MAINE, KÄRSIMYS, JA KUNNIA

Höyryjuna Ukko-Pekka viime viikon lauantaina Orimattilassa matkalla Loviisaan. Junalla olisi päässyt vaikkapa  Loviisan Wanhat Talot-tapahtumaan. Me tyydyimme odottamaan puomin takana sen ohi menoa. Meidän matka suuntautui Nummi-Pusulan Saukkolaan.

Siellä tutustuimme Hyrsylänmutkaan ja Aira Samuliniin. Hän on kestojulkkis, joka on niittänyt mainetta  Suomen kansan tanssittajana jo kahdeksalla vuosikymmenellä.

Airan isä Viktor Suvio oli rajajääkäri, joka kaatui joukkueenjohtajana jatkosodan alussa 27. heinäkuuta vuonna 1941.

Woima-sonni on Miina Äkkijyrkän puuveistos vuodelta 2006.

Äkkijyrkkä aloitti teoksen vuonna 2006 Haminassa, jossa se oli vuosien jälkeen edelleen keskeneräisenä. Haminan kaupunki halusi rapistuneesta sonnista  eroon, jolloin se kuljetettiin Hyrsylänmutkaan.

Verneri-Veturi Hyrsylänmutkan Langintalon Lelumuseon pihalla kiinnosti Moonaa

Lelumuseon nalleja (tässä on vain osa)

Lelumuseon "poikien osasto"

Pihapiirin vanhoissa aitoissa on kaikkea mielenkiintoista menneiltä ajoilta.

Joitakin nukkemuseon nukkeja

Disney-osasto

Hyrsylänmutkan sisätiloja

 Aira Samulinilla, on läheiset välit poikansa tyttäreen, Kiti Samuliniin.

Kiti toimii nykyisin Hyrsylän Mutkassa emäntänä. - Mummo on idolini ja pomoni, Kiti kertoo.

Aira on 80 vuotta Moonaa vanhempi, mutta hurmasi Moonankin olemuksellaan.

Aira Samulinin kertoi meille avoimesti elämästään, lapsuudestaan Raja-Karjalassa, tasapainottomasta äidistään, sodassa kaatuneesta isästään, pirteytensä salaisuudesta jne.

Vieraiden oli myös mahdollista ostaa Aira Samulinin elämästä kertovia kirjoja.

Upean päivän kruunasi vierailu lähellä Hyrsylänmutkaa asuvien ystävien mökillä.

Kiitos Nina ja Vesa.

🌺

Tämä viikko on ollut meille ikimuistoinen. Emma-tyttäremme luovutti munuaisen siskolleen. Leikkaus oli keskiviikkona. Olemme jännittäneet ja kokeneet helpotusta ja kiitollisuutta. On ollut vaikea keskittyä mihinkään. 

Saadaksemme ajatuksemme pois kotiasioista, kävimme katsomassa eilen ensi-iltansa saanutta Pedro Almodóvarin uusinta elokuvaa Kärsimys ja kunnia. Sitä on sanottu

Almodóvarin henkilökohtaisemmaksi ja parhaaksi elokuvaksi. Draamaelokuvan pääosissa nähdään Antonio Banderas ja Penélope Cruz.
Espanjalaisohjaaja on aina kuululunut lemppareihini. Tämä  uusi elämänmakuinen draama etenee rauhallisemmin ja hillittymmin kuin aiemmat hänen ohjaamansa elokuvat, mikä viehätti minua erityisesti. Tästä syystä elokuva saa minulta täydet viisi pinnaa.

On aika - SAMAT KAKSI NAISTA

Tämä postauksen kirjoitti tyttäremme.

Samat kaksi naista

Tässä me istutaan, kaksi naista hotellihuoneessa, siskoni ja minä. Tarkemmin sanottuna potilashotellihuoneessa. Kaksi naista joilla on yhteensä neljä munuaista.

En voi vieläkään varmaksi uskoa, että päivä jota olemme molemmat odottaneet - yhdessä ja erikseen - koittaa huomenna. Luovutan pitkän ja epävarmuutta ja -tietoisuutta täynnä olleen odotuksen jälkeen munuaisen siskolleni. Ehkä uskallan uskoa sen todella tapahtuvan vasta sitten, kun nukutuksen aika koittaa.

