MUISTOJA 2019

Pienen Linnun makrotex-haaste tälle viikolle on Muistoja 2019. Voit osallistua tähän haasteeseen tavallisilla tai makrokuvilla täällä. 

Läheisilleni ja minulle vuosi 2019 on ollut pelon, toivon, huolen ja helpotuksen vuosi.  Koska olen näistä tapahtumista kirjoittanut pitkin vuotta, laitan tähän vähemmän henkilökohtaisia muistoja viime vuodelta.

Yhteistyö on voimaa

 Meidän naapurissa sijaitsee tontti, jota joskus himoitsimme ostaa. Tuohon aikaan kaupunki omisti tontin. Asumaton mökin piha, jolla meidän ja kylän lapset usein leikkivät, on toiminut aikoinaan kylän miesten puskabaarina. Maahan oli kerääntynyt runsaasti rikottuja pulloja ja muuta moskaa. Haaveenamme oli tehdä tontista lapsille turvallisempi. Ilmeni ettei kaupungilla ollut tontille lainhuutoa.

Myöhemmin kaupunki haki kiinteistölle lainhuudon ja tarjosi tonttia meille. Lapsemme olivat kasvaneet ohi majanrakennusiän ja olimme rakentaneet aidan oman pihan ja "vaarallisen" leikkipaikan väliin. Emme olleet enää kiinnostuneita.  Niinpä Maaseutuseura osti tontin. Viime kesänä Maaseutuseura alkoi talkoilla kunnostaa kylän lapsille leikkikenttää. Muinoinen haaveemme toteutui.

Kyllä meidän kyläläisten nyt kelpaa. Mekin saimme naapuriksi valaistun alueen. Kyläkauppa on lopettanut toimintansa ja koulu on lakkautettu vuosia sitten. Siksi tuntuu hienolta, että Maaseutuseura on innostunut ja aktiivinen. Leikkikenttä on merkittävä lahja pienen kylämme lapsiperheille. 

Kiitos 😀

14.12.2019. tuhannet orimattilalaiset  jonottivat ilmaisia kirjoja räntäsateessa. 

Antikvariaatti Finlandia Kirja järjesti kuudetta kertaa Imaisen kirjan päivän. Maksuttomia kirjoja oli tarjolla yli 25 000 kappaletta. Tapahtumassa ei rajoitettu  kirjojen määrää ottajaa kohti. Miehen ja minun mukaan tarttui 40 teosta. Annettavista kirjoista suurin osa uudempaa tuotantoa tai klassikoita.

Suurkiitos yrittäjä Matti Pietilä.😀

Sydämellinen kiitos myös kaikille, jotka ovat muistaneet meitä eri tavoin ❤️

🎄🕯Tunnelmallista joulun jatkoa kaikille!🕯🎄

ÄÄNI

Pienen Linnun makrotex-haaste tälle viikolle on ääni. Voit osallistua tähän haasteeseen tavallisillä tai makrokuvilla. Pimeällä ja hämärissä luonnon äänet saattavat säikäyttää lenkkeilijän.

JOTAKIN MINUSTA

Minulla on kahden päivän ajan ollut  vaikeuksia päästä kommentoimaan blogeja. En myöskään pääsee vastaamaan saamiini kommentteihin. Mistä lie johtuu? Onneksi sentään voin lukea muiden blogeja.

Haaste:

Tämä blogihaaste on ollut useissa blogeissa jo jonkin aikaa sitten. Itse sain tämän tänään Marjalta 50+ Eloa ja oloa-blogista.
 Kiitos Marja haasteesta. 

Itse puolestani haastan Nilan Lappalainen etelässä-blogista.

Asun: 

 pienessä maalaiskylässä, jossa ei ole enää koulua, eikä kauppaa. Orimattilaan on meiltä 10  ja Lahteen 20 kilometriä.

