Kannattaa myös kurkata Instagramiin ja Facebookiin käyttäen hakusanoja:
#kotivara #varmuusvara #72h #varautuminen #kotivarapostaus #kotivarahaaste #turvallisuus ja #riskienhallinta
Jos et ole ennen piipahtanut blogissani, lyhyt esittely lienee paikallaan: Olen maalla, neljän huushollin yhteisössä, asuva mummo.
Minä en ainakaan ala ikinä hamstrata, päätin jo nuorena. Syy tähän oli äitini Alma. Jos joku oli tarjouksessa, hän varmasti osti sitä. Ja aina sen enimmäismäärän, joka asiakasta kohti myytiin. Välillä koko perhe kävi vuorotellen ostamassa 500 g voita tai jotain muuta tarjoushintaista tuotetta, sen ostajaa kohti rajoitetun enimmäismäärän. Niinpä meillä käytettiin monta vuotta kaapissa seisonutta, väljähtynyttä kahvia, kiveksi kovettunutta hienosokeria jne. Kun huushollissa ei ollut jääkaappia, pakastimesta puhumattakaan tuntui, että kaikki maistui vanhanpäiväiseltä. Kritisoidessani hamstraamista ja sen seurauksia äiti tokaisi: "Elämän pitää sujua, vaikka sota tulisi." Se on kotivarankin idea, sen avulla pärjää kriisitilanteissa.
Kun perhe kasvoi, rakensimme mieheni kanssa talon maalle. Tontilla oli yli sata marjapensasta ja jokunen luumupuu valmiina. Niistä alkoi puutarhainnostus ja pyrkimys kohti mahdollisimman suurta omavaraisuutta. Kun tähän lisätään se, että kävimme ja käymme kaupassa mahdollisimman harvoin, minusta on tullut äitini kaltainen pahaan päivään varautuja.
Meillä on moninkertaisesti Marttojen suosittelema ruuan kotivara. Luulen, että varautuminen on meille maaseudulla asuville helpompaa kuin kaupunkilaisille. Maalla on tavallista kasvattaa itse ja keräillä ravintoa. On enemmän varastotilaa, monella jopa kellari. Itse valmistan usein (etenkin sadonkorjuuaikaan) ruokaa suuria eriä ja pakastan kerta-annoksiin. Silloin on mistä ottaa valmista, kun olemme kiireisiä tai vaikka sairastumme.
Kun huushollissa on puuhella, sähkökatkoksetkaan eivät haittaa ruuan valmistamista. Samalla leviää lämpöä huoneisiin. Kylmillä ilmoilla voi ottaa takan avuksi. Tämä tietenkin edellyttää puiden varaamista liiteriin. Ruuan voi valmistaa grillaamallakin, ellei sähköä ole.
Pitkän sähkökatkoksen sattuessa (sellainen on ollut kerran 45 vuoden aikana), pakastimien sulamisen estämiseksi oli turvauduttava aggregaattiin. Sitä varten on hyvä olla polttoainetta kanisterissa. Aggregaatin puuttuessa pakastimet voi peittää esim. matoilla, mikä hidastaa sulamista.
Kun meidän pienessä kylässä tulee sähkökatkos, se koskee yleensä puolta taajamaa. Vesiosuuskunta turvaa veden saannin noin 100 taloudelle. Jos katkos on vesiosuuskunnan pumppaamon puolella kylää, veden saanti on silti turvattu, koska kylän toisella puolella sijaitsee varapumppaamo. Koko kylää koskevan sähkökatkoksen aikana on mahdollista ottaa vesiosuuskunnan verkostoon vettä kaupungin vesilaitokselta, jonka linja sivuaa vesiosuuskunnan linjaa. Näin on muutaman kerran jouduttu tekemäänkin.
Sähkökatkosten aikana konkretisoituu, miten riippuvaisia olemme sähköstä. Pahin uhka monilla paikkakunnilla on juuri veden tulon lakkaaminen.