Olemme odottaneet molemmat samaa asiaa, mutta varmasti odotus on ollut monella tapaa hyvin erilainen kokemus molemmille; kun terveenäkin odotus on tuntunut toisinaan aika rankalta, on vaikea kuvitella miltä se on tuntunut dialyysin varassa olevalta. Yhteinen kokemus ja toisaalta täysin oma ja erillinen, mutta niinhän se kai aina lopulta menee melkein missä vain asiassa.

Jos munuaisen siirto toteutuu huomenna suunnitellusti, me ollemme edelleen ne samat kaksi naista, siskoni ja minä. Meillä on edelleen yhteensä neljä munuaista, ne vain jakaantuvat kehoissamme vähän eri tavalla. Samat kaksi naista, päivän vanhempina ja kokemusta rikkaampina.

✍🏻Vieraskynä Emma

RUOKA

 Pienen Linnun MakroTex-haaste tälle viikolle on ruoka. Voit osallistua haasteeseen tavallisilla tai makrokuvilla. Löydät haasteen ja lisää kuvia täältä.

Meillä on neljä viiniköynnöstä, joista hyödynnän myös lehdet. Teen niistä viininkehtikääryleitä ja käytän lehtihakkelusta mm. kalamureketaikinaan antamaan sitruunaista makua.

Food Sealer Season Pro tyhjiöpakkauslaitteen ansiosta isot kala- tai rapusaaliit eivät ole enää ongelma, sillä tyhjiöpakkauksissa elintarvikkeet säilyvät 5 - 6 kertaa kauemmin kuin normaalisti pakastettuna.

JUHLAN AIKA

Tässä tämän viikon värikollaasi. Haasteen antoi Aino.

Meillä on tänään juhlapäivä. Nuorin lapsenlapsenlapsemme kastettiin tänään. Hänestä tuli Iivo Elias.

Siskojen nimet ovat Susa ja Isla.

💙❤️❤️

Our youngest great grandchild was baptized today. He is called Iivo Elias. His sisters are Susa and Isla.

💙❤️❤️

KUUSI KUVAA KESÄSTÄ

Sain tämän haasteen Arjen suklaasuukkoja-blogin Suvi Maaritilta. Hänen ihanat kesäkuvansa löydät täältä. 

Haasteena on valikoida kesäkuvista juuri ne kaikista tunnelmallisimmat. Ne kuvat, jotka liittyvät kesän kaikkein rakkaimpiin muistoihin. 
Olen valinnut Bomban talon Nurmeksessa yhdeksi kesäkuvakseni, koska Pohjois-Karjalan reissulla tapasimme sukulaisia ja ystäviä. Elämän tärkeimpiä asioista on ihmisten välinen aito, läsnäoleva kohtaaminen.

Tunnen itseni etuoikeutetuksi, sillä minulla on ollut kesän mittaan
 - myös kotona - paljon mieleen jäänneitä kohtaamisia.

Tämän kesän helmiin kuuluvat kaksi uutta tulokasta. Tyttärenpojan perheeseen syntyi pieni poika. Pojan perhe puolestaan täydentyi pikkuisella tyttärellä.

Olen saanut viettää merkityksellisiä hetkiä läheisten kanssa mm. Visbyn risteilyllä ja Helsingissä.

Vaikka rakastan kesää, tervehdin ilolla elokuun viileitä aamuja. Kävelylenkit metsässä miehen ja koirien kanssa antavat energiaa päivän askareihin.

Elokuun hämyiset illat rauhoittavat mieltä.
En haasta ketään erityisesti, mutta tervetuloa mukaan.

ELOKUU - YLLÄTYKSIÄ

Naranjillan lehti on n. 50 senttinen

 Pienen Linnun MakroTex-haaste löytyy täältä. Tällä viikolla aiheena on elokuu. Tervetuloa mukaan. Voit osallistua tavallisilla tai makrokuvilla.

