Muistan kaikki joulut 2-vuotiaasta lähtien. Erityisen kirkkaasti ne varhaisimmat joulut. Johtuu varmaan siitä, että muutimme jatkuvasti. Pystyn liittämään kunkin joulun tiettyyn asuntoon - tietyllä paikkakunnalla. Vuonna 2011 kiersin kaikki paikkakunnat, joilla olemme Suomessa asuneet. Hämmästykseni oli suuri, kun kaikki näytti juuri sellaiselta kuin muistin.
Seuraavassa kirjastani POSITIO 16093 vuoden 1954 joulu. Perheemme asui tuolloin Arrajoen kartanon renkituvassa. Aikuisena huomasin, että juuri tuona jouluna aloin kiinnostua sanoista. Paketti Pariisista oli minusta maaginen sanapari, jota hoin kauan jälkeenpäinkin, koska se kuulosti korvissani kauniilta.
 |
Kuva vuodelta 2011. Arrajoen kartanon koti sijaitsi tämän rakennuksen vasemmassa päädyssä. Eteinen oli yhteinen toisen perheen kanssa |
- Paketti Pariisista! Ihanaa, trallaaa. Paakeeettti paarii riii rii sis sis taa taa!
- Noh, noh Kirsti Kirsti, katsotaan ensin Suomen pukin paketit. Eino kehotteli malttamattomana hyörivää tyttöä.
Kirsti oli pitkin syksyä nähnyt Alman kutovan erikokoisia harmaita villasukkia. Niissä paketeissa ei olisi mitään yllättävää tai jännää. Mutta jouluna kuului totella. Kirsti kuori sukkansa sanomalehtikääreestään ja yli-ihasteli lahjaansa.
- Voi tokkiinsa, kun on komeat villasukat. Mistähän se pukki tiesikin, että minä tarvitsen uudet sukat?
- Jospa tontut ovat supatelleet sen korvaan. Alma hymähteli selvästi mielissään.
- Tontutpa hyvinkin ja yhden nimi on Alma, Kirsti jupisi itsekseen kiskoessaan sukkia jalkoihinsa.
- Ja istuu, kuin valetut! Hehkutti tyttö ääni imelää siirappia tihkuen. Alman hymy leveni.
Tunnelma oli huipussaan.
- Ja miten ihanan Molla-Maijan Sini sai! Kirsti oli yllättyvinään. Olihan hän itse saanut tunkea räsysilppua nuken sisään Alman avuksi.
- Jospa Kirsti nyt avaisi Pariisin paketin, kun on sitä niin odottanut, Eino ehdotti.
- Tules tänne, minä autan.
- Katso isi! Neljä mustaa lättänää!
- Mitäs ne nämä? Eino kummasteli kunnes keksi.
- Taitaa olla baskereita, joita taiteilijat käyttävät Pariisissa. Hän kiskoi yhden Kirstin päähän ja nosti tytön katsomaan keittiön peilistä.
- Kyllä se Lullan on kanssa yksi. Näillä ei Suomen talvessa tarkene ja kesällä musta villalätsä hautoo. Näitä on kaikille omat. No mitäs muuta sieltä löytyy?
- Katso isi, miten ihanat nuket! Saanko minä tämän isomman?
- No toki saat. Sini on pieni, niin sille riittää pienempi. Oikein guttaberganuket se Lullan-täti on tytöille laittanut. Ja tässä isossa, pehmeässä pussissa lukee että Almalle. Tämä paksumahainen pullo on näemmä Einolle. Mitäs se Lullan? Tietäähän se, että minä en juo. En edes konjakkia. Sillä ei päätä palele. Kas, kun tulli ei ottanut pulloa pois, vaikka on pakettia pöyhinyt. Mutta paaskin Alma avaten, se oma pakettisi.
Alma rapisutteli pussiaan. Sieltä paljastui hajuvesipullo, paljetein koristeltu musta hihaton iltapuku, mustat pitkät pitsihansikkaat ja pieni mustalla harsolla varustettu pääkappale. Jokin kolahti lattialle. Kirsti kapsahti kärppänä perään ja nosti lattialta kullalle kiiltelevän esineen.
- Samanlainen imuke kuin Lullanilla on lehtikuvissa! Alma parahti.
- Ja minulle, joka en polta! Luuleekos se sinun siskosi, että minä kuljen navetassa iltapuvuissa, hajuvedelle lemuten ja tupakkaa kiskoen!
Harmiinsa tikahtumaisillaan Alma riuhtoi joulun kunniaksi pukemaansa juhlaleningin yltään. Tilalle hän kiskoi Lullanin lähettämät hepenet. Tälläsi päähänsä baskerin ja sen päälle vielä harsohatun. Kävi hakemassa hellan reunalta Einon askista Saimaan ja iski sen kullattuun imukkeeseen. Huljautti aimo annoksen hajuvettä päälleen.
- Annas Eino tulta.
Savuun tukehtumaisillaan, Alma köhi.
- Annas vielä sitä konjakkia. Nyt juhlitaan joulua. Ja Lullanin lahjoja. Alma joi pullon suusta. Eino tyytyi katselemaan touhua päätään pudistellen.
Vielä sängyssään Kirsti kuuli, miten Alma ja isi riitelivät. Äänet nousivat ja laskivat. Vaikka, kuinka kiskoi peittoa korville, ei päässyt pakoon.
- Shaatana! Shaat shperskele toimitella shen luushkan ashioita, eikä she shinulle maksha! Paitshi jollain bashkereilla ja hepeneillä! Rahaa shaatana täällä tarvitaan! Tai penshkoille leipää!
- Turpa kiinni jumalauta! Pitikö sitä konjakkia kiskoa tolkuttomasti! Se on kuule viisasten juoma!
- Shiksihän she ei ishäntä shitä voi itshe juodakaan!
- Suus tukkoon! Nyt!
- Shinä et shaatanan ishäntä minun turpaani tuki! Tai vihjashen tuohuishtashi. She on kuule maanpetosh vakava ashia!
- Minkähän maan minä olen pettänyt? Turha se sinun uhkailla! Omalla kontollasi yhtä ja toista.
- Shaatana ne on vanhentunnu shemmoshet olemattomat tekemishet. Maanpetos ei vanhene!
- Isi minua pissattaa, keskeytti Kirsti arasti.
- No shashshiin shieltä ämpärille, ettei tarvitshe aamulla alkaa kushipyykille!
- Noh, noh Alma, rauhoitutaan nyt, että saavat tytötkin nukkua.
- En minä ole niitä kieltänyt nukkumashta! Kishkokoon minun puoleshtani unta, vaikka persheet homeesha!
Lopulta Alma väsähti. Siunattu jouluyön rauha ja hiljaisuus täytti torpan.
- Kaks' vain VALVEILLA on PUOL ISOA, ajatteli Kirsti juuri ennen nukahtamistaan.
- Ihmeellistä. Valveen Kirstistä ja Sinistä on tehty laulu, jota soitetaan oikein radiossa.
Hyvää Joulua