![]() |
Synnyin perheeni viidenneksi tytöksi |
Kolme sisarusta menossa keskussairaalan laboratorioon ristikokeen ottamista varten, tarkoituksena selvittää kahden sopivuus mahdollisena munuaisen luovuttajana kolmannelle.
![]() |
Me kolme |
Ristikokeen vastaus muutaman viikon päästä; Ei vasta-aineita, eli kumpikin sopii kokeen perusteella luovuttajaksi. Päätös siitä kumman osalta käynnistetään luovutukseen tähtäävät tutkimukset jäi meille. Emme osanneet päättää kun olimme molemmat halukkaita ryhtymään prosessiin, ratkaisimme asian paperilappuarvonnalla. Onnettarena toimi poikani. Hänen nostamassa lapussa luki minun nimeni.
![]() |
Arvonnan onnetar |
Lukuisia virtsa- ja verinäytteitä sekä muita tutkimuksia. Tunsin itseni välillä kummajaiseksi kun ravasin tieten tahtoen julkisen terveydenhuollon puolella tutkittavana, vaikka tunsin itseni terveeksi ja se oli oletusarvo myös tutkivalla taholla. Jokaisen tutkimuksen jälkeen piti odottaa vastausta ennen kuin lääkäri varasi seuraavan ajan jottei tutkittaisi turhaan, jos näyttäisi siltä ettei prosessia ole syytä jatkaa.
Kun yhteensopivuus munuaisen saajan ja luovuttajan välillä oli varmistettu, tutkimusprosessin pääpaino oli sen varmistamisessa, että minä voisin luovutuksen jälkeen jatkaa terveenä elämistä yhdellä munuaisella. Kuten lääkäri sanoi; Ei ole, järkeä että yhden terveen ja yhden sairaan sijasta on kaksi sairasta.
![]() |
Iskä ja minä |
Kun tutkimukset olivat edenneet tiettyyn vaiheeseen, tuloksista lähetettiin kooste Helsinkiin. Oman sairaalan lääkäri arveli, aivan oikein, että Helsingin päästä määrätään vielä biopsia eli munuaisen koepala otettavaksi, koska virtsanäytteistäni löytyi useamman kerran verisoluja mikroskooppitutkimuksessa. Vaikkei tilanne estänyt minua luovuttamasta munuaista, biopsialla haluttiin varmistaa ettei minulla ole alkavaa munuaissairautta tai muuta poikkeamaa jonka vuoksi olisi parempi, etten eläisi yhden munuaisen varassa tulevaisuudessa.
![]() |
Me kaksi luovuttajaehdokasta |
Sain lääkäriltä puhelun. Hän tiedusteli halukkuuttani jatkaa tutkimuksia siitä, mihin ne olivat jääneet muutamaa kuukautta aiemmin. Jos halusin jatkaa, perustutkimuksista oli jäljellä enää psykiatrinen arvio jonka tarkoituksena oli varmistaa, ettei minua ole painostettu luovutukseen ja olen henkisesti riittävän vakaa tekemään päätöksen munuaisen luovuttamisesta. Psykiatrinen arviointi osottautui lopulta hyvin lyhytkestoiseksi haastatteluksi ja pikaisesti täytetyksi masennustestiksi. Itse koen, että psyykeni vakautta lopulta voi arvioida paremmin prosessin venymisen sietokyvyn perusteella.
![]() |
Pienenä olin kova tyttö leipomaan |
Virtsarakon tähystyksen ja sitä seuranneen biopsian jälkeen odotus vielä venyi pidemmäksi kuin lääkäritkään olivat osanneet arvioida, kun munuaisestani otetusta koepalasta lähetettiin vielä Helsinkiin tutkittavaksi elektronimikroskooppinäyte. Sen valmistumisessa menee aikaa muutamasta viikosta max. pariin kuukauteen. Minun kohdallani tuo pari kuukautta vielä ylittyi. Kun kaikki tutkimustulokset viimein olivat valmistuneet, oli sairaalassa eläviltä luovuttajilta tehtävien siirtojen osalta kesätauko. Tässä vaiheessa odotusta helpotti se että tutkimukset oli tehty ja niistä vastaukset olemassa, eli jatkuva epätietoisuus oli lähes ohi, vaikka toki tiedostimme että aina voi tulla yllättäviä mutkia matkaan.
Prosessin venyessä lause jalostui muotoon: "Tiedän että tiedät tämän/ olet kuullut tämän varmasti monta kertaa, mutta minun kuuluu sanoa tämä; Muista että voit milloin vain jättää prosessin kesken ilman perusteluja...."
Tiedät ettet voi kieltää ketään sanomasta sanoja, joiden sanominen kuuluu hänen työtehtäviensä asialliseen hoitoon ja silti tekisi mieli työntää sormet korviin. Jos pitäisi nimetä yksi kyllästyttävin asia koko prosessissa, se olisi tuon nimenomaisen lauseen kuuleminen ties kuinka monetta kymmenettä tai kenties sadatta kertaa.
Ja ne hetket, kun onneksi sain pidettyä mölyt mahassani. Hetkinä jolloin teki enemmän tai vähemmän mieli livauttaa jotakin epäasiallista suustaan.