Innostun:

aivan liian helposti kokeilemaan siipiäni. Innostuessani  minulla on ylimitoitettu itsetunto ja alimitoitettu itsekritiikki. Kuvittelen osaavani asioita harjoittelematta. En ole pitkäjännitteinen enkä kunnianhimoinen. En jaksa hioa yhtä juttua pitkään. Kyllästyn helposti ja innostun taas jostain muusta. Montaa juttua olen elämässäni kokeillut.

Ihailen:

kuuluisista naisista mm. Äiti Teresaa, Marie Curieta, Eleanor Rooseveldia, Jane Austenia, Helen Kelleriä ja monia muita. Miehistä voisin mainita vaikkapa Nelson Mandelan, Martin Luther Kingin ja Barack Obaman. Yleensä ihailuni ei kohdistu ihmisen koko persoonaan, vaan hänen tekoihinsa ja/tai ominaisuuksiinsa.
Kanssaihmisissä ihailen ominaisuuksia, jotka itseltäni puuttuvat. Ihailen esim. hyvää lauluääntä, liikunnallisuutta, harkitsevaisuutta, pitkäjänteisyyttä ja kunnianhimoa työhön ja/tai harrastukseen. Erityisesti ihailen niitä lapsia ja nuoria, jotka oppimisvaikeuksistaan huolimatta jaksavat opiskella. 

Rentoudun:

liikkumalla ulkona, olemalla tekemättä mitään, lukemalla ja nukkumalla.

Ilostun:

lasten, lastenlasten ja lastenlastenlasten näkemisestä, ihmisten kohtaamisesta, hyvistä uutisista, perheen ja oman terveyden palautumisesta, lemmikeistä, luonnosta, sadosta puutarhassa ja metsässä,  kala-apajista, matkoista, ystävien teksteistä, yllätyslahjoista, Ilmaisen kirjan päivästä jne.

Väenpaljoutta Ilmaisen Kirjan Päivässä 1.12.2018
(kuva Wikipedia)

Luonnettani kuvaa:

toiveikkuus, halu nähdä pintaa syvemmälle, uteliaisuus, puheliaisuus, malttamattomuus, ahneus, väistämättömän hyväksyminen ......

Haluan ympärilleni:

ahneena ihmisenä kaiken sen, mistä ilostun.

 Haaveilen:

Ihmisten ja kansojen välisestä tasa-arvosta, luonnon säilymisestä puhtaana, rauhasta, valkeasta joulusta, läheisteni terveydestä, ja itsekkäästi mahdollisuudesta matkustaa jonnekin kauas ja lämpimään.

Lapsenlapsi Toivo iloitsee kummiltaan saamastaan ikiomasta joulukuusesta.

En luopuisi:

läheisistäni, aisteistani, liikuntakyvystäni, passista tai ajokortista.
Hyvää viikonloppua kaikille!

JUHLAPUTKI

 Meillä on takana kahden viikon juhlaputki, joten olemme varmasti turvassa kidnappaajilta. Olemme syöneet kakkua (ja muitakin herkkuja) oikein urakalla.

Ystävät ja sukulaiset ovat täyttäneet pyöreitä vuosia. On ollut yhdet kultahäätkin. Pidän juhlista. Niissä on mahdollisuus tavata  sellaisia sukulaisia ja tuttavia, joita muuten tapaa harvoin. Tunnen syvää kiitollisuus näistä rupattelun täyttämistä yhteisistä hetkistä.

 Meillä on ollut myös neljän lapsen synttärit.

Vielä kerran onnea kaikille merkkipäiviä viettäneille.

Meidän nuoret kutsuivat meidät pikkujouluihin ravintola Rouxiin. Ravintolan maistelumenut ovat saaneet hyvät arvostelut, enkä lainkaan ihmettele. 

Kiitos nuoret huikeasta illasta.

5.12. Oskarin liekkilippis vaihtui valkoiseen. Oikean puoleinen kuva on Oskarin tyttöystävän, Wir leben den Moment-blogin Saran ottama. Lisää kuvia löytyy täältä. 

