Tapahtumia mummonmökissä asuvien mummon ja vaarin elämästä. He ovat ennakkoluulottomasti altistaneet itsensä, ja lukuisat lapsensa, elämän monimuotoisuudelle. Mummo ja vaari nauttivat tästä päivästä, mutta yrittävät varautua pahaankin päivään.
TERVETULOA BLOGIINI
Kiva, kun kävit. Kommentit ilahduttavat minua aina. Kiitos, kun kommentoit.
Pienen Linnun tämän viikon Makrotex-haaste on Muistot 2020. Haaste löytyy täältä. Voit osallistua tavallisilla tai makrokuvilla. Meillä oli tänä vuonna kaksi uutta vuotta. Ensin Suomessa ja sitten kiinalainen uusivuosi Malesiassa. Vietimme vuoden alussa 10 viikkoa reissussa. Reissumme alkaessa olimme vielä onnellisen tietämättöminä koronasta.
Kuala Lumpurin huoneistomme uima-allas sijaitsi katolla.
Sydneyn oopperatalon lähes kaikki paikat olivat loppuunmyydyt, kun kävimme katsomassa
Luca Michettin tähdittämää Don Giovannia. Noin kuukautta myöhemmin koko Sydneyn oopperatalo desinfioitiin, kun koronatartunnan saanut laulaja-näyttelijä Rita Wilson oli esiintynyt siellä.
Surullisempia muistoja: Christchurch on kokenut kovia. 2011 vuoden maanjäristysten jäljet näkyivät vieläkin. Viime vuonna australialaismies teki Chrischurchissa tuhoisan moskeijaiskun, jossa kuoli yli 50 ihmistä.
Christchurchissa ja Wellingtonissa meillä oli mahdollisuus asua yksityiskodeissa rauhallisilla omakotialueilla. Koronan alkaessa levitä yhä kiihtyvällä vauhdilla, olimme siitä kiitollisia.
Wellingtonin liepeillä, Sanctuary Zealadissa, vaeltelimme eri pituisilla reiteillä. Rauhallista ja turvallista. Muita ihmisiä näki harvoin.
Auclandin Kiri Te Kanawa teatterissa näimme Käsittämättömän upean
Shen Yun esityksen. Vaikka koronaa pelättiin esitykset oli myyty loppuun.
Maaliskuussa kotiuduttuamme olimme kaksi viikkoa omaehtoisessa karanteenissa.
Upeaa italialaista musiikkia saimme kuulla Lahdessa Sibeliustalossa. Kiitos:
Sinfonia Lahti,
Antti Rissanen, kapellimestari
Maria Ylipää ja
Tero Harjunniemi, laulu!
Toinen mieleenpainuva esitys Lahdessa oli Lahden kaupunginteatterin esittämä upea Jekyll & Hyde. Konserteissa ja teattereissa on turvaväleistä huolehdittu kiitettävästi.
Parhaat muistot ovat kuitenkin perheenjäsenten ja ystävien kohtaamisista syntyneet. Kiitollisin mielin muistan vuotta 2020.
Kiitos kaikille blogissani vierailleille ja blogiani seuranneille tästä vuodesta!
Aikana ennen koronaa vietimme joulua Bangladeshissa. Meille oli varattu ensimmäisen luokan hytti siipiratasalukselta.
Mainoksen mukaan yö aluksella on yksi Bangladeshin matkan kohokohdista. Saisimme maittavan päivällisen jälkeen ihailla kannelta kauniita maisemia ja myöhemmin pujahtaa puhtaiden, viileiden pellavalakanoiden väliin.
Aluksella kuulimme Bangladeshin Metsähallituksen väen nousseen yllättäen laivaan. Hyttimme oli jouduttu luovuttamaan heille. Meille osoitettiin kansipaikkoja. Nostimme metelin.
Lopulta saimme käyttöömme laivan hovimestarin hytin. Olimme laivan ainoat ulkomaalaiset, siksi tällainen etuoikeus. Hytti osoittautui paskaseksi kopiksi ilman wc:tä. Haju oli kuvottava.
Saimme luvan käyttää henkilökunnan vessaa. Sen avain oli kansimiehellä. Hädän yllättäessä oli etsittävä äijä ylikansoitetulta alukselta. Kuinka elää terveenä aamuun saakka?
Tämä on tämän vuoden viimeinen krapu.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ovat korona, elää ja joulu. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi. Jätä krapusi linkki Susun blogiin.
Jokin oli vialla. Alma oli hymyillyt päiväkausia. Onnellinen ilme oli ilmestynyt tämän kasvoille perheen muutettua Rusinataloon. Kun Alma hymyili, tytön oli syytä olla varuillaan.
Tönö nökötti jyrkässä mutkassa, yksi nurkka tiessä kiinni. Kaksi kertaa kuorma-auto oli syöksynyt kamarin nurkasta sisään. Toinen autoista oli ollut lastattu rusinapusseilla. Rusinat levisivät törmäyksessä pitkin kamaria.
