Hyvää Kalevalan päivää ystävät ❤️
| Heräsin aikaisin ja mielessäni pyöri Yrjö Jylhän sota-aikana kirjoittama runo: "On marsittu Aunuksen teitä ja taisteltu, tottavie; tomupilvet peittivät meitä, jalan alla upposi tie. Oli paahtanut meitä helle, tuli tykkien kärventänyt, oli rynnätty lakeudelle, taas korpeen painuttu nyt. Joka mies oli lopen kuitti, lepotaukoa vartosi vain, asemekkonsa hiessä uitti, janon poltteessa taivaltain. Kovin houkutti sammalmättäin salon siimeissä viileä maa; hyvä siinä taakkansa jättäin, ois sotilaan uinahtaa. Mitä silloin äkkiä näimme, sitä näitkö unissakaan? Havahduimme ja mykkinä jäimme yli maiseman tuijottamaan. Niin pehmeä kumpujen kaarre, niin kummasti kimaltaen lepäs järvi kuin simpukan aarre sylis' armaan vehreyden. Kylä harmaja niemekkkeessä, kylä heimomme vainotun: koti siin' oli silmäimme eessä, koti ihmisen, sun ja mun! Miten autuas iäti olla, oi järvi, sun huomassas ois, miten vilvasta kuutamolla sinun laineillas lipua pois! Oli kolme veikkoa meitä, ja me päätimme, koska taas me marssimme Aunuksen teitä, laulaa sun kunniaas: Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu Kuujärven rannalla karsikkopuu pilviä päin kuvastuu ... Ja se laulu lyhensi matkaa, säe toiseen kun liittyi näin. Piti laulua vielä jatkaa sitä seutua vain ylistäin, mut' kalliit on laulujen lunnaat sana suurten runolijain ja sen tuntevat Karjalan kunnaat läpi aikain katoavain. Tyly kohtalo, valtias jäinen sitä sallinut meille ei: tulitaistelu ensimmäinen ne veikot, ne laulajat meiltä vei. Jäin yksin kolmesta meistä, jäi kesken laulumme tää; en lohtua saa säveleistä, se kesken iäksi jää. Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu, Kuujärven rannalla karsikkopuu - siinä mun lauluni tukahtuu, siinä mun silmäni taas taas sumentuu." Uuno Klami on säveltänyt Kuujärven laulun. Kesken, kuin Jylhän runossa laulu ja Jylhän oma elämä - jäivät kesken myös minun etsinnät. Isää ei ole löytynyt Kuujärven (ven. Mihailovskoje) rannoilta eikä muualtakaan. Ennen kuolemaansa äitini kertoi isäni olevan 28.8.1928 syntynyt Leo Kuujärvi. Eihän sellaista henkilöä ollut Suomessa elänyt. Löysin pari Kuujärveä taiteilijanimenään käyttävää henkilöä. Molemmat heistä kirjoittivat minulle. Tässä Miikulin kirje: "Hei, Minulla ei ole varsinaisia tietoja Leo Kuujärvi-nimisestä miehestä. Sukunimi on kuitenkin sikäli harvinainen, että se voi liittyä Kuujärven lyydiläiskuntaan. Sodan aikana mm. nuoria kuujärveläisiä on ollut Suomessa opiskelemassa, joku on jäänytkin tänne tai lähtenyt Ruotsiin sodan päättyessä. Jos isäsi oli niitä, hänen nimensä saattaisi alunperin olla Leonid, josta sitten Leo. En keksi muuta kuin kysellä samanikäisiltä ihmisiltä Kuujärvellä, vanha valokuva olisi plussaa. Mm. sukulaisellani Väinöllä oli sellainen kohtalo, mutta hän jäi Venäjälle ja sai 10 vuotta leirejä. Tiedoksesi: Lyydiläinen Seura järjestää matkan Kuujärvelle 9 - 13.6.2006. Lyydiläisin terv. Miikul Pahomov" Minulla ei ollut mahdollisuutta lähteä mukaan, mutta mies ja vävy tekivät matkan Kuujärvelle. 
Matka osui Syvärin Luostarin 500-vuotis juhlien ajaksi. Tässä Mika-vävy luostarin pihalla.
Erkki ja miesten isäntänä sekä oppaana toiminut Väinö Pahomov Väinön kotona. Moni suomalainen on saanut nauttia Väinön vieraanvaraisuudesta. Väinö oli opiskelemassa opettajaksi Suomessa Kajaanin Seminaarissa, kuten monet lyydiläiskunnan pojat. Joku näistä saattaa olla isäni tai sitten ei.
Väinö oli vanhempiensa ainoa poika, joten hän palasi seminaarista näiden luo Kuujärvelle.
NKGB (Valtionturvallissuskansankomissariaatti) haki Väinön yöllä. Hän vietti 10 vuotta rangaistusleireillä Siperiassa. Väinö selvisi leireiltä hengissä, koska ei tupakoinut. Hän vaihtoi tupakka-annoksensa leipään. V. 1991 Väinö Pahomov rehabilisoitiin, eli hänen syyttömästi menetettäväksi tuomitut kansalaisoikeutensa palautettiin. 
Väinön LAPSI-niminen kissa
Kuujärven rantaa
Väinö vei miehet sille paikalle, jolla Jyhlä oli kirjoittanut runonsa ja esitti runon miehille. Se oli ollut koskettava hetki. Kun mies kertoi siitä, minun oli pakko etsiä tuo runo käsiini.
Runon karsikkopuu on karsittu kuusi. Kuujärven ympäristön kuuset ovat karsittuja. Muoti oli siellä saanut alkunsa siitä, kun kirkkoherran tyttäret olivat kovia kiipeilemään puihin. Huolestuneet vanhemmat karsituttivat oksat korkealle. Tytöt eivät pystyneet enää kiipeämään, eikä vanhempien tarvinnut pelätä putoamista. Paikalliset kuvittelivat kuusien karsimisen joksikin uskonnolliseksi rituaaliksi ja seurasivat esimerkkiä.
|
