KASVIS

Pienen Linnun Makrotex haaste löytyy täältä.

Viimeisiä sadon rippeitä.

Viikon vihannes meidän perheessä on parsakaali.

The last ripples of the harvest.
As a week's veggie in the family we have broccoli.

KIRJOJA, KIRJOJA, KIRJOJA

 Olemme miehen kanssa viettäneet monta elämyksellistä päivää Helsingin kirjamessuilla. Mukaan tarttui tänäkin vuonna repullinen kirjoja, mutta tämä postaus ei ole niistä. 

 Olin 14-vuotias, kun äitini päätti, että minun on tullut aika elättää itseni. Hän etsi minulle työpaikan matinkyläläisen kauppiasperheen luota. Tehtäviini kuului hoitaa lapsia, kun kauppiaan vaimo oli kaupassa ja auttaa kauppiasta pienessä elintarvikeliikkeessä rouvan hoitaessa lapset. Muutaman kuukauden päästä kauppias kuoli ja leski muutti Ruotsiin. Jäin ilman työpaikkaa ja asuntoa. Kotiin ei ollut menemistä.

Ostin Hesarin ja aloin lukea työpaikkailmoituksia. Hiltusen Antikvaariseen Kirjakauppaan Yrjönkatu ykkösessä etsittiin kirja-alaa tuntevaa myyjätärtä. Nuorena ei päätä palella. Rohkeasti soitin ja kerroin olevani juuri heidän etsimänsä henkilö. Vaikka paikkaa haki moni muukin, minut palkattiin. Sain vielä asunnonkin kauppiaspariskunnan luona. 

Antikvaarinen kirjakauppa oli oikea unelmien työpaikka lukutoukalle.  Kauppiaan terveys reistaili. Jouduin/sain olla kaupassa paljon yksikseni. Pelottavinta oli ostaa sisään kirjoja ja arvioida niille käypä hinta. Hinta kirjoitettiin koodilla. Voinen kai jo paljastaa sen. 
Koodi oli:  S U O M E N      V Ä R I. 
               1  2 3 4 5 6          7 8 9 0
 Hämmentävää ja haastavaa oli myös esitellä asiakkaille takahuoneeseen piilotettuja, monta tuhatta markkaa maksavia taidekirjoja. Niiden alastonkuvat saivat nuoren myyjättären punastumaan. Etenkin, kun taidekirjoja katselivat ja ostivat vain vanhemmat herrat.

Olin Hiltusella töissä toista vuotta. Sitten Oskari Hiltunen kuoli ja leski myi kaupan. On jännää, että tuossa samassa huoneistossa toimii edelleen Antikvaarinen Kirjakauppa.

Antikvaarinen Kirjakauppa Johannes

Avoinna ark. 10:30-17:30, la 11-14
Puh. 09-605 675
Os. Yrjönkatu 1, 00120 Hki
E-mail hallila@antikvariaattijohannes.com
Y-tunnus 0668323-6

Antikvariaatti Johannes on Suomen vanhin toimiva antikvaarinen kirjakauppa. Sen on perustanut Oskari Hiltunen vuonna 1930 Helsingin ydinkeskustaan Yrjönkadulle, missä liikkeemme edelleen sijaitsee. 

Nopolan Sinikka ja Tiina esittelivät kirjamessuilla kirjaansa Sisarussyndrooma. Heitä haastatteli Ella Kanninen. Kirjan esittelyn jälkeen sain arvokkaan muiston tallennettavaksi pahan päivän varalle. Sinikka sanoi pitäneensä kovasti minun kirjoittamasta kirjasta POSITIO 16093. Oikean kirjailijan kiitos lämmittää harrastelijan mieltä. 

Olisin mennyt kuuntelemaan Katja Ketun esitelmää hänen romaanistaan Rose on poissa, mutta Katja oli sairastunut.

Romaanissa puoliksi ojibwa-intiaani, puoliksi suomalainen - eli fintiaani Lempi palaa 45 vuoden jälkeen reservaattiin.

