TERVETULOA BLOGIINI

Kiva, kun kävit. Kommentit ilahduttavat minua aina. Kiitos, kun kommentoit.

Translate

AIHEITA:

maanantai 11. maaliskuuta 2019

KUN MINKKI PURI MINUA

 Aamulenkillä kohtasimme minkin. Harmi, että mukana oli vain kännykkä. Jonkinlaiset kuvat silläkin sai.
Minkki  viihtyy makean-, murto- ja meriveden läheisyydessä. Se voi elää meren saariston karuilla luodoilla tai järvien ja jokien lähistöllä. Vaeltavat minkit seuraavat yleensä rantaviivaa. Tosin ne voivat kulkea pitkiä matkoja myös uimalla tai kuivalla maalla. Villiminkit ovat pääasiassa yö- tai hämäränajan liikkujia. Tarhasta karanneet minkit puolestaan liikkuvat yleensä päivisin. Vuorokausirytmiin vaikuttaa  ravinnon määrä sekä paikan rauhallisuus. Niinpä ei ole  harvinaista törmätä minkkiin päivälläkään. Minkki ei ole erityisen arka, mutta koirien kanssa liikkuessa, en päässyt tällä kertaa kovin lähelle. Lisäksi välissämme oli joki.
Edellisen kerran kohtasin minkkejä 20 vuotta sitten. Ajelin kotoa Lahteen päin, kun huomasin jonkin eläimen jääneen auton alle. Pysäytin auton. Kuolleen emän vierellä rääkyi surkeasti kaksi pientä pentua. Ajatteli pelastaa ne emon kohtalolta ja nostaa pikkuiset turvaan tienpenkkalle. Toinen otuksista iski hampaansa käteeni. Veri vaan tirskui. Onneksi paikalle sattui toinenkin autoilija. Siirsimme pennut syrjään miehen kaulaliinaa apuna käyttäen. Mies lupasi ilmoittaa orvoista minkinpennuista riistanvalvojalle.
Aamulla lähdin konferenssiin Michiganiin. En saanut käden säryltä yöllä lainkaan nukuttua. En kuitenkaan huolestunut, sillä minulla oli voimassa oleva jäykkäkouristusrokotus. Ann Arborissa jouduin kuitenkin hakeutumaan lääkärin pakeille, kun käsi turposi ja käsivarsi oli kainaloon saakka ikävän näköisen ihottuman peitossa. Diagnoosi oli sieni-infektio, johon sain lääkkeet. Lopullisesti käsi parani vasta monen kuukauden kuluttua. Opin kokemuksesta sen, etten enää koske villieläimiin.
Onko jokin eläin purrut sinua?

14 kommenttia:

  1. Kuvat ovat kuin taideteoksia, vaikka sanoit kännykällä v a i n ne ottaneesi. Minäkin olen kuullut, että minkki on äksy eläin, kun se pelkää, niin kuin varmaankin useimmat villieläimet ovat. Aika pahan jäljen se puraisu sinulle teki. Onneksi se parani kuitenkin.
    Minulle ei ole sattunut villieläimiä koskaan kohdalle, mitä nyt hirvi, vesisaukko, majava ja pari koppeloa, kerran lumikko. Näitä tavallisia. Karhun ja suden jälkiä olen nähnyt useinkin, mutta en onneksi itse otuksia.
    Mukavaa kun olet kotona onnellisesti, Kirsti. Kivaa päivänjatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun kännykässä ei ole hienoa kameraa, mutta on sekin tyhjää parempi.
      Kiihtelysvaarassa asuvan tyttären perheen lähiympäristössä näkee myös noita "petojen" jälkiä.
      Useimmat eläimet karttavat ihmistä. Onneksi minkkiä ei nykyisin enää juuri tarhata, eikä niitä pääse karkaamaan luontoon.
      Hyvää iltaa sinullekin!

      Poista
  2. Olipas sulla harvinainen kohtaaminen! Olen välttynyt puremilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta kymmentä vuotta oli näiden kohtaamisten välillä.
      Olet onnekas, monia tuttujani on purrut koira.

      Poista
  3. Kuvat on hienoja. Onneksi villieläin ei ole purrut. Kamalalta kuulosti tuo kätesi kohtalo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marja, kuvat voisivat olla tarkempia.
      Opin olemaan varovaisempi.

      Poista
  4. Upeita kuvia ja oi kauhistus! Minullakaan muuten ei ole jäykkäkouristusrokotus voimassa eli kiitos muistutuksesta.

    Ei ole purrut, mutta kissoja on peffaan purrut supikoira ja ihan kauheat reiät tuli takapuoleen molemmille silloin ja niissä oli hoitaminen.

    Kivaa uutta viikkoa Kirsti Kaija. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia,
      Harmitti, ettei juuri tänään ollut kamera matkassa.
      Voi kisu reppanat.
      Jäykkäkouristusrokotus kannattaa pitää voimassa. Tuollaiset asiat unohtaa kyllä helposti.
      Suloista viikkoa sinullekin Tiia <3

      Poista
  5. Woow !! Fantastic winter photos !!
    Greetings

    VastaaPoista
  6. Onneksi minua ei ole purrut mikään eläin , kerran puri minun sisaren tyttö pienenä 😀 .Sinulla on näitä tapauksia .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On minua lapsikin purrut 😀
      Pitkään elämään mahtuu monenlaista 😀

      Poista
  7. Kuulostaa pahalta tuo minkin purema!
    Kyllä ne osaavat puolustautua pienestä pitäen.
    Onneksi parani lopulta.
    Minua on napannut papukaija joskus pahasti sormesta. Ja terrieri purrut nenästä kun olin 6-vuotias...hän ei pitänyt leikistäni. =D

    VastaaPoista
  8. Papukaijan nokkaisu kuulostaa pahalta. Koirien puremiset taitavat olla aika yleisiä. Minäkin tunnen monta, joita koira on purrut.
    Puolustautumista se tosiaan oli siltä minkin pennultakin.

    VastaaPoista

Kommenttisi tekee minut aina iloiseksi