Translate

AIHEITA:

TERVETULOA BLOGIINI

Kiva, kun kävit. Kommentit ilahduttavat minua aina. Kiitos, kun kommentoit.

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

2. POSTIKORTTI MAROKOSTA



Tuli tunne, että Marrakechin vilinästä olisi mukava päästä maaseudun rauhaan nauttimaan luonnosta. Päätimme suunnata kohti Atlas-vuoria. Vuorten väliseen solaan päästyämme saimme todeta sen olevan täynnään erilaisia turistien houkuttelemiseksi rakennettuja ravintoloita ja käsityöpajoa myymälöineen. Mekin piipahdimme arganöljystä erilaisia kauneudenhoitotuotteita valmistavaan pajaan. Ostimmekin prsoriaksen hoitoon tarkoitetun saippuan ja voiteen tyttärelle.



Ihmetellessäni ravintoloiden ja pajojen määrää kuljettaja kertoi marrakechilaisten tulevan tänne kesäviikonloppusin hellettä pakoon. Pelkästään jokeen sijoitettuja ravintoloista oli vieri vieressä 10 kilometrin matkalla. Näihin ravintoloihin ei tulla hienoilla kengillä. Voin vain kuvitella kesän hulinan. Onneksi nyt oli hiljaista. Vain jokunen hassu ravintola oli auki vuorilla vaeltajia varten. Seutu on berberien asuttamaa.



Kun jäimme bussista aloittaaksemme vaelluksen, oppaat ja sellaisiksi tekeytyvät alkoivat lähestyä meitä toiveikkaasti. Turhaan, sillä meillä oli etukäteen varattu opas. Vuorille ei ole asiaa ilman opasta. 


Tuolla me vaelsimme. Puhelin näytti meidän kavunneen 49 kerrosta, ja kävelleen 8,9 km. Yli 30° helteessä matka tuntui  ikäisestäni pitemmältä. 1800 metrin korkeudessa ohut ilma laittoi puuskuttamaan nousuissa. Aika-ajoin nousu oli niin jyrkkä, että opas joutui kiskomaan mummoa ylös. Alamäissä jouduin tarraamaan polun varren orjantappuroihin hillitäkseni vauhtia. Hetkittäin iski korkean paikan kammo.


Reitti kulki upeissa vuoristomaisemissa. Linnun liverrys ja kirkkaiden purojen solina oli rauhoittavaa musiikkia korville.


Ekologinen jääkaappi vuoripuroa hyödyntäen. Tällaisia kioskeja oli reitin varrella muutama.


Siellä täällä näimme berberien kyliä.


Jos tulet joskus Marrakechiin, suosittelen retkeä vuorille. Jos pidät vaeltamisesta, retkiä on tarjolla paljon. Me teimme puolen päivän vaelluksen, mutta voit varata päivän tai useamman päivän reitin.


Vaeltaessa tuli nälkä. Herkulliset haudutetut, hiilillä kypsennetyt pataruuat saavat veden kielelle.


Jälkiruuaksi tietenkin oikein kaadettua minttuteetä ja laakson omia omenoita.

Terkkuja kaikille. Täällä netti pätkii usein, mutta yritän päästä kommentoimaan ja vastaamaan kommentteihin.

14 kommenttia:

  1. Apua miten kaunista. <3 Oi nauttikaa koko sydämestä ja kiitos ihanista postikorteista, joita täällä saa ihastella.

    VastaaPoista
  2. Teillä oli hyvä tuuri, kun vuorten ympäristössä ei ollut hulinaa. Vaelsitte pitkän matkan haasteellisessa ympäristössä ja helteessä. On teillä kova kunto! Kiva lukea ja katsella postikorttejasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marja,
      Minustakin meillä oli tuuria. Jos olisi sesonki, vaeltaminen olisi ollut vähemmän nautittavaa :)

      Poista
  3. Kiva kun pääsimme taas mukana matkalle. Ihania kuvia! Nauttikaa!

    VastaaPoista
  4. Olemme tehneet itse joskus vaellusreittejä joten tiedän myös niiden ihanuudet. Nauttikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt yllätit minut. Jälleen löytyi yksi yhdistävä tekijä :)

      Poista
  5. ...makes me want to visit!
    You surely enjoyed.

    VastaaPoista
  6. Voi miten ihania matkoja Teillä on... ihana kun voi matkustaa kuvien ja tekstien mukana 💙 Tuntui tuo vaellus aika haastavalta ja itse pelkään korkeita paikkoja, joten tuo jäisi tekemättä. Muuten tykkäisin kyllä kuljeskella vähän vaativammassakin maastossa välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irja,
      Tuo korkeanpaikankammo mokoma yllättää joskus, vaikka nyt vanhana enää harvemmin.

      Poista
  7. Tulee vanhoja muistoja mieleen kuvistasi. Omasta Marokko-matkastani on ikuisuus, mutta olipa kokemisen arvoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Titta kommentistasi. Minulle tämä oli ensimmäinen matka Marokkoon. Ja kyllä mummo on ollut huuli pyöreänä koko ajan.

      Poista

Kommenttisi tekee minut aina iloiseksi