On uusi päivä. Lähdemme ajamaan kohti nomadi-kotia. Nomadeiksi kutsuttiin ennen niitä heimoja, jotka elivät vaeltaen paikasta toiseen etsien karjalle uusia laidunmaita. Tosin isäntäperheemme taitaa elää turismista, koska he tarjoavat turisteille hevos- ja kameliratsastusta.
 |
Tätä kotia vartioin minä |
 |
Jurttaan on mentävä nöyrästi pää kumarassa, ellei halua saada kuhmuja. Maggie varjelee Veikon päätä. |
 |
Miehet istuvat miesten puolella jurttaa |
 |
ja naiset omalla puolellaan |
 |
Maggie tuo lapsille tuliaiseksi ilmalla täytettävän uima-altaan. |
 |
Meille tarjotaan maitoon keitettyä suolalla maustettua teetä eli tsäitä ja pannukakkuja, jotka muistuttavat meidän korppuja, sekä voita. Teen jälkeen ratsastamme kameleilla Gobin hiekkadyyneille. |
Minä saan alleni tämän vanhan hippiherran. Naaraita ei käytetä ratsuina. Niistä saadaan maitoa, jonka vuoksi niitä kunnioitetaan.
 |
Matka jatkuu Karakorumiin, Tsingis-Khanin aikaiseen pääkaupunkiin. Ennen lounasta vierailemme Karakorum- museossa. |
 |
Meitä hemmotellaan neljän ruokalajin lounaalla |
Lounaan jälkeen tutkimme vanhaa Erdene Zuun buddhalaista luostaria, joka on rakennettu 16 vuosisadalla. Luostarissa on 108 stupaa. Saamme kuunnella munkkien lukevan sutria eli pyhiä kirjoituksia. Opimme paljon uutta buddhalaisuudesta.
 |
Kun olemme jälleen tien päällä, kuskimme huomaavat lampaiden keritsijät. Jarrutus ja autot tien syrjään. Maalaispoikina hekin haluavat riisua lampaan turkin. Vaikka homma tehdään täällä tavallisilla saksilla, kuskeilta homma käy. |
 |
Etäällä siintää Ugii-järvi, jonka rannalla vietämme ensi yö |
 |
Järveltä puhaltaa hyytävä viima leiriimme |
 |
Mutta ei hätä ole tämän näköinen. Kipinä-Mikko käy tekemässä tulet jurtan kamiinaan. Johan tarkenee. Hyvää yötä ystävät. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tekee minut aina iloiseksi