Onneksemme kaupunkimme kuuluu niihin paikkakuntiin, joilla on vielä vesitorni, vaikkei sitäkään voi täyttää uudelleen ilman sähköä. Tällaisissa tilanteissa viranomaiset järjestävät vedenjakelun asukkaiden omiin astioihin.
Tätä kirjoittaessa huomasin, että veden varastointia varten varaamamme kannelliset saavit ovat kulkeutuneet muuhun käyttöön. Täytyykin hankkia uudet tilalle.
Meillä, kuten monilla maaseudun asukkaalla, on sisävessojen lisäksi piha-alueilla kuivakäymälät, joita voi käyttää ilman vettä.
Minulle kotivara tarkoittaa myös sellaista tekemistä, jota voi tehdä ilman sähköjä. Kotona pitää olla lukemattomia kirjoja, neule tai pari, lapsille lautapelejä jne. Samoin on oltava polttoainetta, paristoja, taskulamppuja, tulitikkuja, kynttilöitä, lääkkeitä ja käteistä rahaa.
Olen sijaisäitinä joutunut laatimaan turvallisuussuunnitelman perhekodille. Sitä tehdessä piti miettiä mm. pelastussuunnitelmaa tulipalon varalle, miten toimitaan, minne lapset evakuoidaan jne. Kriisiin varautumista tämäkin. Suunnitelman ansiosta muistamme palovaroittimien ja alkusammutusvälineiden kunnon tarkistamisen määräajoin.
Tämän suunnitelman mukaisesti meiltä löytyy paristoilla toimiva radio, josta voi tarvittaessa kuunnella viranomaistiedotteita.
Perhekodin aikuisilla on oltava ensiapukoulutus. Sitä on rauhoittava ajatella, jos tulee niin laaja ja pitkäkestoinen sähkökatko, että puhelinliikenne lakkaa.
Yhteisössä elävät voivat poikkeustilanteissakin turvautua toisiinsa. Se on etu, sillä esimerkiksi meillä puuliesi on vain kahdessa taloudessa. Takka löytyy kolmesta. Yhdessä on varaava pönttöuuni. Jos sähkölämmitys tai öljypoltin eivät toimi, voimme oleskella ja nukkua niissä talouksissa, jotka lämpiävät ja pysyvät lämpiminä puilla.
Harvoin näitä asioita tulee pohdittua. Osa varautumisesta on tapahtunut kuin luonnostaan elämäntilanteen myötä.
Inspiroivaa luettavaa aiheesta löydät allaolevista linkeistä:
Tsajut https://tsajut.fi/kotivara-
Jovela eli omavarainen.fi https://www.omavarainen.fi/l/
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.
Puutarhahetki https://puutarhahetki.
Saaran lautasella https://saaranlautasella.
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.
Trio Miumau ja herra Nilsson https://triomiumau.blogspot.
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.
Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=934
Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?
Rakkautta ja maanantimia https://
Helecleaner https://helecleaner.com/
Ihme ituhippi http://ihmeituhippi.com/
Vauhtihirmun elämää https://blogit.terve.fi/
Ihana maatuska https://www.ihanamaatuska.fi/
It's so mysigt https://www.somysigt.com/
Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=
Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.
Airot ulapalla https://airotulapalla.
Kalastaja kuivalla maalla https://morgenstjerna.
Vanha rouva Tuomela https://vanharouvatuomela.
Jovela eli omavarainen.fi https://www.omavarainen.fi/l/
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.
Puutarhahetki https://puutarhahetki.
Saaran lautasella https://saaranlautasella.
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.
Trio Miumau ja herra Nilsson https://triomiumau.blogspot.
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.
Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=934
Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?
Rakkautta ja maanantimia https://
Helecleaner https://helecleaner.com/
Ihme ituhippi http://ihmeituhippi.com/
Vauhtihirmun elämää https://blogit.terve.fi/
Ihana maatuska https://www.ihanamaatuska.fi/
It's so mysigt https://www.somysigt.com/
Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=
Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.
Airot ulapalla https://airotulapalla.
