OMA MAA

Kävimme katsomassa miehen kanssa Markku Pölösen ohjaaman draamaelokuvan Oma maa. Sen ovat käsikirjoittaneet Antti Heikkinen ja Markku Pölönen.

Kuva elokuvan mainoksesta

Leipomon omistavan Malmbergin perheen tytär Anni (Oona Airola) tutustuu veljensä kanssa rintamalla taistelleeseen Veikkoon (Konsta Laakso). Annin veli kuoli vihollisen väijytyksessä. Veikko ajautui varakkaan  perheen joulupöytään. Perheen äiti Ella (Marjaana Maijala) kutsuu Pohjois-Karjalan murretta puhuvaa ja ennen sotia metsätöissä työskennellyttä Veikkoa tukkijätkäksi. 

Anni ja Veikko rakastuvat. Annin vanhemmat eivät hyväksy liittoa. Annin isä Kalevi (Antti Virmavirta) haluaisi Annille paremman miehen. Anni jättää perheensä  ja muuttaa Veikon kanssa Pohjois-Karjalaan valtion sotakorvauksena Veikolle osoittamalle kylmälle tilalle. Nuoripari alkaa rakentaa tilaa järven rannalle, keskelle ei mitään. Kaikki on tehtävä alusta. On kaadettava puut. Raivattava peltoa. On rakennettava tuleva sauna, jossa asutaan, kunnes talo on valmis. On hankittava eläimiä ja rakennettava niille suojat. Onneksi on Annin hevonen, jota Veikko hoiti sen ollessa sotahevonen. Aluksi kaikki sujuu hyvin. On paljon työtä ja on myös rakkautta. Kuten usein käy, alkoholi aiheuttaa rypyn rakkauteen, vaikkei Veikko alkoholisti olekaan. 

Kuva elokuvan mainoksesta.

Tykkäsin elokuvasta. Nyt vanhana, kun identiteettini on vahvistunut suomalaiseksi, valitsen entistä useammin kotimaisen elokuvan. 

Tähän elokuvaan löytyy myös paljon samaistumispintaa, sillä teinivuosinani vanhempani omistivat pienen karjalaisten siirtolaisten raivaaman asutustilan Roineen rannalla Hauhon Miehoilassa. Ja minulla oli siellä "oma" hevonen Tuopin jäljet. Oikeasti hevosen omisti isäpuoleni sisar Lullan Helo, joka oli ostanut sen iskelmän Tuopin jäljet (alla) sanoituksesta saamillaan Teosto-korvauksilla. Hän toi hevosen, jonka oikeaa nimeä en muista, isäpuolelleni hoidettavaksi.

Elokuvan aihe koskettaa läheisesti monia. Mieheni perhe on Karjalan evakkoja, joille myönnettiin sotakorvauksena maat tilaa varten Orimattilan pappilan maista. 

 Jos pidätte kotimaisesta elokuvasta, menkää ihmeessä katsomaan tämä. 

Hyvää pyhäinpäivää  ja viikonloppua!