OMAVARAISUUTTA - Narajilla

Tutustuin tähän eksoottiseen "Andien kultaiseen hedelmään" Costa Ricassa, jossa se tunnetaan nimellä naranjilla. Samalla nimellä sitä kutsutaan  Ecuadorissa ja Panamassa. Kolumbiassa se  sensijaan on saanut nimekseen lulo. Naranjilla on subtrooppinen monivuotinen kasvi, joka viihtyy Keski- ja Etelä-Amerikassa. 

Tummanvihreiden lehtien yläpinnalla on violetit suonet.  

Kaikki kasvin  osat ovat  karvaisia. ​​Rungossa, lehdissä ja raaoissa hedelmissä on pistäviä piikkejä. 

Yksi-vuotiaana tämä koisokasvi on n. kaksi metriä korkea ja alkaa tuottaa satoa. Naranjilla kasvattaa 100 -150 hedelmää vuodessa. Satoa saadaan ympäri vuoden. Narajillassa on samaan aikaan kukkia ja eri kypsyysasteella olevia hedelmiä.

Pyöreä hedelmä on kypsänä  kirkkaan oranssi ja sen pinnalla on lyhyitä hentoja karvoja. Nukan saa helposti pois hankaamalla kevyesti hedelmän pintaa. Parhaimmillaan kypsä hedelmä on sinällään. Sen voi halkaista ja lusikoida maukkaan sisuksen suoraan suuhun. Maku on kuin olisi yhdistetty sitruunaa, hunajaa ja ananasta. 

Hedelmästä  voi valmistaa tehosekoittimella virkistävän raikasta, vihreää mehua. Naranjillaa voi myös käyttää piirakoissa tai tehdä niistä hilloa. 

Toin tämän vuoden maaliskuussa Costa Rikasta Naranjillan alun, joka oli silloin 3 cm pitkä lehdetön ja juureton "heinä". Vesilasissa siihen ilmestyi juuret muutamassa päivässä. Luulin olevani fiksu, kun istutin sen isoon, 10 litran ruukkuun. 

Tällä viikolla huomasin, että ruukku oli 60 senttiä korkealle taimelle aivan liian pieni. Niinpä sille tuli muutto suurempaan astiaan. Tällä kertaa 60 litraiseen. Ruukkuun lisäsin Tokmannin edullista puutarhamultaa. Samaa, johon olin sen aiemminkin istuttanut.

Saattaa olla, ettei omavaraisuus narajillan kohdalla koskaan toteudu, mutta on kiva kokeilla jotain uutta. 

😂
Oletko sinä kokeillut kasvattaa jotain eksoottista kasvia?