Kalastaja kuivalla maalla https://morgenstjerna.
Vanha rouva Tuomela https://vanharouvatuomela.
Mielenkiintoisia juttuja ja hei kiitos, kun jaoit tuon mattovinkin. Sillä joskus on meilläkin ollut sähkökatkoksia, ei tosin kovin pitkiä, mutta kerta se ensimmäinenkin ja onpa ikävää, jos kaikki pakkaseen talletetut jutut sulaisi ja menisi pilalle.
VastaaPoistaIhanaa sunnuntaita Kirsti Kaija. <3
Eipä näitä olisi tullut mietittyä ilman tuota yhteispostausta aiheesta.
PoistaOikein mukavaa sunnuntai-iltaa ja ensi viikkoa Tiia <3
Täältäkin kiitos mattovinkille! Meillä on ruokakomerossa aina muutamia litroja etikkaa ja jokunen kilo hillosokeria jos alkaa näyttää siltä, että pakastimeen säilötyt puutarhaherkut kokevat nolon lopun vailla sähköä. Kun molemmat säilyvät hyvin, ne sitten käytetään taas seuraavana vuonna sen sadon hilloamiseen ja pikkelöintiin, ja tilalle hankitaan uudet pakastettujen aarteiden turvaksi.
VastaaPoistaTuota etikkaa ja hillosokeria on muutenkin hyvä pitää jemmassa. Tätä konstiasi aion suositella ystäville seuraavan pitkän sähkökatkoksen aikana.
PoistaTeillä on asiat kerrassaan ensiluokkaisesti. Monessa olette esikuviani, tämä asia ei ole poikkeus <3
VastaaPoistaMeillä tuvalla elämä sujuisi sähkökatkojen aikana helposti, kaupungissa asia on monella tapaa kinkkisempi. Maalla on meillä helpompaa.
Kiitos Satu <3 Nythän minä vallan punastun.
PoistaOlen iloinen, kun kiinnititte Johannan kanssa huomiomme varautumiseen. Toivottavasti postauksia lukevat miettivät omaa varautumistaan.
Kerrostalossa asuvista olen tässä mielessä hieman huolissani.
Upeaa järkevyyttä ja varautumista. Kesän sadon säilöminen on aina paikallaan, jos puutarha on. Neljän huushollin yhteisö niin ihanalta kuulostava systeemi, että kateeksi käy. Sekin järkevä ratkaisu. Olette todella onnekkaita, Kirsti.
VastaaPoistaKiitos Eeva <3
PoistaTunnen tosiaan, että olemme onnekkaita.
Nyt kun olen näitä juttuja lukenut, on mullekin selvinnyt että kaupungissa poikkeustilassa eläminen ei sittenkään olisi etu vaan todella iso haitta.
VastaaPoistaTeillä on hyvin varauduttu ja kaikki loppuun ajateltu - ihailtavaa :)
Kiitos Taru kommentistasi :)
PoistaMinulle on ollut avartavaa lukea, miten kekseliäitä ihmiset ovat. Niin kaupungissa kuin maallakin.
Onpa hurjan mielenkiintoinen kirjoitus! Vaikka olen blogiasi jo jonkin aikaa seurannut, niin enpä tiennyt tästä yhteisöasumisesta. Kiinnostavaa luettavaa ja todella valaisevaa myös.
VastaaPoistaTuli tästä mieleeni kömmähdys, joka minulle sattui noin kuukausi sitten. Irrotin vahingossa pakastimesta (sellainen pieni pakastinlaatikko, ei sellainen iso arkku) töpselin ja sulatin koko roskan. Ja siis huomasin asian vastan monen päivän päästä kun olisin ottanut pakastimesta ruokaa. Kaikki olivat sulaneet piloille!
Yhteisössä asuminen on elämäntapa, joka näemmä periytyy.
PoistaVoi ei Elegia 😢Ihan sydäntä raastaa tuo sinun pakastinkömmähdys.