Kun hoitaja valmisteli minua virtsarakon tähystykseen ja tietojani katsoessaan naurahti epäuskoisena: "Siis mitä, psykiatrinen arvio?!! " Totesin arvion kuuluvan prosessiin ja tähän hoitaja vähän nolostuneena selitti, että kun olen ensimmäinen kaltaiseni luovuttaja-potilas joka häntä vastaan tulee, niin ei hän voinut tietää.. Mietin pitäisikö lohduttaa sanomalla: Älä välitä, tämä on minullekin ensimmäinen munuainen jonka luovutan, tai ehkäpä: Aijaa, minä olen antanut jo lukuisia ruumiinosiani pois, kun oikeastaan vanhempani tekivätkin minut varaosiksi muille....
Tai kun olet päiviä tai kenties viikkoja odottanut lääkäriltä tai koordinaattorilta puhelua ja varmuuden vuoksi sinäkin päivänä kirjautunut jo kymmenen kertaa Omakantaan katsomaan (viimeksi noin kaksi minuuttia sitten), olisiko sinne ilmestynyt kaipaamaasi tietoa tutkimustuloksista ja prosessin etenemisestä ja joku esittää kysymyksen: "Onko mitään uutta kuulunut?" Ja vastaat: Kyllä minä kerron heti kun jotakin uutta kuuluu... Kyllä muutaman kerran teki mieli sanoa: Johan me siellä siirrossa oltiin pari viikkoa sitten, ei vaan muistettu mainita kenellekään..
Entäs ne nauruntäytteiset hetket, kun asiassa vaan on niin paljon erilaisia meheviä yksityiskohtia, joista ei voi olla repimättä huumoria... ehkä mautonta ja huonoa huumoria, mutta huumoria kuitenkin. Enimmäkseen itsemme, eli luovuttajan ja vastaanottajan kustannuksella.
Täydellisen luottamuksen hetki kun minut kärrättiin leikkaussaliin ja sairaalan henkilökunta valmisteli minua; "Hyvin tämä menee." Anestesialääkäri sanoi, että minua varten on varattuna oikein luxus-nukutusaineet, siihen oli helppo vastata vilpittömästi: Maltan tuskin odottaa!
Yksi hetki ylitse muiden, Hetki isolla alkukirjaimella:
Nukutuksen jäljiltä tokkuraisena ja vähän pahoinvoivana heräämössä, joku kumartuu puoleeni kertoen kellonajan ja sanoo: "Siskosi leikkausta lopetellaan juuri. Se nähtiin heti, että siirretty munuainen alkoi toimimaan siskollasi..."
Isosti merkityksellinen hetki. Tämän vuoksi kaikki ne muut.
Lopultakaan emme siskoni kanssa tulleet toteuttaneeksi sitä yhdessä suunniteltua sairaalapakoakaan. Juoni oli punottu siltä varalta, että jommankumman tai molempien sairaalassaolo venyisi sietämättömän pitkäksi. Onneksi pako ei ollut tarpeen sillä olisihan se saattanut olla hivenen haastavaa karata viidennestä kerroksesta tippatelineiden yms. kanssa...😉
✍🏻Vieraskynä Emma.
Hyvä "vieraskynä Emma", onnitteluni, muuta en sano!!!
VastaaPoistaEmma kiittää onnitteluista Tarja <3
PoistaKoskettava postaus.Hyviä hetkiä syyskuun loppupuolelle.
VastaaPoistaEmma ja minä kiitämme <3
PoistaToivomme myös sinulle hyvää loppukuuta!
Luin Emman tekstin henkeä pidättäen. Lopuksi kaikki kääntyi parhain päin. Tsemppiä Siskolle, Emmalle ja koko perheelle.
VastaaPoistaKiitos Anonyymi kommentistasi,
PoistaKaikkea hyvää myös sinulle!
Huikea prosessi, minäkin luin täällä hiljaa ja hengittämättä. Ei ole sanoja, mutta on suurta sisarrakkautta ja kiitos, että jaoitte teidän tarinan. <3
VastaaPoistaKiitos Tiia kauniista kommentista.
PoistaOlen ylpeä tytöistäni :)
Kiitos kun kerroit minkälainen prosessin olet käynyt läpi. On siinä ollut monenmoista koetta otettu ja on ollut jännittämistä.
VastaaPoistaOnneksi ei tarvinnut tehdä pakosuunnitelmaa :)
Kiitos Tuija kommentistasi,
PoistaOlen samaa mieltä kanssasi pakosuunnitelmasta <3
Koskettava tarina. Olet käynyt melkoisen myllyn läpi. Hyvää viikonloppua sinulle!
VastaaPoistaKiitos Marja kommentistasi,
PoistaMonta kertaa ajattelin tyttöjeni olevan urheita, kun jaksoivat kaikki käänteet.
Hyvää viikonloppua myös sinulle Marja!
Tätä ei voinut ilman kyyneliä lukea. Olet perinyt äitisi taidon kynän käytössä. Se mitä itse jouduit käymään läpi kaikki ne kokeet ja muut, saatikka loppuoperointi vaatii kyllä sen suuren sisarrakkauden lisäksi valtavasti muutakin. Ole ylpeä itsestäsi sinunlaisia ei ole kasvanut eikä kasva joka torpassa.❤
VastaaPoistaKiitos Nila kommentistasi ❤️ Minä liikutuin lukiessani sen.
PoistaPyydän Emmaa kurkkaamaan kommentteja, ellei hän ole sitä tehnyt vielä.
Oikein mukavaa viikon jatkoa sinulle!
Hieno ja koskettava tarina. <3 Onko tämä Emma siis siskosi, ymmärsinkö oikein?
VastaaPoistaKiitos Marianne <3
PoistaEmma + neljä muuta kuvissa näkyvää tyttöä ovat tyttäriäni :)