Translate

AIHEITA:

TERVETULOA BLOGIINI

Kiva, kun kävit. Kommentit ilahduttavat minua aina. Kiitos, kun kommentoit.

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

ISÄN ETSINTÄÄ ITÄRAJAN TAKAA

 Hyvää Kalevalan päivää ystävät ❤️
Heräsin aikaisin ja mielessäni pyöri Yrjö Jylhän sota-aikana kirjoittama runo:

"On marsittu Aunuksen teitä
ja taisteltu, tottavie;
tomupilvet peittivät meitä,
jalan alla upposi tie.
Oli paahtanut meitä helle, 
tuli tykkien kärventänyt, 
oli rynnätty lakeudelle, 
taas korpeen painuttu nyt.

Joka mies oli lopen kuitti,
lepotaukoa vartosi vain,
asemekkonsa hiessä uitti,
janon poltteessa taivaltain.
Kovin houkutti sammalmättäin
salon siimeissä viileä maa;
hyvä siinä taakkansa jättäin, 
ois sotilaan uinahtaa.

Mitä silloin äkkiä näimme,
sitä näitkö unissakaan?
Havahduimme ja mykkinä jäimme
yli maiseman tuijottamaan.
Niin pehmeä kumpujen kaarre,
niin kummasti kimaltaen
lepäs järvi kuin simpukan aarre
sylis' armaan vehreyden.

Kylä harmaja niemekkkeessä,
kylä heimomme vainotun:
koti siin' oli silmäimme eessä,
koti ihmisen, sun ja mun!

Miten autuas iäti olla,
oi järvi, sun huomassas ois,
miten vilvasta kuutamolla
sinun laineillas lipua pois!
Oli kolme veikkoa meitä,
 ja me päätimme, koska taas
me marssimme Aunuksen teitä,
laulaa sun kunniaas:

Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu
Kuujärven rannalla karsikkopuu
pilviä päin kuvastuu ...



Ja se laulu lyhensi matkaa,
säe toiseen kun liittyi näin.
Piti laulua vielä jatkaa
sitä seutua vain ylistäin,
mut' kalliit on laulujen lunnaat
sana suurten runolijain 
ja sen tuntevat Karjalan kunnaat
läpi aikain katoavain.
Tyly kohtalo, valtias jäinen
sitä sallinut meille ei:
tulitaistelu ensimmäinen
ne veikot, ne laulajat meiltä vei.

Jäin yksin kolmesta meistä,
jäi kesken laulumme tää;
en lohtua saa säveleistä,
se kesken iäksi jää.

Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu,
Kuujärven rannalla karsikkopuu -
siinä mun lauluni tukahtuu,
siinä mun silmäni taas taas sumentuu."

Uuno Klami on säveltänyt Kuujärven laulun.

Kesken, kuin Jylhän runossa laulu ja Jylhän oma elämä - jäivät kesken myös minun etsinnät. Isää ei ole löytynyt Kuujärven (ven. Mihailovskoje) rannoilta eikä muualtakaan.
Miten se alkoi

         Ennen kuolemaansa äitini kertoi isäni olevan 28.8.1928 syntynyt Leo Kuujärvi. Eihän sellaista henkilöä ollut Suomessa elänyt. Löysin pari Kuujärveä taiteilijanimenään käyttävää henkilöä. Toinen heistä kirjoitti minulle:

"Hei,
Minulla ei ole varsinaisia tietoja Leo Kuujärvi-nimisestä miehestä. Sukunimi on kuitenkin sikäli harvinainen, että se voi liittyä Kuujärven lyydiläiskuntaan. Sodan aikana mm. nuoria kuujärveläisiä on ollut Suomessa opiskelemassa, joku on jäänytkin tänne tai lähtenyt Ruotsiin sodan päättyessä. Jos isäsi oli niitä, hänen nimensä saattaisi alunperin olla Leonid, josta sitten Leo. En keksi muuta kuin kysellä samanikäisiltä ihmisiltä Kuujärvellä, vanha valokuva olisi plussaa. Mm. sukulaisellani Väinöllä oli sellainen kohtalo, mutta hän jäi Venäjälle ja sai 10 vuotta leirejä.
Tiedoksesi: Lyydiläinen Seura järjestää matkan Kuujärvelle
9 - 13.6.2006.