Onneksi olkoon Oskari!

6.12. saa hiljentymään  ja ajattelemaan, ettei itsenäinen Suomi  ole itsetäänselvyys. Tämän arvokkaan perinnön soisi säilyvän tuleville sukupolvillekin. Tänä vuonna seurasin televisiosta tasavallan presidentin juhlavastaanottoa. Kutsun saaneiden joukossa oli oman kylän ihmisiä. Italehden haastattelussa paljon kokenut Hilkka Hämäläinen sanoo: "Kaikesta, mitä vastaan tulee, ei kannata valittaa, sillä elämään mahtuu monia mutkia."  Kunpa muistaisi tämän silloin, kun on vastoinkäymisiä.

JOULUKUU

Pienen Linnun Makrotex-haaste tälle viikolle on joulukuu. Voit osallistua haasteeseen tavallisilla tai makrokuvilla täällä.

Talviturkin  vaihtuminen marras-joulukuussa on esimerkiksi jäniksillä perimässä. Näistä toinen kulkee valkoisessa aina. Toisesta en tiedä.

KOTI

Pienen Linnun MakroTex-haaste tälle viikolle on koti. Voit osallistua haasteeseen tavallisilla tai makrokuvilla täällä.

Mummolla ja 14-vuotiaalla Moonalla on uusi yhteinen harrastus. Sen seurauksena syntyi korukauppa, jonka yläkerrassa on koti.

Moonan toivomuksesta rakensimme ensin autotallin perheen kuopukselle.

ENNEN - JÄLKEEN

Ennen aamutoimia

Pienen Linnun MakroTex-haaste tälle viikolle on Ennen - jälkeen. Haaste ja osallistujien kuvia on täällä.  Voit osallistua tavallisilla tai makrokuvilla.

Aamutoimien jälkeen

ELÄMÄN PITÄÄ SUJUA

  Tämä postaus on Tsajujen Sadun ja Jovelan Johannan ideoima, useiden bloggaajien yhteinen tempaus, jonka taustalla on halu nostaa esille kodin varmuusvarastot omasta näkökulmastamme. Muiden kirjoituksia aiheesta pääset lukemaan postauksen lopussa olevien linkkien kautta. 
Kannattaa myös kurkata Instagramiin  ja Facebookiin käyttäen hakusanoja:

#kotivara #varmuusvara #72h #varautuminen #kotivarapostaus #kotivarahaaste #turvallisuus ja #riskienhallinta

Jos et ole ennen piipahtanut blogissani, lyhyt esittely lienee paikallaan: Olen maalla, neljän huushollin yhteisössä, asuva mummo.

Minä en ainakaan ala ikinä hamstrata, päätin jo nuorena. Syy tähän oli äitini Alma. Jos joku oli tarjouksessa, hän varmasti osti sitä. Ja aina sen enimmäismäärän, joka asiakasta kohti myytiin. Välillä koko perhe kävi vuorotellen ostamassa 500 g voita tai jotain muuta tarjoushintaista tuotetta, sen ostajaa kohti rajoitetun enimmäismäärän. Niinpä meillä käytettiin monta vuotta kaapissa seisonutta, väljähtynyttä  kahvia, kiveksi kovettunutta hienosokeria jne. Kun huushollissa ei ollut jääkaappia, pakastimesta puhumattakaan tuntui, että kaikki maistui vanhanpäiväiseltä. Kritisoidessani hamstraamista ja sen seurauksia äiti tokaisi: "Elämän pitää sujua, vaikka sota tulisi." Se on kotivarankin idea, sen avulla pärjää kriisitilanteissa. 

Kun perhe kasvoi, rakensimme mieheni kanssa talon maalle. Tontilla oli yli sata marjapensasta ja jokunen luumupuu valmiina. Niistä alkoi  puutarhainnostus ja pyrkimys kohti mahdollisimman suurta omavaraisuutta. Kun tähän lisätään se, että kävimme ja käymme kaupassa mahdollisimman harvoin, minusta on tullut äitini kaltainen pahaan päivään varautuja.

