Translate

AIHEITA:

TERVETULOA BLOGIINI

Kiva, kun kävit. Kommentit ilahduttavat minua aina. Kiitos, kun kommentoit.

torstai 1. elokuuta 2019

KOHTALOKKAAT ELOKUUT

28. elokuuta on koko meidän perheelle, mutta etenkin kahdelle tyttärellemme, tärkeä päivä. Ellei mitään yllättävää satu, Emmalta leikataan munuainen, joka siirretään hänen sisarelleen. Tyttöjen edessä oleva leikkaus pelottaa. Se  on tehnyt tästäkin elokuusta jännittävän. Siksi kai mieleni vaeltaa usein menneissä elokuissa.
Jos uskoisin astrologiaan, sanoisin  taivaankappaleiden olevan elokuun aikana sillä lailla killallaan, että ne määräävät läheisteni ja minun kohtalon.
Vuosikymmeniä sitten elettiin elonkorjuun aikaa Pohjois-Karjalassa. 
28 elokuuta kommunistina tunnettu, juopotteluun taipuvainen Tauno kutsui nuoren Tauno-rengin viettämään yhteisiä nimipäiviä. Se herätti ihmetystä, sillä miehillä ei ollut muuta yhteistä kuin etunimi. Illan päätteeksi vanhempi Tauno hakkasi kaimansa sairaalakuntoon. Häpeissään Tauno-renki otti lopputilin. Isäntä ei olisi halunnut luopua hyvästä työmiehestä. Hän oli surullinen ja huolissaan. Mistä tähän hätään  saisi uuden työmiehen viljankorjuuseen. Kun hätä on suurin, on apukin lähellä. Illansuussa taloon ilmestyi nuori kulkumies töitä kyselemään. Nuorukainen puhui suomea murtaen, vaikka hänellä oli suomalaiset henkilöllisyyspaperit. Isäntä palkkasi nuoren miehen. 
Äitini oli piikana tuossa talossa. Ilman tuota Taunon-päivän tappelua en olisi syntynyt. Tuo nuori kulkumies oli tuleva isäni. Synnyin seuraavan vuoden elokuussa. Äitini ja isäpuoleni avioituivat kahta kuukautta ennen syntymääni. Kun en ollut keskonen, isäpuolelleni paljastui etten olekaan hänen lapsensa. Minulle se selvisi vasta 22 vuotta myöhemmin. 