Lyydiläisin terv. Miikul Pahomov"

Minulla ei ollut mahdollisuutta lähteä mukaan, mutta mies ja vävy tekivät matkan Kuujärvelle.


Matka osui Syvärin Luostarin 500-vuotis juhlien ajaksi. Tässä Mika-vävy luostarin pihalla.


 Erkki ja miesten isäntänä sekä oppaana toiminut Väinö Pahomov Väinön kotona. Moni suomalainen on saanut nauttia Väinön vieraanvaraisuudesta. Väinö oli opiskelemassa opettajaksi Suomessa Kajaanin Seminaarissa, kuten monet lyydiläiskunnan pojat. Joku näistä saattaa olla isäni tai sitten ei.

    Väinö oli vanhempiensa ainoa poika, joten hän palasi seminaarista näiden luo Kuujärvelle.
NKGB (Valtionturvallissuskansankomissariaatti)  haki Väinön yöllä. Hän vietti 10 vuotta rangaistusleireillä Siperiassa.
Väinö selvisi leireiltä hengissä, koska ei tupakoinut. Hän vaihtoi tupakka-annoksensa leipään. V. 1991 Väinö Pahomov rehabilisoitiin, eli hänen syyttömästi menetettäväksi tuomitut kansalaisoikeutensa palautettiin. 
Väinön LAPSI-niminen kissa 
Kuujärven rantaa
Väinö vei miehet sille paikalle, jolla Jyhlä oli kirjoittanut runonsa ja esitti runon miehille. Se oli ollut koskettava hetki. Kun mies kertoi siitä, minun oli pakko etsiä tuo runo käsiini.

    Runon karsikkopuu on karsittu kuusi. Kuujärven ympäristön kuuset ovat karsittuja. Muoti oli saanut alkunsa siitä, kun kirkkoherran tyttäret olivat kovia kiipeilemään puihin. Huolestuneet vanhemmat karsituttivat oksat korkealle. Tytöt eivät pystyneet enää kiipeämään, eikä vanhempien tarvinnut pelätä putoamista. Paikalliset kuvittelivat kuusien karsimisen joksikin uskonnolliseksi rituaaliksi ja seurasivat esimerkkiä.

maanantai 26. helmikuuta 2018

VÄRIKOLLAASI 9/2018

Värikollaasihaaste 116 (9/2018). Haasteen  antoi: Aino

Kotona taas! Kuvat otettu Mauritiuksella viime viikolla.
Ainon antamat mallivärit

perjantai 23. helmikuuta 2018

MAURITIUKSELLA. 4. osa

Hyvää viikonloppua kaikille teille ☀️           
Viikonloppu on tulossa. Meillä se tietää pitkää matkaa  Suomeen.
✈️
Sitä ennen lähdimme vielä kerran tutkimaan Mauritiuksen saarta.
Mauritiuksen 1,5 miljoonaisesta väestöstä suurin osa on hinduja, sitten tulevat muslimit, kristityt ja muut. Kävimme  Ganga Talaon Hindu-temppelissä, joka on hindujen merkittävä pyhä paikka.

Isokokoisia jumalankuvia temppelissä on kymmenittäin. Nimeltään jumalat ovat samoja kuin esim. Intiassa ja Balilla, mutta ulkonäkö poikkeaa, samoin jumalien tehtävät. 

Saarella on lukuisia vesiputouksia. Mekin kävimme katsomassa peräti neljää niistä. Tässä näkymä Rocherter Fallseilta.
Jännän värisiä marjoja
Mauritius on ainoa paikka, missä olen nähnyt luonnovaraisia banaaneja 
ja kahvipensaita kasvamassa sulassa sovussa palmujen ja mäntyjen seasssa. 