                             

Olen syyllistynyt laittomuuksiin. Olen tuonut matkoiltani Suomeen taimia ja siemeniä ilman kasvinterveystodistuksia. Sellaiset vaaditaan tuotaessa EU:n ulkopuolelta:

• taimia, viherkasveja, ruukkukasveja
• leikkokukkia
• joitakin hedelmiä ja vihanneksia
• joitakin siemeniä
• Puutavaraa riippuen puulajista ja maasta

Euroopan komissio on tutkimuksissaan todennut matkustajien tuomien kasvien yhdeksi suureksi kasvitautien leviämisen riskiksi. Minun sietäisi hävetä. Olen tuonut mm. Costa Ricasta narajillan lehtiruotoa n. kolmen sentin pätkän, josta on puolessa vuodessa kasvanut tämä valtava kasvi. Se on nyt ilokseni  nupulla.

Kotimatkalla Costa Ricasta oli koneen vaihto Amsterdamissa. Sieltä ostimme joitakin laillisia  siemeniä mm. pussillisen alla olevan Korean Beauty-kärhön siemeniä.

Kuvittelin kasvattavani niistä näyttävän kaverin tälle kiinankärhöllemme.

Siemenet itivät ja pitivät pussin lupauksen eli kukkivat ensimmäisenä vuonna.

En tiedä mikä kasvi siemenistä kasvoi, muttei ainakaan Korean Beauty. Tiedätkö sinä, mikä tämä on?

VITAMIINEJA, HIVENAINEITA; AROMEJA, FLAVONOIDEJA

Tavallinen sipuli on nostettu ja on nyt kuivumassa.

Meillä on pitkään pyritty olemaan ruuan suhteen mahdollisimman omavaraisia. 

Kesä- ja spagettikurpitsa ovat olleet syötäviä jo jonkun aikaa. Mies teki kurpitsoille "kiipeilytelineet" taivuttamalla harjateräksestä niille "tötteröt". Näin ne säilyvät puhtaina. 

Selleri, purjo ja palsternakka ovat lupaavassa kasvussa. Niitä on jo syötykin. Purjon ja palsternakan väliin olen kylvänyt parsaa, koska haluan uudistaa parsapenkin. Nuo hennot pienet taimet ovat parsakylvöstä, joka tuottaa satoa vasta kolmatena vuonna. Myöhemin parsa vaatii runsaammin tilaa, mutta sen voi aluksi kylvää ahtaaseen väliinkin. 

Vihannes- ja chilipaprikat

Herukat

Marjat ovat todellisia vitamiini- ja flavonoidipommeja. Olemme keränneet heinäkuussa metsistä mustikoita ja soilta lakkoja. Kumpiakin tulee tänä vuonna viime kesää heikommin. Oma mansikka sensijaan tuotti positiivisen yllätyksen antamalla runsaan sadon.

Herukoiden poimiminen on aloitettu ja jatkuu yhä. Samoin karviaisten.

'Hinnonmäen keltainen'

Satoisa karhunvatukka alkaa kypsyä. Sen satokausi jatkuu aina pakkasiin saakka.
Punainen 'Muskoka'- ja keltainen 'Goldtraube'-vadelma ovat kypsyneet vähän kerrallaan parin viikon ajan.

Tyrnin, mustamarja-aronian ja palsamiköynnöksen marjat ovat kypsiä vasta elokuun lopulla ja/tai syyskuussa.

Pihlajan- ja ruusunmarjoja voi myös hyödyntää.

Kun tämän syksyn puolukat on kerätty, laskin, että meillä 16 eri marjalajia talven varalle. 

Tekisi mieli kokeilla Suomessa vielä vähän viljeltyä karukkaa eli herukkakarviaista. Onko sinulle kenties sitä kasvamassa omassa puutarhassasi? Pidätkö sen mausta? Miten käytät sitä? Millaisia neuvoja sinulla on antaa karukan kasvatukseen?

COLOR COLLAGE

Aino on jälleen antanut värit viikon värikollaasiksi. Muiden kollaaseja voit katsella täällä.