Olessani 3-vuotias minulle syntyi elokuussa pikkusisko.
 Elokuussa 1961 täytin 13 vuotta. Olimme seilanneet viikkokausia italialaisella romutettavaksi tuomitulla laivalla Australian Adelaidesta kohti Brenhavenia. Emme koskaan päässeet perille, kun Napolin satamaviranomaiset eivät antaneet Flaminian jatkaa matkaa, laivassa ilmenneiden turvallisuusriskien vuoksi. Perheemme jäi rahattomana Napoliin.
   Oli jälleen elokuu. "Tätini" Lullan ja hänen miehensä Johan olivat illalla viettäneet yhteisiä syntymäpäiviään. Aamulla Lullan seisoi pariskunnan Lauttasaaressa sijaitsevan huvilan rannassa ja katseli merelle. Yöllä oli myskynnyt. Tuuli oli ajannut rantaan kaikenlaista roskaa. Lullan huomasi kivien väliin juuttuneen nuken. Hän kiskoi sen irti. Sen vasen käsi oli vioittunut. Taikauskoisena Lullan piti sitä enteenä. Hän soitti luottoennustajalleen ja sai kuulla, mitä halusi: "Tämä on etijäinen tytöstä, joka tulee luoksesi merten takaa." Lullan tuli käymään meillä ja huomasi minun saneen vasempaan käteeni palovamman. Hän päätteli minun olevan tarkoitettu hänen ja Johanin kasvatiksi. Niin muutin heille.
🧳
Vuotta myöhemmin elokuussa äitini sairastui psykoosiin ja joutui mielisairaalaan.
Kului vuosia. Äitini parani. Minä avioiduin, erosin ja sain tyttären. Tuolloin kuulin, ettei meidän isä olekaan minun isäni. Tivasin äitiäni paljastamaan kuka isäni on. Hän pysyi lujana, eikä kertonut. 
💍
 25. Elokuuta 1973 avioiduin uudelleen.
👩‍👧👩‍👧‍👧
Oli jälleen elokuu. Meillä oli jo viisi lasta. Päätin ottaa isästäni selvää, vaikka väkisin. Matkustin Joensuuhun, otin huoneen hotellista ja soitin äidin veljen leskelle ja kysyin suoraan tietääkö hän, kuka isäni on. Yllättäen hän vastasi. "Tietenkin tiedän, sehän on se P........n  Tauno, joka oli renkinä Alman piikomispaikassa. Alma haastoi sen oikeuteenkin." Etsin miehen puhelinluettelosta ja soitin tälle. Hän lupasi tavata minut Joensuussa seuraavana päivänä. Mutta mies ei saapunut tapaamiseen. Soitin hänelle uudelleen, vain  kuullakseni seuraavaa: "Mie en ole ollunna Alaman kanssa semmosis tekemisiis, et sie voi olla miun. Sehä toettiin siel oikeueskii."
✉️
 Vuosia myöhemmin sain käsiini tuon Kiteen Tuomiokunnan,
 Kiteen Käräjäkunnan varsinaisasiain pöytäkirjan. Tauno P........n ei ollut isäni.
🤱🏻
1985 elokuussa meille syntyi yllätysvauva, perheemme ainoa biologinen poika.

  
Elokuussa 2000 vietettiin tyttäriemme ja vävyjemme kolmoishäitä.
Vuoden 2005 elokuussa minulta leikattiin kaksi syöpäkasvainta. Viisi vuotta aiemmin minulta oli leikattu oikea munuainen syövän vuoksi.
Vuonna 2005 äitini oli sairastanut koko kesän. Päästyäni sairaalasta hän oli joutunut sairaalaan. Sairasvuoteellaan hän kertoi isäni olevan Leo Kuujärvi ja syntynyt 12. elokuuta 1928.

Elokuun 31. päivä äiti kuoli.
🕯
Kun olin toipunut sairaudestani ja äitini kuolemasta, aloin etsiä Leo Kuujärveä. Nimi oli tekaistu. Ehkä syntymäaikakin.

 Täältä löytyi yksi mahdollinen henkilö. Hänen nimensä on Kakkonen (Kaikkonen), Pjotr Vasilev. Hänellä oli jopa sama syntymäpäivä kuin "Leo Kuujärvellä".
19.9.1944 solmitussa Välirauhansopimuksessa sovittiin, että Suomessa oleskelevat Neuvostoliiton kansalaiset on palautettava Neuvostoliittoon. Pjotr Vasilev oli yksi heistä. En päässyt isäni etsinnöissä eteenpäin. Olin yhteydessä Suomen ainoisiin Kuujärviin. He olivat ottaneet Kuujärven taiteilijanimikseen. Tuli täydellinen umpikuja.


Seuraava askel oli dna-testi. Otin sen marraskuussa 2009. Vastausta sain odottaa yli puoli vuotta. Raportin sain vasta elokuussa.