                                Coloured Earth, jota myös Seitsemän värin maaksi kutsutaan. 
Seuraavan postauksen kirjoitankin kotona. Näkemiin!

torstai 22. helmikuuta 2018

MAURITIUKSELLA  3. osa

Mauriutuksella linnut olivat kesyjä ja uteliauta




MAURITIUKSELLA 2. osa

Mukavaa torstaita ystävät! ❄️
Suomessa on kuulemma pakkasta, meillä täällä on trooppisia sadekuuroja. 🌨

Laskuveden aikana merenpohjasta paljastuu monenlaista mielenkiintoista ihmettä.
Merisiilejä
Meritähtiä
Korallimuodostelmia




"Fish mamoja" 

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

MAURITIUKSELLA 1. OSA

Hyvää keskiviikkoa kaikille ❤️
Johannesburgista oli vajaa neljän tunnin lento Mauritiuksen ainoalle lentokentälle. Sieltä tunnin ajomatka Trou aux Bichesiin, saaren louteisosassa sijaitsevaan vanhaan hotelliin. Casuarina hotelli on jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta sen puutarha lintuineen on kuin paratiisi. Lisäksi hotellilta on näkymä laguunille ja sillä on oma valkeahiekkainen uimaranta.
Rauhalliselta hotellilta on viiden kilometrin matka vilkkaaseen Grand Bayn kaupunkiin.
Värikkäiden lintujen lisäksi hotellin puutarhassa vilistää sammakoita, erilaisia liskoja ja jättikokoisia kotiloita.
Mauriutuksen tasavalta on vain 60 x 40 kilometrin kokoinen saarivaltio. Täällä virallisia kieliä ovat ranska, englanti ja kreoli.
Mauriutuksen lippu
Trooppiset sadekuurot yllättävät monta kertaa päivässä
Maisemissa ei ole moittimista.

tiistai 20. helmikuuta 2018

VIIMEINEN POSTIKORTTI ETELÄ-AFRIKASTA 

Heippa ystävät,
Viimeisen päivän Kapkaupungissa vietimme kävelykatutujen vilinässä. Oli turvallinen olo. Parlamenttitalon luona näimme satoja poliiseja, osa partioi ratsain, osa jalan, osa autoissa. Syyksi paikalliset kertoivat uuden presidentin Cyril Ramaphosan virkaanastujaiset, jota kunnioittamaan saapuu tärkeitä henkilöitä ympäri maailmaa. Siksi hotellimme aulaankin oli levitetty punainen matto. Ja me kun ennätimme luulla, että meidän kunniaksi.

Yksityisauto vei meidät lentokentälle. Kuljettaja puhkesi moneen otteseen ylistämään Jumalaa: "Hallelujaa, kiitos Jumalan, pääsimme siitä pirusta, Jacob Zumasta!" Zuma on juuri eronnut Etelä-Afrikan presidentti. 
Autonkuljettajamme mukaan Zuma on kavaltanut mm. rahoja, joilla näissä hökkelikylissä asuville olisi pitänyt rakentaa kunnon asuntoja. Kuljettaja nimitteli Zumaa mm. apinaksi.
Illansuussa lensimme Johannesburgiin, jossa yövyimme.

Aamulla oli vuorossa lento Mauritiukselle.
      Koko matkan turvattomin olo tuli Johannesburgin lentokentällä. Pysähdyimme taulujen eteen katsomaan, mille tiskille meidän tulisi suunnistaa. Kaksi kaapin kokoista afrikkalaista tuli taaksemme. Toinen sieppasi miehen kädestä lentolipun ja käski seurata heitä. Minkäs teit, pakkohan se oli kipittää miesten perässä. Miehet veivät meidät syrjässä olevan self-chek in-koneen luokse. Eivätkä saaneet meitä tsekattua lennolle. Väliin tuli sotilas, joka antoi lipun meille ja hätisti miehet ulos.
Salamana ilmestyi kentän siivooja, joka lupasi viedä meidät toimivan automaatin luo. Näin tapahtui ja saimme boarding passit.
Vaan eihän tämä avulias Aatu jättänyt meitä matkalaukkuhihnalle, vaan marssi perässämme turvatarkastukseen ja höpötti: "Hyvästä työstä on saatava hyvä palkka, samalla hän näytti puhelimella 200. Erkki antoi miehelle 150 rupiaa tippiä.
Kuvissa on Etelä-Afrikassa bongaamiamme lintuja, joista vain harvat tunnistimme.