Meillä on moninkertaisesti Marttojen suosittelema ruuan kotivara. Luulen, että varautuminen on meille maaseudulla asuville helpompaa kuin kaupunkilaisille. Maalla on tavallista kasvattaa itse ja keräillä ravintoa. On enemmän varastotilaa, monella jopa kellari. Itse valmistan usein (etenkin sadonkorjuuaikaan) ruokaa suuria eriä ja pakastan kerta-annoksiin. Silloin on mistä ottaa valmista, kun olemme kiireisiä tai vaikka sairastumme. 

 Kun huushollissa on puuhella, sähkökatkoksetkaan eivät haittaa ruuan valmistamista. Samalla leviää lämpöä huoneisiin. Kylmillä ilmoilla voi ottaa takan avuksi. Tämä tietenkin edellyttää puiden varaamista liiteriin. Ruuan voi  valmistaa grillaamallakin, ellei sähköä ole.

Pitkän sähkökatkoksen sattuessa (sellainen on ollut kerran 45 vuoden aikana), pakastimien sulamisen estämiseksi oli turvauduttava aggregaattiin. Sitä varten on hyvä olla polttoainetta kanisterissa. Aggregaatin puuttuessa pakastimet voi peittää esim. matoilla, mikä hidastaa sulamista.

Kun meidän pienessä kylässä tulee sähkökatkos, se koskee yleensä puolta taajamaa. Vesiosuuskunta turvaa veden saannin noin 100 taloudelle. Jos katkos on vesiosuuskunnan pumppaamon puolella kylää, veden saanti on silti turvattu, koska kylän toisella puolella sijaitsee varapumppaamo. Koko kylää koskevan sähkökatkoksen aikana on mahdollista ottaa vesiosuuskunnan verkostoon  vettä kaupungin vesilaitokselta, jonka linja sivuaa vesiosuuskunnan linjaa. Näin on muutaman kerran jouduttu tekemäänkin. 
 Sähkökatkosten aikana konkretisoituu, miten riippuvaisia olemme  sähköstä. Pahin uhka monilla paikkakunnilla on juuri veden tulon lakkaaminen.
Onneksemme kaupunkimme kuuluu niihin paikkakuntiin, joilla on vielä vesitorni, vaikkei sitäkään voi täyttää uudelleen ilman sähköä. Tällaisissa tilanteissa viranomaiset järjestävät vedenjakelun asukkaiden omiin astioihin.
Tätä kirjoittaessa huomasin, että veden varastointia varten varaamamme kannelliset saavit ovat kulkeutuneet muuhun käyttöön. Täytyykin hankkia uudet tilalle.
Meillä, kuten monilla maaseudun asukkaalla, on sisävessojen lisäksi piha-alueilla kuivakäymälät, joita voi käyttää ilman vettä.

 Minulle kotivara tarkoittaa myös sellaista tekemistä, jota voi tehdä ilman sähköjä. Kotona pitää olla lukemattomia kirjoja, neule tai pari, lapsille lautapelejä jne. Samoin on oltava polttoainetta, paristoja, taskulamppuja, tulitikkuja, kynttilöitä, lääkkeitä ja käteistä rahaa.

Kotivarassa ei saa unohtaa perheen lemmikkejä.

Olen sijaisäitinä joutunut laatimaan turvallisuussuunnitelman perhekodille. Sitä tehdessä piti miettiä mm. pelastussuunnitelmaa tulipalon varalle, miten toimitaan, minne lapset evakuoidaan jne. Kriisiin varautumista tämäkin. Suunnitelman ansiosta muistamme palovaroittimien ja alkusammutusvälineiden kunnon tarkistamisen määräajoin.
 Tämän suunnitelman mukaisesti meiltä löytyy paristoilla toimiva radio, josta voi tarvittaessa kuunnella viranomaistiedotteita.