Raportin mukaan olen läheistä sukua Kaikkosille. Tämä yhteensattuma sai minut melkein uskomaan, että tuo Pjotr Vasilev Kakkonen (Kaikkonen),  jota olin aikaisemminkin epäillyt "Leo Kuujärveksi" oli kuin olikin isäni. Minun dna:ssa on harvinainen mutaatio, jonka vuoksi  ei voida sanoa, olenko Kaikkosille sukua isän vai äidin kautta.
Family Finderin kautta olen saanut uusia toisia ja kolmansia serkkuja. Emme ole pystyneet selvittämään, mitä kautta olemme sukua. Lisäksi on sanottu Family Finderin näyttävän sukulaisuuden läheisemmäksi kuin se todellisuudessa onkaan. Toiveeni on löytää vielä mahdollisia sisaruksia. Olisi hienoa kuulla heiltä jotain isästämme.
Olin jo päättänyt  luopua kaikista etsinnöistä, kun toukokuussa 2017 sain eräältä mieheltä mielenkiintoista postia. Hänellä oli tietoja Pjotr Kaikkosesta.
Pjotr Kaikkonen vangittiin kesällä 1943 suomalaisten kaukopartiomiesten toimesta Vienan Karjalassa. Pjotr oli veneellä järvellä venäläisen sotilaan kanssa pyytämässä kalaa sotilaille.
Hän asui ispassa (pieni metsäpirtti) huonokuntoisten iäkkäiden isovanhempiensa kanssa.  Ispassa oli kalustuksena vain laveri ja kiuas nurkassa. Mummo oli suomalainen (Kaikkonen?) Isä oli kuollut, äiti kadonnut.  Kaukopartiomies Jorma Tikkanen sanoo muistavansa ikänsä, miten mummo kehotti Pjotria lähtemään suomalaisten kaukopartiomiesten mukaan: "Mene sie Pekka Suomeen  siellä siulla on hyvät oltavat .... ja kohtahan ne täällä muuten veisivät siutkin sotaan. Ei siulla ole täällä mitään mahdollisuuksia." Poika ei halunnut jättää isovanhempiaan, vaan pyysi kaukopartiomiehiä ampumaan hänet siihen paikkaan. Lopulta Pjotr/Pekka teki päätöksen lähteä partion mukana Suomeen, kun partionjohtaja lupasi vastata Pekan tulevaisuudesta. Matkalla Suomeen Pekka kertoi suomalaispartiolle lähellä olevasta venäläisten korpitukikohdasta. Suomalaiset tuhosivat tukikohdan. Pekka osoitteli innokkaasti pakoon pyrkiviä sotilaita. "Tuolla menee yksi!.....Ja tuolla!" Ei ihme, että sotien jälkeen Neuvostoliitto etsi Pekkaa luovutettavaksi.
Pekka Kaikkonen asui Osasto Martinassa Kuhmon Jämäksessä sodan loppuun saakka, lottia autellen. Pekka oli seurallinen, tiedonhaluinen ja  hyvin puhelias poika. Äitini ja kiteeläiset kertoivat Leo Kuujärven olleen myös uteliaan ja puheliaan.
Sodan jälkeen Pekka muutti Pauli Marttinan kanssa ensin Ruotsiin, josta Ruotsin valtion nuiva heihin suhtautuminen pakotti heidät muuttamaan Venezuelaan. Oli toinenkin syy. Nimittäin se, ettei mikään muu maa suostunut ottamaan heitä vastaan. Marttina kirjoitti kokemuksistaan kirjan Vahingossa Venezuelaan.
Venezuelassa Pekka toimi putkimiehenä, avioitui, sai kolme lasta ja kuoli 62-vuotiaana. Hän piti kirjeitse yhteyttä Osasto Martinan miehiin. Jos Venezuelassa olisi vakaammat olot, matkustaisin sinne ja etsimään Pekan lapsia.
Saattaa olla ettei Pekka ole Leo Kuujärvenä esiintynyt henkilö.  Olen saanut luettavakseni Ruotsin poliisin raportteja Marttinan kuulemisista. Niiden mukaan Pekka on ollut Sjölvenissä maataloustöissä ja Vermlannissa metsätöissä. Toisaalta Marttinan tiedetään järjestäneen väärennettyjä henkilöllisyyspapereita inkeriläisille, itäkarjalaisille ja sotavangeille. Eikä Pekka ole itse ollut kuultavana, vaan Marttina on ilmoittanut tämän olinpaikat poliisille.


Kunpa tämä Vahingossa Venezuelaan-kirjan kuva Pekasta olisi tarkempi.

