Maanantaina toteutui jo jonkin aikaa odotettu takaaminen. Hilu
hänen tyttärensä Ilona, meidän Moona ja minä lähdimme risteilylle Tukholmaan. Silja Serenan hyteissä meitä oli vastaanottamassa ruusut, alkoholittomat shamppanjat hedelmiä, mansikoita ja pehmolelut. Tervehdyksestä tuli yllellinen olo.
Alkumatkasta kovaksi äitinyt tuuli ei tuntunut missään, joten pystyimme nauttimaan laivan runsaasta buffet-kattauksesta antaumuksella.
 |
Etelä-Afrikkalainen Afro Arimba laulu-ja tanssiyhtye tarjosi vauhdikkaan shown kello 21.00. Sen kerrottiin olevan vain pieni maistiainen keskiyön showsta. Me emme sitä nähneet, sillä laivan keinunta sai meidät vetäytymään huonovointisina hytteihimme. Aallot löivät korkeina vaahtopäinä ja keinunnan lisäksi ravistelivat laivaa. En kyennyt edes lukemaan. |
 |
Ilona |
 |
Moona |
Tukholma oli harmaa ja siellä tuuli jäätävästi. Kävimme katsastamassa kuninkaanlinnan, Vanhankaupungin suosituimman nähtävyyden ja vierailimme linnan museossa. Muuten päivä sujui kaupoissa kierrellessä, metrolla kruisaillessa ja lounaalla.
Paluumatka on ollut menomatkan toisinto. Kirjoitan tätä postausta aamulla laivan lähestyessä Helsinkiä. Aallot ovat edelleen korkeita, mutta laivan kulku kohtalaisen vakaa. Matkan parasta antia on ollut se, että olemme saaneet Moonan kanssa tutustua kahteen mahtavaan tyyppiin, Ilonaan ja Hiluun.