Translate

AIHEITA:

TERVETULOA BLOGIINI

Kiva, kun kävit. Kommentit ilahduttavat minua aina. Kiitos, kun kommentoit.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

KUKA MINÄ OLEN?

    Sain tämän haasteen MAATIAISKANASEN ELÄMÄÄ maatiaiskananen.blogspot.fi:n Hilulta. Kiitos Hilu haasteesta.

Haasteen säännöt lyhyesti:

- Kirjoita itsestäsi otsikolla Kuka minä olen? Voit valita, mitä itsestäsi kerrot ja millä tavalla. Kuitenkin tavoitteena on saada tutustua sinuun.
- Haasta 3 - 5 bloggaajaa, joihin haluaisit tutustua, mieluiten hyvin erilaisista blogeista. Kerro myös, miksi haluat tutustua juuri näihin bloggaajiin!
- Kerro kuka sinut haastoi.

Jutun lopussa ovat bloggaajat, jotka minä haastan.

Tässä pähkinänkuoressa elämäni ulkoiset askelmerkit:        

    Synnyin lähes 70 vuotta sitten. Olen eläkeläinen, äiti, mummo ja isomummo. (Olen myös edellisten sijainen.) 
Lapsuuden perheeni. Olen tuo isompi tyttö
        Leikki-ikäikäisenä, olin kiukkuinen ja uhmakas. Perheemme muutti paikkakunnalta toiselle kaksi - kolme kertaa vuodessa. Olin varsinainen kyläluuta. Monelta jatkuvasti vaihtuvalta asuinpaikkakunnalta löysin aikuisia, joiden seurassa viihdyin. Tykkäsin kuunnella näiden ihmisten tarinoita. Tuotin häpeää vanhemmilleni "luuhaamalla ihmisten tiellä ja viemällä näiden ajan tärkeämmältä".
        Jo kouluikäisenä olin varsinainen rääväsuu, joka sanoi "suorat sanat" tilanteessa kuin tilanteessa. Äitini oli sikalanhoitaja ja pyörin sikalassa. Haju tarttui.  Kavereita en saanut ja jos sain, en osannut heitä pitää. Toisten lasten vanhemmat ja naapurissa asuvan opettajan suututin perinpohjin. Minua kutsuttiin Valveen piruksi tai mongoliksi. Opettaja kutsui joskus myös Valveen nulikaksi. Muutimme Australiaan, jossa jatkoin koulunkäyntiä. Siellä koin saavani arvostusta ja tasapuolista kohtelua kodin ulkopuolella. Valitettavasti perheemme asui siellä vain 3,5 vuotta. 

      14-vuotiaana minut pestattiin  kauppiasperheen lastenhoitaja-myymäläapulaiseksi. Näillä töillä elätin itseni eri perheissä ja liikkeissä 20-vuotiaaksi, jolloin avioiduin. 16-vuotiaana olin vuoden kestävällä kotiteollisuuskoulun kudontalinjalla. Naimisiin mentyäni  menin töihin tekstiilitehtaaseen.  22-vuotiaana minusta leivottiin miehestään asumuserossa elävä äiti. Kun tyttäreni syntyi sain tietää, ettei minun lapsuudenperheen  isä ollutkaan minun isäni. 

      25-vuotiaana avioiduin uudelleen. Syntyi lisää lapsia. Lasten saamisten välissä työskentelin tekstiilitehtaassa vuorotyössä 35-vuotiaaksi, jolloin minusta tuli sijaisäiti. Ryhdyin opiskelemaan 38-vuotiaana. Ensin suoritin kodinhoitajan tutkinnon. Sitten sosiaalikasvattajan, samalla tenttien lukion aineita. Koska en ollut ylioppilas, minun oli tentittävä fysiikka, kemia ja kielet. Kodinhoitaja- ja sosiaalikasvattajaopintojen välissä olin kodinhoitajana. Valmistuttuani sosiaalikasvattajaksi perheemme oli kasvanut niin suureksi, ettei töissä käymisessä ollut mieltä.
  
      Kahdeksan vuotta sitten otatin dna-testin löytääkseni oikean isäni puoleisia sukulaisia. Selvisi, ettei Suomessa ole koskaan asunut isän nimistä henkilöä, vaikka hänellä oli ollut suomalaiset henkilöpaperit. Dna-testi toi uusia sukulaisia. Jotkut heistä kutsuvat itseään fintiaaneiksi (intiaanien ja Pohjois-Amerikan suomalaisten siirtolaisten jälkeläisiksi). Pari  uutta sukulaistani on pystynyt jäljittämään sukuaan aina Englannin kuningas Henry VIII saakka. Valitettavasti en tiedä, mitä kautta olen sukua näille "serkuille". Välillä ajattelen dna-testien olevan humpuukia. 