Hartain toiveeni tällä hetkellä on tyttöjen leikkauksen onnistuminen  ilman komplikaatioita. 

Sen jälkeen eniten toivon isäni arvoituksen selviävän.

20 kommenttia:

  1. Uskon kyllä tuohon mystiikkaan joka sinulla liittyy tuohon elokuuhun.Minulle ja meidän suvulle on merkinnyt numero 24niin paljon ja niin suurissa asioissa,että en tiedä, mitä ajatella...sattumaako?🤔

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kuka tietää miksi joku luku tms. toistuu joillain ja perheillä läpi elämän.
      Mukavaa iltaa sinulle!

      Poista
  2. Uskon, että jännittää ja pelottaa, mutta Suomen lääkärit ovat tavattoman taitavia! Pidän peukkuja, hengessä mukana. Paljon on sinulle elokuissa tapahtunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ja meillä on vahva luottamus lääkäreihin. Enemmän jännitän mahdollisia hylkimisreaktioita.
      Tietysti noita elokuitakin on jo monta :)

      Poista
  3. Olen aivan sanaton, miten elämä onkaan ihmeellistä ja kiemuroista, kaunista ja traagista ja surullista. Toivon koko sydämestäni, että leikkaus menee tyttärillä hyvin ja että isäsi selviää. Uskon, että ettei ole tietoa isästä tai varmuutta, kaihertaa mieltäsi kovin.

    Halauksia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia <3 Halaukset ovat nyt tarpeeseen.
      Meillä jokaisella on omat polkumme, toisten on hieman kiemuraisemmat kuin toisten.
      Eniten tuossa isäasiassa harmittaa, että minulta yritettiin salata asioita. Jos olisin tiennyt aiemmin, olisi voinnut aloittaa etsinnät aiemmin. Isän tunteminen olisi auttanut identiteetin muodostumisessa.
      Hyvää viikon jatkoa sinulle!

      Poista
  4. Elokuu on ollut sinulle todella merkittävä. Jotenkin jännää, että minulla on samoin. Elokuussa esimerkiksi kuolivat äitini ja siskoni, ja kaikenlaista muuta, yleensä huonoa. Olen aina jotenkin pelännyt elokuuta ja toivonut, että se loppuisi nopeasti. Nyt ollaan onneksi loppupuolella. Toivon niin, että saisit isäsi salaisuuden ratkaistua. Juuret on loppujen lopuksi tärkeä asia elämästä. Harvinaisen tumman mummoni isä on salaisuus. Kukaan sen puolen suvun jäsen ei tiedä todellista isää. Mutta epäillään, että isä olisi ulkomailta, lähinnä Venäjältä. Vielä joskus haluaisin tutkia asiaa. Toivon, että tyttäriesi leikkaukset sujuvat hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Marja, olen pahoillani siitä, että elokuu on ollut usein rankka kuukausi.
      Mummosi tarina on vähän samanlainen kuin minun.
      Kannustan sinua tutkimaan asiaa.
      Täytyy uskoa kaiken sujuvan hyvin. Luotan lääkäreihin. Eniten pelottaa hylkimisreaktiot.
      Hyvää illan jatkoa Marja!

      Poista
  5. Olipa kiinnostavaa luettavaa, toivottavasti saat vielä lisää tietoja.
    Toivon että tyttöjen leikkaukset onnistuvat. Varmasti elät jännittäviä aikoja.Onneksi lääketiede on kehittynyt hyvin, uskon että kaikki onnistuu ja toipuminen myöskin.
    On sulla ollut monenlaista elämää tähän mennessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka sitä luottaakin lääkäreihin ja koko hoitohenkilökuntaan, silti vähän pelottaa tuleva leikkaus. Eniten siksi, että aina on mahdollisuus, että tulee hylkimisreaktioita.
      Totta Tuija, en voi ainakaan sanoa elämäni olleen tapahtumaköyhää.