Otatin vuonna 2010 dna-testin löytääkseni sukulaisia itselleni. Sain monta osumaa pohjoisamerikkalaisten kanssa. Sain myös serkkuja, jotka ovat fintiaaneja. Siksikin minun oli saatava tämä romaani itselleni.

KALVAKKA AURINKO

    Ainon tämän viikkoinen värikollaasihaaste löytyy täältä.

Aurinko on tosiaan kalvakka silloin, kun sen näkee.

Terkkuja kirjamessuilta. Perjantaina kävin kuuntelemassa Mari Möröä,  Hannimari Heinoa ja Kristiina Wallinia, joita haastatteli Laura Kuitunen. Teemana oli "Puutarha versoo ajatuksia".

Ihanaa talviaikaa aivan jokaiselle!

PINKKIÄ PIKKUPAKKASESSA

Pienen Linnun hauska haaste löytyy täältä. 

Hyvä pakkasmittari on, kun Uuno (pinkki nenä) vetäytyy peiton alle.

Vaikka yöllä on pakkasia, kaunokaiset jaksavat kukkia.

Samoin krysanteemit

VIIKON VÄRIT

Ainon uusi värikollaasi haaste löytyy täältä.

Kiitos Aino hauskasta haasteesta.

Värikästä viikkoa kaikille!

UUTTA SUOMESSA - DINNER SHOW

 Krista Siegfried

Starsquad Event Sales  kutsui joukon ihmisiä keskiviikkona Srarsquadin Dinner Show'n ensi-iltaan Teatteri Forumiin. Tuotanto Riia Martinoja ja Joel Harkimo. Valovoimainen Krista Siegfried on Dinner Show'n päätähti. 
Minulla ja Marilla oli kunnia olla kutsuttujen joukossa.
Starsquad myy maailmanluokan urheilu- ja live-elämyksiä aitiopaikalta. Lue lisää täältä.

Ilta alkoi tervetulojuomalla.
Sitä seurasi keittiön tervehdys, mätimoussella täytetty mini Asterix peruna.
Pöydissä oli lisäksi tarjolla:
Rapeakuorista juureen leivottua maalaisleipää
Savustettua voita
Juurescremeä

Krista sekä tanssijat Jaesse Wijnans, Yeal Sarioa, Meysam Noori, Jasmin Geselle, Katrin Vaskelainen ja Rita Kivimäki villitsivät yleisön. Koreografia on Annaliisa Anttilan käsialaa.

Alkuruoka Kuningasrapu-pannacottaa, grillattua kurkkumehua ja fenkolipikkelsiä.

Menu on Tommi Tuomisen suunnittelema. Tommi Tuominen on tällä hetkellä Suomen pitkäaikaisin Michelin tähden ansainnut keittiömestari. Hänellä tähti on ollut yhtäjaksoisesti  jo 11 vuotta.

      Krista Siegfrids johdatteli meidät tuttujen kappaleiden myötä aikamatkalle 60-luvulta 2000-luvulle. Show'n musiikkituottaja on Lenni-Kalle Taipale. Bändissä soittivat Ossi Maristo, Tapio Bäcklund ja Joonas Kaikko.

Pääruoka

Pääruoka karitsaa kahdella tavalla, ylikypsää entrecotea ja karitsankieli ragouta.

Mukaansa tempaava show ja energinen Krista saivat vanhankin innostumaan. Oli vaikea pysyä aloillaan. Onneksi sitä ei tarvinnut tehdäkään.

Myös Mari nautti illasta. Hän sanoi Dinner Show'n sopivan vaikkapa yrityksensä henkilökunnan tilaisuuksiin.

Jälkiruokana oli lehtikultaa ja säihkettä eli Key Lime Pie- täytteinen suklaaleivos. Kerrassaan herkullista. 

Herttaisen Kristan terkut naisten vessan peilissä saivat hymyn huulille.

Mahtavaa Dinner Show'ta pääset snadisti fiilistelemään alla olevan pätkän myötä.

Kiitos mieleenpainuvasta illasta Event Sales, Starsqued.

Kiitos  kivasta iltakampauksesta Orimattilan Hairlekiinin kampaaja Jenna.