Ulkonäön puoleen voisin olla ennemmin sukua kuningas Suryavarman II:le, jonka kasvot voi nähdä Angkor  Watin temppelissä Kambodzassa. 

😂😂😂😂😂


 Minkälaiseksi ihmiseksi olen kasvanut

 Frederick L. Collins on sanonut: "On kahdenlaisia ihmisiä; niitä jotka astuessaan huoneeseen sanovat: "TÄSSÄ MINÄ NYT OLEN" ja niitä jotka sanovat: "SIINÄHÄN SINÄ OLET/ SIINÄHÄN TE OLETTE". 

      Kuuluisin niin mielelläni tuohon jälkimmäiseen porukkaan, mutta valitettavasti totuus on toisenlainen. Aika-ajoin tykkään paistatella huomion keskipisteenä. Siksi varmaan harrastan tarinateatteria.  Olen harrastanut jo yli 20 vuotta. Saan harjoituksissa kertoa omia juttujani ja esiintyessä saan olla estradilla. Tulen kuulluksi ja nähdyksi. Samalla kohtaan monenlaisia ihmisiä ja kuulen monenlaisia tarinoita.

     Olen aina rakastanut lapsia ja eläimiä. Jo lapsena sain joskus hoitaa itseäni nuorempia lapsia. Itsetuntoani ruokki, kun pienet turvasivat minuun. Ja katsoivat minua - itseään isompaa - ihaillen. Koen, että lasten kanssa vuorovaikutuksessa eläminen on ollut kutsumukseni. Siltikin, vaikka en koe olevani uhrautuva huoltaja. 

     Ystävyyssuhteissa haluaisin olla suurisydäminen ja käyttää aikaani toisen ihmisen elämän parantamiseksi. Haluaisin aidosti kuulla toista, mutta usein jaarittelen omia kuulumisiani  tarpeettoman pitkään. Minulla on joskus ongelmia oman temperamenttini vuoksi. Olen impulsiivinen ja liian suorasanainen. Ulospäin vaikutan rohkealta ja vahvalta,  joskus jopa pelottavalta. Minun on hyvin vaikea antaa itselleni lupa olla haavoittuvainen.

     Innostun helposti kaikesta uudesta. Kuvittelen usein osaavani tehdä  mitä vaan, kunhan vain ryhdyn toimeen. Sitten kun huomaan, etten osaakaan, kirpaisee. Toivoisin osaavani kyseenalaistaa omat kykyni jo ennen hurahtamista. Joskus toivoisin olevani motivoituneempi tai kunnianhimoisempi opetellakseni uuden asian kunnolla. 

    Luonnosta, pihasta ja kirjoista löytyy mieleistäni ajankulua. Jos katson televisiota, yleensä neulon samalla. Olen nuuka, pihi, saita, itara, sentinvenyttäjä, mitä kaikkia sanoja tälle luonteenpiirteelle onkaan. Inhoan tuhlaamista kaikissa muodoissaan. Mutta matkustamiseen olen valmis panostamaan. Kun haaveilen matkoista olen itsekäs mierda (opin sanan eilen espanjantunnilla ja sitä oli ihan pakko käyttää) Sana tarkoittaa paskaa.  Matkoista unelmoidessani en ole köyhä, enkä kipeä, enkä ajattele lastemme tulevia perintöjä. 

On niin monta ihanaa blogia, joiden kirjoittajasta haluaisin tietää lisää. Mutta nyt

Haasteen saavat:


-  Marja, MARJA 50+ ELOA JA ELOA-blogista  vimma50.blogspot.fi

    Marja on käsittääkseni melko uusi bloggaaja. Hän käsittelee blogissaan myönteisellä tavalla monia minua kiinnostavia aiheita mm. psykologiaa, itsensä hyväksymistä ja ikääntymistä. Hän  on vain hieman vanhempi kuin vanhimmat tyttäreni. Hän on kissaihminen ja paljon muuta.



- Pia, La La Lilja-blogista
www.lalalilja.fi

      Itseäni yli puolet nuorempaa Piiaa olen seurannut vajaan vuoden (?) Muistaakseni. Piian blogi on täynnä estetiikkaa.  Aivan upeat kuvat. Teksti on kypsää. Ja Piia rakastaa hylättyjä rakennuksia! Itsekin tunnen vetoa hylättyihin ............


- "Anneli", Rouva Myttynen muistelee-blogista
annelipunneli.blogspot.fi

      "Anneli" elää miehineen lähes samanlaisessa elämäntilanteessa nykyisin kuin me. Hänellä on veijaripentu, berninpaimenkoira Jymy, jonka edesottamuksia on hauska seurata. "Annelin" muistelut nostavat pintaan omia muistoja vanhoista "hyvistä" ajoista.