      Poista
  6. En osaa sanoa enkä kirjoittaa mitään, niin vaikuttava ja koskettava postauksesi oli. Uskomattoman paljon uskomattomia asioita liittyy elokuihisi. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Toivon koko sydämestäni, että tyttöjen leikkaukset onnistuvat. Ja onnea sinulle isäprojektissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli <3
      Joskus itsekin ajattelen vanhempieni ja oman elämäni olleen melkoista vuoristorataa.
      Asiat kai menevät nii kuin niiden kuuluukin mennä :)

      Poista
  7. Mielenkiintoisia sattumia sinun tarinassasi on ihmeellisesti juuri elokuussa, suurta seikkailua on ollut elämäsi.

    Toivottavasti tyttärien leikkaukset onnistuvat hienosti, ja kyllä ne varmasti onnistuvatkin. Suomessa on hyvä hoito ja osaaminen.

    Ja vielä tuo isäjuttu ... On siinä haastetta. Oikean isän varmistuminen olisi kertomuksesi perusteella aikamoinen ihme, mutta ehkä sekin on mahdollista vielä selvitä, toivotaan niin.

    Luottavaisen aurinkoista elokuuta sinulle, Kirsti, ja onnea isän etsintään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eeva <3
      Suomessa osataan hoitaa sairauksia. Luotan siihen. Hylkimisreaktioita pelkään.
      Kun sain 2017 tietää Pjotr/Pekasta, aloin etsiä tietoa hänestä ja hänen kasvatusisästään Pauli Marttinasta. Kaikki se, mitä löysin jotenkin korostetusti alleviivaa sitä, että Pekka jäi Venezuelaan, eikä koskaan tullut edes käymään Suomessa. Minulla on epäilyjä sen suhteen. Kunpa vain löytäisin hänen jälkeläisiään ja saisin jonkun heistä houkuteltua dna-testiin.
      Oikein hyvää reissun jatkoa sinulle!

      Poista
  8. Niin näinhän osan tästä postauksesta kirjoittelit kirjassasi mikä oli muuten erittäin mielenkiintoinen kirja jonka mielelläni luin. Kiitos sinulle. Elokuu on ollut sinulle merkittävää aikaa mutta siellä on tapahtunut myös paljon hyvää ensin on saattanut olla huonoa mutta se on kuitenkin kääntynyt hyvään. Niin tulee tapahtumaan myös tyttäresi leikkauksessa. Hyvää tämä tietää ilman minkäänlaista huonoa. Ymmärrän huolesi ja ajatuksesi menneisiin elokuihin. Tyttäreillesi tsemppiä kuin koko poppoolle. 😘

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi <3
      Luotan lääkäreihin, olenhan itsekin todiste siitä, että meillä osataan hoitaa sairauksia.
      Uskon asioiden yleensäkin menevän niin kuin niiden kuuluukin mennä :)
      Onneksi huomenna on mukava päivä tiedossa, saa muuta ajateltavaa :)

      Poista
  9. Sinun elämässä on tapahtunut niin paljon. Harmi, että isäsi on salattu sinulta. Toivottavasti saat vielä selville oikean isäsi.
    Toivon myös, että tyttäriesi leikkaukset sujuu hyvin.❤️🙏
    Hyvää viikonloppua teidän perheelle!❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari <3
      Olen luottavaisin mielin.
      Oikein hyvää viikonloppua myös sinulle ja perheellesi.
      Joskus olin tuosta salaamisesta hyvin, hyvin vihainen, mutta kaikki on jo kauan sitten anteeksi annettu.

      Poista
  10. A lot of amazing things happened in your life! I'm sorry to hear you haven't met your father!
    I wish your daughter's surgery was successful!
    Greetings

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you Ela <3
      I think it's too late to find my father, but i hope, that one day I find a sister or brother.
      That's what I fear and pray. Successful surgery for both of our daughters.

      Poista

Kommenttisi tekee minut aina iloiseksi