VALMENTAJA-erikoisnäytös

Tuukka Temosen tarina liikemies Jari Sarasvuosta on elokuva, joka kertoo liike-elämässä menestymisestä ja epäonnistumisesta.

Kiitos Lahden Kuvapalatsille kutsusta ja lipuista Valmentaja-erikoisnäytökseen.

Ennen elokuvan esitystä Tuukka Temonen kertoo valkokankaalla elokuvan synnystä. Saamme nähdä ensi-iltayleisön poseeraavan punaisella matolla. Näemme myös kutsuvieraiden haastatteluja. Monella suulla kerrotaan  elokuvan olevan erikoinen, koska se kertoo elossa olevasta ihmisestä. Sarasvuo ei itse ollut ensi-illassa, vaan hänen terveisensä tulivat nauhalta. Hän arvelee, ettei ehkä koskaan aio katsoa elokuvaa.

Minusta Valmentaja on onnistunut draama, jossa Mikko Nousiainen hurmaa roolisuorituksellaan. Hän esittää liikemies Jari Sarasvuota, jonka elämää elokuva käy läpi 1960-luvulta näihin päiviin saakka. Mielestäni Mikko Nousiainen on täydellinen valinta Jarin rooliin. Myös sivuroolien esittäjät suoriutuivat hienosti.

Jarin äiti jäi yksinhuoltajaksi. Jari joutui tienaamaan rahaa laskujen maksuun jakamalla mainoksia. Samalla hän haki isänsä hyväksyntää. Kirjoitusten jälkeen Jari ryhtyy toimittajaksi, mutta päätyy pian liike-elämään, jossa menestyy. Menestystä tulee myös huippusuositun televisio-ohjelman Hyvät, Pahat ja rumat myötä. Se lisää oman bisneksen kannattavuutta. Menestys vaatii kuitenkin hintansa. Jari saa kuvainnollisesti ja konkreettisestikin turpaansa.

• Suomessa tehdään hyviä elokuvia, tämä on yksi niistä. Kannattaa katsoa.

KELTAINEN KYLÄKESKUS

Heinämaan lopetettu kyläkauppa

Osallistun tällä postauksella Pienen Linnun Makrotex-haasteeseen täällä.

Heinämaa on Orimattilan pohjoinen kylä Päijät-Hämeessä. Kylästä on matkaa Lahteen 20 km. Heinämaan vanha nimi on  Hyyttäri. Heinämaan kylä on Suomessa ja maailmallakin kuuluisa nyplätystä pitsistä ja se on myös yksi Museoviraston määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä (?)

Heinämaan lakkautettu koulu

Heinämaa lasketaan yhdeksi Orimattilan toiminnallisista kylistä (?)

Koti ❤️

Hanhikki

Kiinanruusu

Lehtikuuset

VANHAN MUSIIKIN LUMOISSA

Lahden kaupunginteatteri (kuva oma)

Kävimme lauantaina katsomassa Maria von Trappin omaelämäkertaan perustuvan Sound of Musicin Lahden kaupunginteatterissa. Maria von Trappin romaanin pohjalta on tehty ainakin kaksi saksalaista elokuvaa. Elokuvahistorian tunnetuimpiin musikaaleihin lukeutuva The Sound of Music tehtiin alun perin Broadway-näyttämölle vuonna 1959. Kuusi vuotta myöhemmin siitä esitettiin ensimmäinen amerikkalainen elokuvaversio. Se voitti viisi Oscaria. 
Tämä versio lienee se, jonka olen nuorena nähnyt ja jonka laulut ovat jääneet soimaan päähäni niin, että muistan niitä vieläkin. Monelle muullekin ikäiselleni ovat varmasti tuttuja elokuvan laulut: Sound of Music, Favorit things, Climb every Mountain, Do re mi,  Something good, Edelweiss jne.

Kuva Sound of Music käsiohjelma

Tarina sijoittuu 1930-luvun lopun Itävaltaan. Nuori nunnakokelas Maria ei tahdo sopeutua luostarin hillittyyn ilmapiiriin. Lempeä abbedissa päättää lähettää Marian joksikin aikaa maailmalle, 7-lapsisen Trappin perheen kotiopettajattareksi.