- Ei kahta ilman kolmatta, myhäili Alma sovitellen tytön sänkyä kovan onnen nurkkaan. Sitten hän sijasi pääpuolen tiessä kiinni olevaa seinää vasten.
Iltaisin Alman nukahdettua tyttö asetti tyynynsä vuoteen jalkopäähän ja velloi itsesäälissä kunnes vaipui levottomaan, järjettömien painajaisten riivaamaan uneen.
Viikon 49 blogisanat ovat järjetön, kertoa, blogi.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Susun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi. Jätä krapusi linkki Susun blogiin. Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
Perhe oli siirtolaisviranomaisten paperilla määrätty leirille.
Bonegilla sopi huonosti lapsiperheille. Joka kolmas leirin asukas oli alle 16-vuotias. Asunnot olivat entisiä armeijan parakkeja. Seiniin sutaistu maali ei tehnyt murjuista kotia.
Sisällä ei ollut riittävästi tilaa eläväisille lapsille.
Outo ruoka kummeksutti, eikä maistunut tytölle. Etenkin moneen kertaan käytetyssä rasvassa paistetut lampaanihrakimpaleet, soijasoosi, ja kuumassa maidossa uitetut maissihiutaleet etoivat.
- Yök! Tyttö hiipi alistuneena pöytään.
- Hemmetin tulokkaat! Tyttö oli taianomaisesti ymmärtävinään kokin sanat.
- Puhun englantia, hän pamautti.
Kokki katsoi tyttöä huvittuneesti. Mies selvästi inhosi häntä. Ehkä tämä inhosi kaikkia siirtolaisia, Bonegillaa ja hallituksen siirtolaispolitiikkaa.
-Shhhh, Eino sihahti.
- Näiden ruokamistereiden kanssa kannattaa olla väleissä.
🇦🇺
Viikon 48 krapusanat ovat taianomainen, paperi, hiipiä.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Susun blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
🇦🇺
Faktoja
Se tunne, kun 60 vuotta myöhemmin pääsin käymään Bonegillassa, jonka yhteen lohkoon on tehty siirtolaismuseo. Tässä ruokasali ja astiat, jotka jokainen tiskasi itse.
Niiden 24 vuoden aikana, jolloin Bonegillan vastaanottoleiri toimi, sen läpi kulkeneiden siirtolaisten määrä nousi yli 309 000. Se oli Australian suurin maahanmuuttajien vastaanottokeskus. Australian hallitus, pyrki aktiivisesti toteuttamaan politiikkaa, jonka mukaan siirtolaiset asuivat aluksi koulutuskeskuksissa, jotta he voisivat sopeutua "australialaiseen elämäntapaan".
Naisten pesuhuone
Leiri, oli jaettu 24 lohkoon, joissa kussakin oli keittiö, ruokasali, kylpy- ja wc-tilat. Alueella oli yhteensä yli 800 rakennusta. Majoitustilat olivat entisiä armeijan puurunkoisia rakennuksissa, joissa oli myös aaltopeltisiä seiniä.
Uusien saapujien laivamatka päättyi yleensä Port Melbournen satamaan. Sieltä jatkettiin junalla Bonegillaan, jossa tarjottiin ateria ja tulijat majoitettiin.
Maahanmuuttajat eroteltiin ja jaettiin lohkoihin kansallisuuden mukaan. Näissä lohkoissa miehet ja naiset erotettiin, myös naimisissa olevat. Alle teini-ikäiset lapset laitettiin naisten lohkoon ja ”isot pojat” miesten lohkoon. Mutta tähän oli totuttu jo tulomatkalla laivalla, jossa oli mies- ja naishytit.
Virkistystoiminta koostui tanssitunneista, kirjastosta ja uinnista Hume-järvessä. Elokuvia näytettiin kahdesti viikossa.
Työvoimaviranomaiset lähettivät meidän ryhmässä tulleet suomalaismiehet sadonkorjuuseen hedelmätarhoille. Niille, jotka eivät työllistyneet maksettiin pientä työttömyyskorvausta. Toistuvat työtarjousten epäämiset johtivat korvauksen menetykseen. Koulutuksesta tai työkokemuksesta riippumatta kaikki miehet luokiteltiin "työmiehiksi" ja naiset "kotirouviksi", mikä turhautti monia.
Suurin osa eurooppalaisista maahanmuuttajista ohjattiin Bonegillaan. Osa brittiläisistä maahanmuuttajista ohjattiin kaupungeissa sijaitseviin vastaanottokeskuksiin. Muille kuin briteille järjestettiin Bonegillassa englanninkursseja. Kaikki kouluikäiset lapset kävivät leirin omaa koulua, jossa opetuskielenä oli englanti.
Monen perheen tie kulki leiriltä toiseen. Mekin ennätimme asua kolmella eri leirillä.