Mallivärit

KOHTALOKKAAT ELOKUUT

28. elokuuta on koko meidän perheelle, mutta etenkin kahdelle tyttärellemme, tärkeä päivä. Ellei mitään yllättävää satu, Emmalta leikataan munuainen, joka siirretään hänen sisarelleen. Tyttöjen edessä oleva leikkaus pelottaa. Se  on tehnyt tästäkin elokuusta jännittävän. Siksi kai mieleni vaeltaa usein menneissä elokuissa.

Jos uskoisin astrologiaan, sanoisin  taivaankappaleiden olevan elokuun aikana sillä lailla killallaan, että ne määräävät läheisteni ja minun kohtalon.

Vuosikymmeniä sitten elettiin elonkorjuun aikaa Pohjois-Karjalassa. 
28 elokuuta kommunistina tunnettu, juopotteluun taipuvainen Tauno kutsui nuoren Tauno-rengin viettämään yhteisiä nimipäiviä. Se herätti ihmetystä, sillä miehillä ei ollut muuta yhteistä kuin etunimi. Illan päätteeksi vanhempi Tauno hakkasi kaimansa sairaalakuntoon. Häpeissään Tauno-renki otti lopputilin. Isäntä ei olisi halunnut luopua hyvästä työmiehestä. Hän oli surullinen ja huolissaan. Mistä tähän hätään  saisi uuden työmiehen viljankorjuuseen. Kun hätä on suurin, on apukin lähellä. Illansuussa taloon ilmestyi nuori kulkumies töitä kyselemään. Nuorukainen puhui suomea murtaen, vaikka hänellä oli suomalaiset henkilöllisyyspaperit. Isäntä palkkasi nuoren miehen. 
Äitini oli piikana tuossa talossa. Ilman tuota Taunon-päivän tappelua en olisi syntynyt. Tuo nuori kulkumies oli tuleva isäni. Synnyin seuraavan vuoden elokuussa. Äitini ja isäpuoleni avioituivat kahta kuukautta ennen syntymääni. Kun en ollut keskonen, isäpuolelleni paljastui etten olekaan hänen lapsensa. Minulle se selvisi vasta 22 vuotta myöhemmin. Olessani 3-vuotias minulle syntyi elokuussa pikkusisko. Kun synnytin ensimmäisen lapseni, siskoni paljasti kännipäissään, ettei isämme kuin hänen isänsä. Ensin se sattui. Olin ainoa perheessämme, joka ei tiennyt. Sitten kihisin raivosta. 

 

 Elokuussa 1961 täytin 13 vuotta. Olimme seilanneet viikkokausia italialaisella romutettavaksi tuomitulla laivalla Australian Adelaidesta kohti Brenhavenia. Emme koskaan päässeet perille, kun Napolin satamaviranomaiset eivät antaneet Flaminian jatkaa matkaa, laivassa ilmenneiden turvallisuusriskien vuoksi. Perheemme jäi rahattomana Napoliin.

  

 Oli jälleen elokuu. "Tätini" Lullan ja hänen miehensä Johan olivat illalla viettäneet yhteisiä syntymäpäiviään. Aamulla Lullan seisoi pariskunnan Lauttasaaressa sijaitsevan huvilan rannassa ja katseli merelle. Yöllä oli myskynnyt. Tuuli oli ajannut rantaan kaikenlaista roskaa. Lullan huomasi kivien väliin juuttuneen nuken. Hän kiskoi sen irti. Sen vasen käsi oli vioittunut. Taikauskoisena Lullan piti sitä enteenä. Hän soitti luottoennustajalleen ja sai kuulla, mitä halusi: "Tämä on etijäinen tytöstä, joka tulee luoksesi merten takaa." Lullan tuli käymään meillä ja huomasi minun saneen vasempaan käteeni palovamman. Hän päätteli minun olevan tarkoitettu hänen ja Johanin kasvatiksi. Niin muutin heille.

🧳

Vuotta myöhemmin elokuussa äitini sairastui psykoosiin ja joutui mielisairaalaan.

