Translate

Tunnisteet

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

VUODEN MIES JA ISÄ osa 2

Kun lehdet ovat lähteneet puista, meidän pihasta näkee taas entisen kyläkaupan

  Jatkoa edelliselle postaukselle  

      Tuumasta toimeen. Haimme  Suomen valtion takaamaa arava- ja lisälainaa talon rakentamiseen. Ne myönnettiin. Erkki oli 22-vuotias. Velkaa oli 35 000 + 35 000 markkaa. Aravalainan säännösten mukaan rakennuslupa myönnettiin vain 120 neliölle. Tiesimme, että talo olisi jo valmistuessaan meille liian pieni.
       Kolmannen lapsen odotus ei sujunut ongelmitta. Verenpaine huiteli vaarallisen korkealla ja jalat turposivat pölkyiksi. Päätä särki. Olin paljon sairaalassa ja kotonakin piti olla vuodelevossa. Se oli miehelle rankkaa aikaa. Käytännössä Erkki oli yksinhuoltaja, jolla oli kontallaan leivän hankkiminen, lastenhoito, huusholli ja rakentaminen. Senja-mummi riensi apuun, kun olin sairaalassa. Vieläkään en ymmärrä, miten Erkki selvisi kaikesta.

   Kaiken muun ohella, tuo mies vei meidät viikon virkistysmatkalle Itä-Suomeen, Naantaliin ja Ruotsiin. Matkalla hän itse nukkui aina tilaisuuden saatuaan. Univelkaa oli melkoisesti. 
Kävimme myös hänen vanhempiensa kanssa Leningradissa. Olin onnellinen appivanhempieni puolesta, kun he pääsivät näkemään entisiä kotikontujaan. He ovat Karjalan evakkoja.
     Kun kolmas tyttö syntyi lokakuussa, asuimme vielä vanhassa talossa. Olimme illat lasten kanssa rakennuksella. Minä tein, mitä osasin. Onneksi rakennustyömaa oli samassa pihassa. Jossain vaiheessa vein isommat lapset nukkumaan ja menin vielä vauvan kanssa hetkeksi työmaalle. Mies tuli nukkumaan vasta pikkutunneilla. Aamulla oli lähdettävä ansiotyöhön.
    Helmikuussa pääsimme muuttamaan uuteen kotiin. Eikä tuottanut tippaakaan vaikeuksia sopeutua juoksevaan kylmään ja kuumaan veteen, viemäriin, sisäsaunaan, pesuhuoneeseen tai keskuslämmitykseen. Erkki oli pitänyt päänsä, vaikka nuukuuttani vastustelin, ja hankkinut tiskikoneen ja automaattisen pyykinpesukoneen. Voi sitä autuutta. Köyhyyksissämme Erkki oli tehnyt myös huonekaluja uuteen kotiimme, mm. kuvan kulmasohvan. Voi hirvitys noita sen ajan värejä. 

Seuraavana ja sitä seuraavina kesinä pääsimme pihan kimppuun. 
(Jatkuu....) 

Lähetä kommentti