Olette tosi järki-ihmisiä ja kokeneita omavaraistaloudessa. Voi noita herkullisia viininlehtikääryleitä ja juustokakkua. Nams. On varmasti mukava asua yhteisössä. Hyvää sunnuntai iltaa sinulle!
VastaaPoistaKiitos Marja.
PoistaYhteisössä asuminen luo turvallisuudentunnetta - ainakin meille vanhoille.
Mukavaa illan jatkoa myös sinulle <3
Äitini juuri hetki sitten ihmetteli miksi meillä on 10 kiloa hillosokeria. No hän sitä tarvitsi ja sai ilman kauppaan lähtöä. (Asuu siis samalla kylällä) En silloin ajatellut tuota puolta se nyt vaan on sellainen jota pitää olla ja paljon. Sama on normaalin sokerin kanssa.
VastaaPoistaAivan, juuri näinhän se menee. Varautumisesta on iloa paitsi itselle, niin toisillekin. Varaston kierrättäminen on vain hyväksi.
PoistaKyllä maalla osataan! Siellä on totuttu ajattelemaan maalaisjärjellä, ilman turhia hötköilyjä.
VastaaPoistaMiten sitä aina unohtaa, että myös vedensaanti tarvitsee sähköä!!
Upeat kotivarat sinulla ja tuo yhteisössä asuminen luo myös lisää turvallisuuden tunnetta <3.
Kiitos Saara kommentistasi.
PoistaKyllähän me nykyajan ihmiset olemme melko riippuvaisia sähköstä.
Yhteisössä on sekin hyvä puoli, että eri sukupolvet oppivat toinen toisiltaan erilaisia asioita.
Neljän huushollin yhteisö kuulostaa mielenkiintoiselta... pitääkin perehtyä blogiisi paremmin. Meillä ei voi puhua yhteisöstä, mutta "lähinaapurien" kanssa kyllä toimii lainaus ja vaihto, ettei kenenkään tarvitse pakiparrastaan lähteä sen kananmunan tai muun pikkujutun takia lähteä kylille. Mattovinkki on minulle tuttu, mutta jotenkin olen sen päässyt ihan unohtamaan vuosien saatossa :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi "Kotivaaraska".
PoistaTuo naapurien välinen lainaus ja vaihto kuulostaa hyvältä.
Minusta tämä koko postaussarja on ollut siitä hyvä, että monta juttua on tiennyt, muttei käytännössä tehnyt.
Tuli innostus kokeilla niitäkin asioita, kun luki toisten käytäntöjä ja kokemuksia.
Aivan ihana yhteispostaus Anopin luona on ollut kahtena vuonna peräkkäin pitkä sähkökatkos meidän siellä ollessa. Silloin huomasi monien asioiden olevan tosiaan sähköstä kiinni. Juurikin veden tulon. Heillä tulee kyllä se pumpulla omasta kaivosta, mutta jos ei olisi tullut.. No sitä saatiin kyllä kaivosta käsipelillä. Naapurilta saatiin aggrekaatti lainaksi aina muutamaksi tunniksi saatiin puhelimet ladattua ja pakastimiin kylmää. Ne kyllä oli peitetty jo matoilla. Autossa olisi kyllä saanut myös puhelimen ladattua. Onneksi oli puuhella. Ruokaa laitettiin sankoissa kaivoon roikkumaan, näin meillä tehtiin jo kun olin pieni ja ei ollut jääkaappia. Ostin juuri paksun sivistyssanakirjan kierrätyskeskuksesta kaupungissa käydessämme 50 sentillä. Sitä luettiin taskulampun ja kynttilöiden valossa. Ja hauskaa riitti siinä kohtaa. Huomasin miten tietämätön olinkaan tällä sana saralla. Mutta siinä tuli opittua sitäkin sivussa. Seuraavana vuonna katkoksen aikaan kaipasin tätä kirjaa. Ihailen suuresti tätä teidän talouden pitoa. Mallia monelle.
VastaaPoistaMinusta Satu ja Johanna keksivät niin kiinostavan aiheen, että se suorastaan houkutteli osallistumaan.