 Perhekodin aikuisilla on oltava ensiapukoulutus. Sitä on rauhoittava ajatella, jos tulee niin laaja ja pitkäkestoinen sähkökatko, että puhelinliikenne lakkaa. 

Yhteisössä elävät voivat poikkeustilanteissakin turvautua toisiinsa. Se on etu, sillä esimerkiksi meillä puuliesi on vain kahdessa taloudessa. Takka löytyy kolmesta. Yhdessä on varaava pönttöuuni. Jos sähkölämmitys tai öljypoltin eivät toimi, voimme oleskella ja nukkua niissä talouksissa, jotka lämpiävät ja pysyvät lämpiminä puilla. 

Harvoin näitä asioita tulee pohdittua. Osa varautumisesta on tapahtunut kuin luonnostaan elämäntilanteen myötä. 

Inspiroivaa luettavaa aiheesta löydät allaolevista linkeistä:

Tsajut https://tsajut.fi/kotivara-perheen-arkea-helpottamassa/
Jovela eli omavarainen.fi https://www.omavarainen.fi/l/kotivara/
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/11/puutarhurin-kotivara.html
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2019/11/kotivara-arjen-turvana.html
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/11/kotivara-ja-puutarha.html
Saaran lautasella https://saaranlautasella.blogspot.com/2019/11/katastrofi-tai-joku-muu-poikkeustila.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2019/11/maalla-parjaa.html
Trio Miumau ja herra Nilsson https://triomiumau.blogspot.com/2019/11/hashtag-72-tuntia.html
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2019/11/selviaisitko-72h-ilman-ulkopuolista-apua.html
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2019/11/kotivara.html
Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=934
Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=933
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/11/kotivara-omatoimista-varautumista.html
Helecleaner https://helecleaner.com/kotivara-kodinhoidossa/
Ihme ituhippi http://ihmeituhippi.com/kotivara
Vauhtihirmun elämää https://blogit.terve.fi/vauhtihirmunelamaa/allergiaperhe-kotivara/
Ihana maatuska https://www.ihanamaatuska.fi/2019/11/lapsiperheen-kotivara-kaupunkikodissa.html
It's so mysigt https://www.somysigt.com/blogi/17112019/kotivara-poikkeustilanteessa
Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=2956
Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/11/kesarannan-tollin-kotivara.html
Airot ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/2019/11/kotivarasta-ja-sen-vieresta.html
Kalastaja kuivalla maalla https://morgenstjerna.blogspot.com/2019/11/ruokakotivara.html
Vanha rouva Tuomela https://vanharouvatuomela.blogspot.com/2019/11/kotivara-keha-kolmosen-molemmin-puolin.html

SINIVALKOISTA 2019

Jo kahtena edellisenä vuonna Tiiu Puutarhahetki-blogista on käynnistänyt marraskuussa Sinivalkoista-haasteen. Haasteen tarkoituksena on juhlistaa Suomen lähestyvää itsenäisyyspäivää. Minut haastoi mukaan Nila Lappalainen etelässä-blogista. Kiitos Nila haasteesta. 

Näitä sinisiä orkideaoita näkee kaupoissa isänpäivän ja itsenäisyyspäivän aikoihin. Mies sai sellaisen isänpäivänä. Kokemuksesta tiedämme sen seuraavien kukkien olevan valkoisia. 

 Itse haastan Suvi Maaritin Arjen suklaasuukkoja-blogista. Jos osallistut, kävisitkö laittamassa linkin Tiiun blogiin.

MARRASKUUN ENSIMMÄISET

Pienen Linnun Makrotex-haaste tälle viikolle on  on marraskuu.

Voit osallistua haasteeseen tavallisilla tai makrokuvilla täällä. 

Marraskuussa huonekasvit aloittelevat kukintaansa.

Syksyn viimeiset kukkijat, syysmyrkkyliljat.