POSTIKORTTI COSTA RICASTA maan pienin kansallispuisto

Vuonna 1972 perustettu Parque Nacional Manuel Antonio on Costa Rican pienin luonnonsuojelualue, vain 1612 hehtaaria maata ja lisäksi merialue. Kansallispuisto on tunnettu kauniista rannoistaan ja retkeilyreiteistään. Vuonna 2011 Forbes listasi Manuel Antonion maailman 12:sta  kauneimmaksi kansallispuistoksi. Vuosittain Manuel Antoniossa vierailee noin 150 000 matkailijaa. Huippusesongin aikana päivittäinen kävijämäärä on rajoitettu 600 vierailijaan.

Paras aika lähteä liikkeelle on varhain aamulla. Silloin näkee eniten eläimiä, eikä vielä ole kovin kuuma (n. 24-26 C°).  Portilla reput tarkastetaan. Joiltakin puistoon pyrkijöiltä takavarikoidaan eväät. Puiston eläinten ruokkiminen on ehdottomasti kielletty. Juotavaksi kelpaavaa vettä saa matkan varrelta monesta pisteestä. Alueen infrastruktuuri pyrkii harmoniaan luonnon kanssa sitä jäljitellen. Tiukka ympäristönsuojelu tekee meihin vaikutuksen. Kävelysillatkin estävät luontoa tuhoutumasta.

Muutenkin on hyvä, että on nuo kävelysillat, sillä puistossa on myös käärmeitä.

 Näemme mustia oravia,

laiskiaisia,

puita, joiden maan päällä kiemurtelevat juuret ovat miehen korkuisia

hauskan näköisiä - parsakaalia muistuttavia - puita,

mangrovea,

sammakoita,  (joita näkee enemmän öisin)

 kuivalla maalla eläviä rapuja,

apinoita, peuroja, pesukarhuja,  pelikaaneja

 monenlaisia pikkulintuja 

ja liskoja.

Parque Nacional Manuel Antoniolla on oma hiekkaranta

ja rannalla apinoita, jotka kerjäävät ruokaa. 

Liput puistoon maksavat eläkeläiseltä 8 dollaria. Oppaan kanssa useita kymmeniä dollareita enemmän. Oppaat ovat taitavia bongaamaan piileskeleviä eläimiä ja osaavat kertoa niistä, sekä puiston kasveista. Koska olemme varhain liikkeellä, emme ottaneet opasta. Silti näemme otuksia koko rahan edestä.

 Extra bonuksena "kotimatkalla" San Joséen näemme  vielä Jacossa río Tárcoles:n krokotiilit.

POSTIKORTTI COSTA RICASTA nolona

Hotelli Paradorin hienostunut ympäristö ja me reissussa rähjääntyneet reppumatkajaat sovimme yhteen huonosti.  Onneksi ei ole lapsia matkassa. Heitä hävettäisi. Minullakin on hiemaan vaivaantunut olo. En ole tottunut hienoon.  Yleensä matkustamme pienellä budjetilla. Varasimme huoneen Manuel Antonin alueelta, kun kuulimme 130 kilometrin matkaan San Josésta  Manuel Antoniin kuluvan 4-5 tuntia suuntaansa. Huoneita oli enää vapaina vain viiden tähden Paradorista. 

Hotellin puutarha ja sen oma luonnonsuojelualue tarjoavat silmänruokaa. Rakennetut alueet ja sademetsä liittyvät saumattomasti toisiinsa.

Yksi Paradorin altaista

Nämä altaat näyttäisivät jatkuvan aina mereen asti.

Liikaa aurinkoa?

Luonto tulee lähelle parvekkeellakin

Hotellin luonnonsuojelualueelle on rakennettu kulkureitit. Puhelin ilmoitti minun nousseen 44 kerrosta kierrettyäni luontopolun. Kunnioitettava saavutus yli 30C° helteessä.

Yllätin siemenvarkaan itse teossa. Orkideoihin hurahtanut mieheni ottaa talteen kypsiä siemeniä. 

Liskot paistattelevat päivää hotellin muureilla

Apostolit vartioivat portaiden turvallisuutta

Aula

Ruokasali

Vitriinit ovat täynnänsä toinen toistaan näyttävämpiä teoksia. Takaseinällä Paradorin kuuluisat vieraat mm. alakuvan herrat. Pääsimme itseämme parempaan seuraan.

Ilta saapuu. Näköala parvekkeeltamme.

POSTIKORTTI COSTA RICASTA, Manuel Antonio

       Tuli tunne, että on päästävä suurkaupungista maaseudun rauhaan. San José  on täynnä ihmisiä, huumaavaa meteliä, pakoputkien pauketta ja hälyytysajoneuvojen sireenien ulinaa. 