PoistaKirjoitat täyttä asiaa sähkökatkoksista. Onneksi teillä "hätä keinot keksi".
Kiitos kauniista sanoistasi. Pieni budjetti ja iso perhe ovat koulinneet meitä. Tämä tyyli sopii meille, muttei välttämättä kaikille.
Ajattelemisen aihetta itse kullekin! Mistä noin kaunis puuhella on hankittu??
VastaaPoistaKiitos Helena kommentistasi.
PoistaTuo puuhella on mummonmökissä, jonka eläkkeelle jäätyämme laajensimme asunnoksemme. Sen paikalla tupakeittiössä oli aeiemmin takka. Takka sai väistyä olohuoneeseen. Liesi tilattiin Liettuasta netin kautta.
Ihailtavaa varautumista teillä siellä!
VastaaPoistaBlogisi olikin minulle uusi tuttavuus. Täytyypä palata lueskelemaan oikein ajan kanssa!
Kiitos Marketta kommentistasi
Poistaja
Tevetuloa uudelleenkin!
Hurjan siististi järjestelty pakastin :). Taidan näyttä kuvan äidilleni, jonkka pakastin on puolillaan epämääräisiä merkkaamattomia nyssäköitä.
VastaaPoistaMaalla asumisessa tuntuu olevan monia hyviä puolia, joita ei tule ajatelleeksi, ja yhteisössä on voimaa. Asiat, joita ensi hätään ajatellaan maalla asumisen negatiivisiksi puoliksi ovatkin lopulta vahvuuksia hätätilanteessa, sillä ne on mietitty jo valmiiksi ja niihin on varauduttu. Eräskin ystäväni sanoi, ettei voisi asua maalla, koska täällä on pimeää, yksinäistä ja koska tahansa voi mennä sähköt ja loppua veden tulo. Jos näin kävisi olisin mielummin maaseudulla varautuneena asiaan kuin kaupungin kerrostalossa, jossa millekään et voi mitään.
Kiitos Susa kommentistasi.
PoistaLaiskan ihmisen on pidettävä pakasteet järjestyksessä. En näet ole kirjoittanut niihin nimi- tai päiväyslappuja. Siksi minulla on erikeseen pakastimet marjoille, vihanneksille, valmiille ruuille jne. On helppo löytää, mitä tarvitsee ja järjestys säilyy. meillä kaikki tulee käytettyä ennen uutta satokautta, siksikin voin menetellä näin.
Molemmissa on puolensa, mutta itse viihdyn maalla.
Tuo mitä kuvasit postauksen alussa, kuinka aikanaan ärsytti kuinka omat vanhemmat hamstrasivat osui ja upposi. Olen myös huvikseni havainnut, että nuorempana koin sen todella ärsyttäväksi tavaksi, vaikka ei ne pitkä-ikäiset kuivatuotteet tai margariinit varsinaisesti vanhaltakaan maistunut. Nykyään taas olen havainnut olevani ihan vastaavanlainen hamsteri, vaikka harvoin tulee asiaa tiedostaen ajatelleeksi.
VastaaPoistaKiitos Anna, kun ennätit vierailla blogissani.
VastaaPoistaTavallaan tuon omien vanhempien hamstraamisen ymmärsikin, sillä he olivat kokeneet ihan oikeita pula-aikoja, mutta silti se ärsytti.
Ajan oloon sitä huomaa tekevänsä monia asioita samalla tavalla kuin vanhemmat aikoinaan tekivät. Tämä koskee sekä ärsyttäviksi kokemiaan, että niitä muitakin :)
Minä totesin myös aiemmin, että en ala varastoimaan tavaraa jota en tarvitse. Vuosien varrella on kuitenkin kasaantunut sitä tavaraa, mutta niillä on myös paljon tunnearvoa, joten ei tahdo heittää poiskaan. Olen miettinyt, että vuokraisi varaston sitä varten. Kiitokset postauksesta, oli ilo lukea.
VastaaPoista