IHMEMAAHAN

Viimein tyttö oli jättämässä taakseen kaiken entisen: lastenkodin Saimi-tädin leipomat leivät ja Dessa-kissan. Iski armoton ikävä. Sitten hän ilkkui itseään. Entäs synkät susimetsät ja selkäsaunat? Mieli keveni. Syntyi hillitön tarve nauraa. Taivas leiskui sinisempänä.

-     Tämä on meidän uusi kotimaa, uskomattomien mahdollisuuksien maa, Eino puheli hiljakseen, silittäen tytön päätä.

Laivan irrotessa laiturista,  kaiuttimista soi viimeisen kerran tuttu, mahtipontinen marssi:

Jännittyneen, malttamattoman odotuksen vallitessa matka jatkui kohti Melbournea.

-    Enää kaksi vuorokautta laivalla, joku suomalainen totesi.

-    Pitkä matka alkaa olla lopuillaan.

-    Uuden, paremman elämän alku häämöttää.

-    Täältä sitä tullaan kultaa vuolemaan!

-    Kouluissa näistä suomalaislapsista kasvaa uusia australialaisia, jotka eivät erotu Australiassa syntyneistä.

 Viikon 47 krapusanat ovat tarve, ilkkua, armoton.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Susun blogissa.

Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.

Jätä krapusi linkki Susun blogiin..

Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.