Kuva Sound of Music käsiohjelma

Perheen pää, leskeksi jäänyt kapteeni von Trapp, on lapsikatrastaan kovalla kurilla kasvattava, tunteensa peittävä mies. Maria palauttaa ilon Trappin isoon kartanoon musiikin avulla. Rakkaus syttyy kapteeni von Trappin ja Marian välille. Eletään 30-lukua Itävallassa, jossa  on käynnissä kapteeni von Trappin vastustama natsimiehitys.

Kuva Sound of Music käsiohjelma

Esityksen musiikki ei minua jättänyt kylmäksi. Siitä vastasivat soitinmuusikkojen teatteriorkesteri kapelimestari Antti Vauramon johdolla. 
Ulla Raiskio Abbedissana, Anni Kajos Mariana, sekä lapset Trappin perheen lapsina lumosivat laulullaan.
Minua viehätti ja kiehtoi Minna Välimäen upea, loistelias  lavastus, joka toimii  näyttämökuvien vaihdossa  saumattomasti. Tapahtumat sijoittuvat vuoristomaisemaan, kapteeni von Trappin perheen kotiin, nunnaluostariin ja sen kappeliin, hautausmaalle ja Wieniin. Kaikkiin tapahtumapaikkoihin on lavastuksella luotu juuri oikea tunnelma. 
Kiitoksen ansaitsee myös Ilkka Laaksosen ohjaus.

Kävimme viime viikolla katsomassa Timo Koivusalon elo-

kuvan Olavi Virrasta. Jospa isäpuoleni olisi nähnyt tämän 

kunnianosoituksen Olavi Virralle. Elokuvan laulut ovat niitä 

samoja, joita Olavi Virtaa suuresti ihaileva isäpuoli lauloi 

minulle, kun olin lapsi.

 Vaikka itse olen ehkä vähän liian nuori fanittaakseni Olaa, 

    elokuva on katsomisen arvoinen.    

Kivaa tätä viikkoa kaikille!

RUSKEAN SÄVYJÄ

Ainon värikollasihaaste löytyy täältä.

Mallivärit keskellä.

Aurinkoista sunnuntaita!

KOMPOSTOINTIVASTAAVAN HAASTATTELU

Sain Maatiaiskanasen blogin Hilulta kompostointi-haasteen, joka löytyy täältä.

Kiitos haasteesta Hilu 😂

Meillä kompostoinnista huolehtii kompostivastaava ERKKI. 

Joten haastattelin häntä tätä postausta varten.

Miten luonnehdit meidän komposteja?

- Meillä on neljä lasikuituista pohjatonta kompostikehikkoa, joista kaksi on Biolanin kierrätysmateriaalista valmistettua ja kaksi vanhaa alassuin käännettyä roska-astiaa, joista on poistettu pohjat. Kompostit toimivat, kuten entiset kasakompostit. Luovuimme lautareunaisesta kasakompostista, kun naapurustossa tulipalo tuhosi navetan ja siellä asuneet rotat muuttivat kompostikasaan. 

- Kompostit sijaitsevat lähelle jätteiden syntypaikkaa; kasvimaiden laidalla. Kompostit ovat, kuten kuuluukin, suojaisessa, mutta ei pimeässä paikassa. Kompostin on saatava olla paikallaan vuosia, silloin madot viihtyvät niissä.

Eivätkö madot kuole kannellisissa komposteissa?

 - Eivät. Laitan kompostin pohjalle  pieniä risuja turvaamaan kompostin ilmansaantia. Ilmava pohjakerros ei kuitenkaan auta, jos  itse komposti on liian tiivis. Siksi kompostikehikoissa on ilmareikiä ja Biolanin kehikoissa tuuletusventtiili. Lisäksi kasaan kompostia ohuina kerroksina.

Onko kasaamisessa jotain, mitä kannattaa pitää mielessä?

