Aamulenkillä kohtasimme minkin. Harmi, että mukana oli vain kännykkä. Jonkinlaiset kuvat silläkin sai.
Minkki viihtyy makean-, murto- ja meriveden läheisyydessä. Se voi elää meren saariston karuilla luodoilla tai järvien ja jokien lähistöllä. Vaeltavat minkit seuraavat yleensä rantaviivaa. Tosin ne voivat kulkea pitkiä matkoja myös uimalla tai kuivalla maalla. Villiminkit ovat pääasiassa yö- tai hämäränajan liikkujia. Tarhasta karanneet minkit puolestaan liikkuvat yleensä päivisin. Vuorokausirytmiin vaikuttaa ravinnon määrä sekä paikan rauhallisuus. Niinpä ei ole harvinaista törmätä minkkiin päivälläkään. Minkki ei ole erityisen arka, mutta koirien kanssa liikkuessa, en päässyt tällä kertaa kovin lähelle. Lisäksi välissämme oli joki.

Edellisen kerran kohtasin minkkejä 20 vuotta sitten. Ajelin kotoa Lahteen päin, kun huomasin jonkin eläimen jääneen auton alle. Pysäytin auton. Kuolleen emän vierellä rääkyi surkeasti kaksi pientä pentua. Ajatteli pelastaa ne emon kohtalolta ja nostaa pikkuiset turvaan tienpenkkalle. Toinen otuksista iski hampaansa käteeni. Veri vaan tirskui. Onneksi paikalle sattui toinenkin autoilija. Siirsimme pennut syrjään miehen kaulaliinaa apuna käyttäen. Mies lupasi ilmoittaa orvoista minkinpennuista riistanvalvojalle.
Aamulla lähdin konferenssiin Michiganiin. En saanut käden säryltä yöllä lainkaan nukuttua. En kuitenkaan huolestunut, sillä minulla oli voimassa oleva jäykkäkouristusrokotus. Ann Arborissa jouduin kuitenkin hakeutumaan lääkärin pakeille, kun käsi turposi ja käsivarsi oli kainaloon saakka ikävän näköisen ihottuman peitossa. Diagnoosi oli sieni-infektio, johon sain lääkkeet. Lopullisesti käsi parani vasta monen kuukauden kuluttua. Opin kokemuksesta sen, etten enää koske villieläimiin.
Onko jokin eläin purrut sinua?