Kului vuosia. Äitini parani. Minä avioiduin, erosin ja sain tyttären. Tuolloin kuulin, ettei meidän isä olekaan minun isäni. Tivasin äitiäni paljastamaan kuka isäni on. Hän pysyi lujana, eikä kertonut. 
💍
 25. Elokuuta 1973 avioiduin uudelleen.
👩‍👧👩‍👧‍👧
Oli jälleen elokuu. Meillä oli jo viisi lasta. Päätin ottaa isästäni selvää, vaikka väkisin. Matkustin Joensuuhun, otin huoneen hotellista ja soitin äidin veljen leskelle ja kysyin suoraan tietääkö hän, kuka isäni on. Yllättäen hän vastasi. "Tietenkin tiedän, sehän on se P........n  Tauno, joka oli renkinä Alman piikomispaikassa. Alma haastoi sen oikeuteenkin." Etsin miehen puhelinluettelosta ja soitin tälle. Hän lupasi tavata minut Joensuussa seuraavana päivänä. Mutta mies ei saapunut tapaamiseen. Soitin hänelle uudelleen, vain  kuullakseni seuraavaa: "Mie en ole ollunna Alaman kanssa semmosis tekemisiis, et sie voi olla miun. Sehä toettiin siel oikeueskii."
✉️

 Vuosia myöhemmin sain käsiini tuon Kiteen Tuomiokunnan,

 Kiteen Käräjäkunnan varsinaisasiain pöytäkirjan. Tauno P........n ei ollut isäni.
🤱🏻
1985 elokuussa meille syntyi yllätysvauva, perheemme ainoa biologinen poika.

  
Elokuussa 2000 vietettiin tyttäriemme ja vävyjemme kolmoishäitä

Vuoden 2005 elokuussa minulta leikattiin kaksi syöpäkasvainta. Viisi vuotta aiemmin minulta oli leikattu oikea munuainen syövän vuoksi.

Vuonna 2005 äitini oli sairastanut koko kesän. Päästyäni sairaalasta, äiti oli joutunut sairaalaan. Sairasvuoteellaan hän kertoi isäni olevan Leo Kuujärvi ja syntynyt 12. elokuuta 1928.

Elokuun 31. päivä äiti kuoli.

🕯

Kun olin toipunut sairaudestani ja äitini kuolemasta, aloin etsiä Leo Kuujärveä. Nimi oli tekaistu. Ehkä syntymäaikakin.

 Täältä löytyi yksi mahdollinen henkilö. Hänen nimensä on Kakkonen (Kaikkonen), Pjotr Vasilev. Hänellä oli jopa sama syntymäpäivä kuin "Leo Kuujärvellä".

19.9.1944 solmitussa Välirauhansopimuksessa sovittiin, että Suomessa oleskelevat Neuvostoliiton kansalaiset on palautettava Neuvostoliittoon. Pjotr Vasilev oli yksi heistä. En päässyt isäni etsinnöissä eteenpäin. Olin yhteydessä Suomen ainoisiin Kuujärviin. He olivat ottaneet Kuujärven taiteilijanimikseen. Tuli täydellinen umpikuja.

Seuraava askel oli dna-testi. Otin sen marraskuussa 2009. Vastausta sain odottaa yli puoli vuotta. Raportin sain vasta seuraavan vuoden elokuussa.

Raportin mukaan olen läheistä sukua Kaikkosille. Tämä yhteensattuma sai minut melkein uskomaan, että tuo Pjotr Vasilev Kakkonen (Kaikkonen),  jota olin aikaisemminkin epäillyt "Leo Kuujärveksi" oli kuin olikin isäni. Minun dna:ssa on harvinainen mutaatio, jonka vuoksi  ei voida sanoa, olenko Kaikkosille sukua isän vai äidin kautta.

Family Finderin kautta olen saanut uusia toisia ja kolmansia serkkuja. Emme ole pystyneet selvittämään, mitä kautta olemme sukua. Lisäksi on sanottu Family Finderin näyttävän sukulaisuuden läheisemmäksi kuin se todellisuudessa onkaan. Toiveeni on löytää vielä mahdollisia sisaruksia. Olisi hienoa kuulla heiltä jotain isästämme.