 - Kannattaa muistaa kolme perussääntöä: kuohkeus, kosteus ja ravinteet. Vuorotellen kosteita, typpipitoisia ja karkeita, hiilipitoisia jätteitä. Ripottelen kerrosten väliin muutaman lapiollisen multaa. Tyhjennän biokäymälöiden multalaatikot kompostiin. Multa auttaa kompostia sitomaan kosteutta ja tuo kompostiin pieneliökantaa. Lisään vielä jonkin verran  kompostikuiviketta. Sekin sitoo kosteutta ja siinä on typpeä. Laitan kompostiin myös kalanperkeet, jotka toimivat kompostin kiihdyttimenä.

Eikö komposti ala haista?

 - Ei, kun laittaa kalanperkeiden päälle kuiviketta tai multaa, etteivät perkeet jää pintaan.

Miksi toisinaan kastelet kompostia?

- Kuivia jätteitä kastelen jo kompostin kasausvaiheessa. Muuten kompostia on vaikea saada kastumaan tasaisesti.  Riittävän suuri komposti pysyy kosteana ja jaksaa pitää palamista yllä. Kuivina kesinä kastelen kompostia viikottain.

Miksi tarvitaan monta kompostia?

- Kun yksi komposti on täynnä, peitän sen noin 10 cm:n multakerroksella. Se vähentää kosteuden ja ravinteiden haihtumista kasasta. Lopuksi vielä peitän kasan noin 10 cm:n paksuisella olkikerroksella joka pitää kompostin pitkään lämpimänä. Kun yksi kehikko on täysi jätän sen huilaamaan ja aloitan seuraavan täyttämistä. Näin kompostille jää riittävästi aikaa muhia. Kehikkokompostin valmistuminen kestää 1 - 3 vuotta. Käytän aina vanhimman kompostin sisällön ensin.

Mitä muuta pitää huomioida?

- Mittarilla voin seurata kompostin lämpötilaa. Jos olen tehnyt kompostin oikein, se lämpenee muutamassa päivässä  +30 asteeseen. Lisäksi käännän kompostin sisältöä kerran kaksi vuodessa.

Kun laitat kompostiin rikkaruohoja, eivätkö siemenet idä?

- Rikkaruohojen siemenet ja juuret menettävät itävyytensä joutuessaan muutamaksi päiväksi lämpöiseen kompostiin. Varmuuden vuoksi hautaan rikkaruohot kompostin keskelle, sen kuumimpaan paikkaan. 

Kiitos haastattelusta Erkki!

IHANAA OLLA VÄÄRÄSSÄ

1977 valmistunut kotimme kaipaa kipeästi remonttia.

Sen ovat tiedostaneet myös remonttifirmat.  Lähes päivittäin saamme soittoja, milloin katonkorjaajilta, milloin ilmastointihormien putsaajilta, milloin viemärien kuvaajilta. Joku aika sitten allekirjoitimme palvelusopimuksen uusista ikkunoista.  Koska eri alojen remonttireiskat ovat viime vuosina huijanneet vanhuksia, olen ollut hyvin, hyvin epäluuloinen. Lisää asiasta täällä. 

Tänään keskiviikkona ❤️ LÄMPÖLUXIN työnjohtaja tuli tekemään tarkistusmittaukset. 

Helpotti, sillä kerran hän siirsi mittausten aikaa ja minä huolestuin remontti-aikataulun pitävyydestä. Sanoin miehelleni työnjohtajan siirtävän mittausaikaa vielä monta kertaa. Olin väärässä. Onpa ihanaa ola väärässä.

Ryhdyin ennustajaeukoksi toisessakin asiassa. Arvioin, että meillä menee viikko saada keväällä tehdyt puut liiteriin. Onneksi olin tässäkin väärässä. 
Tiedätkö sinä muuten miksi puupinon päällä on koirankuljetusboxi?

Saimme puut liiteriin puolessatoista päivässä. Olin jälleen kerran väärässä. Onneksi.

Toivon kaikille mahtavaa loppuviikkoa!

LOKAKUU

Pienen linnun makrotexhaasteena on lokakuu. Haaste löytyy täältä

MakroTex-challege theme for this week is October.