    Tällä kertaa matkaamme Interbussilla kohti etelää. Kohteemme on  jälleen yksi Costa Rican monista kansallispuistoista. Parque Nacional Manuel Antonio on pikkuruinen kansallispuisto Keski-Tyynenmeren luonnonsuojelualueella. Jos joskus matkustatte tänne, kannattaa varata hotelli ajoissa, ettei käy kuin meille. Vapaita huoneita, viime hetken varaajalle, löytyi vain viiden tähden Paradorista. Reppumatkaajien varusteet eivät ole kaikkein asiallisemmat huipputyylikkäässä ympäristössä.

   Nacional Manuel Antonio-puiston vaikuttavat maisemat, upeat poukamat, valkoisena hohtavat hiekkarannat ja rehevät trooppiset sademetsät houkuttelevat tänne runsaasti matkailijoita. Ensimmäisenä päivänä lähdemme katamaraanilla merelle. Tyynimeri oli nimensä mukaisesti tyyni.

Kuva on katamaraanin miehistön ottama

 Aluksi aluksen miehistö esittelee meille  Manuel Antoniota mereltä käsin. Kuvassa meidän Parador-hotelli. Täällä sademetsät ovat hieman kuivuneet, kun ei ole pitkään aikaan satanut.

Päivän ohjelmanumeron tarjoavat lahden delfiinit. 

 Lounasaikaan erinomaisen avokado-pastasalaatin ja raikkaita tropiikin hedelmiä tarjoilee aluksen nelihenkinen miehistö.

 Pääsemme myös snorklaamaan. Turvallisuusjärjestelyt ovat hieman yliampuvat. Ennen veteen menoa katamaraanin henkilökunta sitoo pelastusliivin uumalle. Jos sen laittaa yllensä normaalisti, liivi estää snorklaamisen.

Kuva katamaraanin kuvaajan ottama

Pitkälle ei myöskään ole lupa mennä. Niinpä me kymmenkunta turistia keirrämme isoa kiveä peräkkäin kuin köyhän talon porsaat.

Tältä veden alla näyttää. (kuva katamaraanin kuvaajan)

Vesillä olon aikana taivas tummenee Tässä Parador-hotellin vanhempi osa eli päärakennus, jonka ylimmässä kerroksessa huoneemme on. Näiden pilvien toivottiin antavan sadetta kuivuudesta kärsivälle seudulle. Toisin käy.

POSTIKORTTI COSTA RICASTA Orosi

      Orosin pikkukaupunki sijaitsee ihanteellisella paikalla alhaalla jokilaaksossa. Nimen Orosi kerrotaan tulleen siitä, kun konkistadorit saapuessaan laaksoon etsivät joesta kultaa. Eräs heistä löysikin pienen hipun hän huudahti: "Oro si!" (Kultaa kyllä!) Todellisuudessa valloittajat löysivät kultaa vain intiaanien kultaesineistä. Niiden perusteella he olivat antaneet alueelle nimen Costa Rica (Rikas Rannikko). Espanjalaiset ryöstivät intiaanien kullan vaihtamalla kaiken arvokkaan Espanjasta tuotuihin tavaroihin.
 Juan Vázquez de Coronado (1523-1565) nimitettiin Costa Rican kuvernööriksi. Hän myönsi espanjalaisille sotilaille  oikeuksia maahan ja alkuperäiskansan orjuuttamiseen. Maasta taisteltiin verisesti. Myös eurooppalaisten mukanaan tuomat taudit, kuten tuberkuloosi ja isorokko verottivat alkuperäisasukkaita.

 Poró Gigantet (Erythrina poeppigianat) ovat täydessä kukassa laaksossa ja rinteillä.

Vuonna 1743 rakennettiin Orosin  fransiskaanisten isien luostari (nykyisin San José de Orosin uskonnollisen taiteen museo).

Vuonna 1753 pystytettiin luostarin kupeeseen kirkko. Se on Costa Rican vanhin edelleen toimiva kirkko.

 Käymme uimassa ja nauttimassa lämpöisistä altaista Aguas Termales Minerales de Orosi:sa. Siellä filmataan jotain komediaa Costa Rican televisioon. Pinkkihousuisen, kirjavapaitaisen koomikon voi nähdä joka ilta telkkarissa. 

Orosin laaksossa on myös tekojärvi 

Linnutkin kylpevät.

Kahvi suodatetaan vasta pöydässä

Kahvivaaka

Valkoiset kukat, Flor de itabo maistuvat suolavedessä keitettynä

 Río Grande de Orosi, on koskenlaskijoiden suosima joki. Nyt se on lähes kuiva. 
Hyvää viikonloppua sinulle!