Olin jo päättänyt  luopua kaikista etsinnöistä, kun toukokuussa 2017 sain eräältä mieheltä mielenkiintoista postia. Hänellä oli tietoja Pjotr Kaikkosesta.

Pjotr Kaikkonen vangittiin kesällä 1943 suomalaisten kaukopartiomiesten toimesta Vienan Karjalassa. Pjotr oli veneellä järvellä venäläisen sotilaan kanssa pyytämässä kalaa sotilaille.

Hän asui ispassa (pieni metsäpirtti) huonokuntoisten iäkkäiden isovanhempiensa kanssa.  Ispassa oli kalustuksena vain laveri ja kiuas nurkassa. Mummo oli suomalainen (Kaikkonen?) Isä oli kuollut, äiti kadonnut.  Kaukopartiomies Jorma Tikkanen sanoo muistavansa ikänsä, miten mummo kehotti Pjotria lähtemään suomalaisten kaukopartiomiesten mukaan: "Mene sie Pekka Suomeen  siellä siulla on hyvät oltavat .... ja kohtahan ne täällä muuten veisivät siutkin sotaan. Ei siulla ole täällä mitään mahdollisuuksia." Poika ei halunnut jättää isovanhempiaan, vaan pyysi kaukopartiomiehiä ampumaan hänet siihen paikkaan. Lopulta Pjotr/Pekka teki päätöksen lähteä partion mukana Suomeen, kun partionjohtaja lupasi vastata Pekan tulevaisuudesta. Matkalla Suomeen Pekka kertoi suomalaispartiolle lähellä olevasta venäläisten korpitukikohdasta. Suomalaiset tuhosivat tukikohdan. Pekka osoitteli innokkaasti pakoon pyrkiviä sotilaita. "Tuolla menee yksi!.....Ja tuolla!" Ei ihme, että sotien jälkeen Neuvostoliitto etsi Pekkaa luovutettavaksi.

Pekka Kaikkonen asui Osasto Martinassa Kuhmon Jämäksessä sodan loppuun saakka, lottia autellen. Pekka oli seurallinen, tiedonhaluinen ja  hyvin puhelias poika. Äitini ja kiteeläiset kertoivat Leo Kuujärven olleen myös uteliaan ja puheliaan.

Sodan jälkeen Pekka muutti Pauli Marttinan kanssa ensin Ruotsiin, josta Ruotsin valtion nuiva heihin suhtautuminen pakotti heidät muuttamaan Venezuelaan. Oli toinenkin syy. Nimittäin se, ettei mikään muu maa suostunut ottamaan heitä vastaan. Marttina kirjoitti kokemuksistaan kirjan Vahingossa Venetsuelaan. Venezuelassa Pekka toimi putkimiehenä, avioitui, sai kolme lasta ja kuoli 62-vuotiaana. Hän piti kirjeitse yhteyttä Osasto Martinan miehiin. Jos Venezuelassa olisi vakaammat olot, matkustaisin sinne ja etsimään Pekan lapsia.

Saattaa olla ettei Pekka ole Leo Kuujärvenä esiintynyt henkilö.  Olen saanut luettavakseni Ruotsin poliisin raportteja Marttinan kuulemisista. Niiden mukaan Pekka on ollut Sjölvenissä maataloustöissä ja Vermlannissa metsätöissä. Toisaalta Marttinan tiedetään järjestäneen väärennettyjä henkilöllisyyspapereita inkeriläisille, itäkarjalaisille ja sotavangeille. Eikä Pekka ole itse ollut kuultavana, vaan Marttina on ilmoittanut tämän olinpaikat poliisille.

Katselen omaa, poikani ja Pekan kuvia etsien yhtäläisyyksiä ulkonäöstämme.

Kunpa tämä Vahingossa Venezuelaan-kirjan kuva Pekasta olisi tarkempi.

Hartain toiveeni tällä hetkellä on tyttöjen leikkauksen onnistuminen  ilman komplikaatioita. 

Sen jälkeen eniten toivon isäni arvoituksen selviävän.