Translate

AIHEITA:

TERVETULOA BLOGIINI

Kiva, kun kävit. Kommentit ilahduttavat minua aina. Kiitos, kun kommentoit.

perjantai 10. marraskuuta 2017

VUODEN MIES JA ISÄ osa 4


Aamusumu
         

Jatkoa kolmelle edelliselle postaukselle (Tämä postaussarja on kunnianosoitus miehelleni Erkille)


     Erkki oli vain 22-vuotias, kun hän aloitti rakentamaan meille  omaa kotia. Moni epäili ihan ääneensä, ettei siitä mitään tule. "Työ tekijäänsä neuvoo", sanoo vanha sananlasku. Pääsimme muuttamaan uuteen kotiin yli 40 vuotta sitten. Se oli helmikuu 1977. Silloiseen tapaan talo oli monta vuotta matala lättänä.
     

Tässä postauksessa olemme jo vuosissa 1990 - 2000.

Isommat lapset kaipasivat omaa rauhaa näiltä rasavilleiltä
       Tilan tarve lisääntyi, kun nuoret aikuistuvat lapset kaipasivat omaa rauhaa pienemmiltä. Mies rakensi ensin kilometrin päähän pienen omakotitalon itsenäistyvälle tyttärelle. Sitten seuraaville itsenäistyville  nuorille - talomme katolle - tilavan saunallisen kolmion. 
       Tuota ensimmäisen kerroksen tiiltä ei enää saanut mistään, joten toinen kerros sai puuvuorauksen. Tässä vaiheessa meidän pytinki oli aika hupaisan näköinen. Joku naapuri arveli, ettei sellaiselle ole saanut edes rakennuslupaa. Voin vakuuttaa, että kaikille kotimme muutostöille on ollut luvat.
         1995 Erkki jäi perhehoitajaksi oltuaan putkiasentajana 25 vuotta. Ammattitauti, asbestioosi, vaikutti osaltaan asiaan. Moni ihmetteli, miten hän saa aikansa kulumaan, "kun on VAAN kotona". Pienten lasten hoitamista ei pidetty miehen työnä. 
          Viiden vuoden kuluttua oli taas aika laajentaa. Tällä kertaa vuorossa oli talon toiseen päähän lisäkerros, jonne tuli neljän huoneen ja keittiön saunallinen asunto tyttären perheelle. Tässä vaiheessa vävy ja tytär olivat Erkin ja minun apuna. Onneksi, sillä minulta oli löytynyt munuaissyöpä joulun ja uudenvuoden välissä. Minut leikattiin 17.1. Jotenkin Erkki - taas kerran - löysi aikaa lapsille, kodinhoitoon, minulle, rakentamiseen.

       Kuten joka kesä, lähdimme kesken rakentamisen nuorempien lasten kanssa lomamatkalle. Tällä kertaa Legolandiin. Kun ei ollut varaa lentää, ajoimme perheen kahdella autolla Ruotsin kautta Tanskaan. Tanskassa tapasimme  puoliksi tanskalaisen lainalapsemme ihanan suvun, joka otti perheemme avosylin vastaan. Tämä reissu oli minulle aika rankka pahoinvoinnin vuoksi. Mies jaksoi pitää huolta lapsista silloin, kun minä lepäsin. Mutta kahta autoa hänkään ei pystynyt yhtäaikaa ajamaan. Palasimme Saksan kautta Finnjetiltä Suomeen. Oli kieltämättä helpotus saada lapset reissun lopussa laivan seisovaan pöytään syömään.
       Erkki on ollut samoilla linjoilla kanssani siinä, että lasten pitää saada nähdä ja kokea muutakin kuin kotinurkat. Tingitään mieluummin jostain muusta. Olemme matkustaneet lasten kanssa  joka vuosi jonnekin. Joskus lähelle, toisinaan kauemmaksi. Nostan kaikille lapsillemme hattua, sillä he ovat olleet tosi helppoa matkaseuraa. Kiitoksen ansaitsevat myös vanhemmat lapsemme, jotka ovat pitäneet huolta kodista, kasveista ja lemmikeistä matkojemme ajan.
      Kotiin palattuamme arki ja rakentaminen jatkui.











Viimein kahden perheen kodit  tulivat valmiiksi. Erkki totesi: "Viekää minut hullujenhuoneelle, jos kuulette minun puhuvan vielä kolmannen kerroksen rakentamisesta." 

Mikäs Erkille sopisi paremmin kuin alla oleva laulu
            
 Jatkuu .....