suomalaisia lähti Australiaan ja sinne jäivät asumaan. Itse olen matkannut lomallani rahtilaivalla Britanniasta Melbourneen, muistaakseni yli 5 viikkoa kesti kaikkine satamapysähdyksineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnen 1950- luvun lopulla Australiaan lähteneitä ja sinne jääneitä suomalaisperheitä kuusi. Muuten en osaa sanoa siirtolaismääristä.
      Minunkin merimatka Lontoosta Melbourneen kesti tuon viisi viikkoa. Kyseessä oli matkustajalaiva.

      Poista
  6. Sinne lähtivät. Mukavasti kirjoitettu matkan odotuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥️Kiitos Orvokki.
      Eipä tainnut Suomessa muut lähtijöitä kaivata kuin tytön kissa.

      Poista
  7. Hyvän elämän toivossa lähdetään vaikka maailman ääriin. On vain unelmia, kaikki eivät kuitenkaan pääse kultaa vuolemaan.

    VastaaPoista
  8. Pitkä oli matka, mutta moni suomalainen on onnistunut uudessa kotimaassaan. Hieno krapu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aina. Jokainen yrittää niillä eväillä, jotka on saanut. Joskus tarvitaan myös tuuria.
      Olen iloinen menestyneiden puolesta.

      Poista
  9. Moni etsii maailmalta onneaan, monet lähtivät aikoinaan Amerikkaan, jotkut vietiin väkisin Austraaliaan, onneksi jotkut saivat itse päättää minne mennä. Toivottavasti nämä löysivät etsimänsä uudesta maasta.
    Mielenkiintoinen krapu.

    VastaaPoista
  10. Kiitos Uuna,
    50-luvulla suomalaiset joutuivat maksamaan matkastaan 75% itse. Jos ei jäänyt Australiaan vähintäin kahdeksi vuodeksi, joutui matka-avustuksen maksamaan takaisin. Englantilaiset pääsivät kymmenellä punnalla, kun osasivat kielen.
    &0-luvulla siirtolaisuuden kriteerit tiukkenivat ja Australia maksoi "kunnon väen" matkat kokonaan. Aiemmin harvaan asuttua maata yritettiin tosissaan asuttaa lähettämällä sinne Englannista vankeja ja orpolapsia. Etenkin lasten kohtaloa olen surrut.

    VastaaPoista
  11. Lasten kohtalo surettaa. Kovaa oli orpokodissa ja tuskin asiat paljoa paranivat Australiassa. Einoa jäin miettimään. Kuka hän oli?

    VastaaPoista
  12. Kovaa oli orpolasten ja alkuperäisväestön eli aboriginaalien elämä noina vuosikymmeninä.
    Eino on mies, josta leivottiin minulle isä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä en saanut kommentoitua sinun krapua. Vai onko sinulla kommenttien valvonta käytössä? Siinä tapauksessa kommenttini tuli monta kertaa. Jos ei ole, niin laitan kommenttini tähän:
      Riipaisevaa. Ja valitettavasti totta monessa lapsiperheessä ennen ja nyt.

      Poista
    2. Ihana Eino! Ja äsken sain tietää, että minullakin on pikkuserkku Australiassa! Serkkuni on ahkera genin tutkija ja häneltä sen tiedon sain. Ja juu, mulla on tuo valvonta käytössä. Eli se näkyy vasta kun käyn hyväksymässä kommentit. Joskus menee päiviä, ennen kun ehdin tehdä sen, mutta aina sitten vastaan niihin. Olen todella iloinen kaikista sanomisista 😊. Myös (nätisti kerrottu!) kritiikki kelpaisi hyvin.

      Poista
    3. Kiitos vastauksesta ja
      Onnea "uudesta" pikkuserkusta!

      Poista

Kommenttisi tekee minut aina iloiseksi