ANTAA KAIKKIEN KUKKIEN KUKKIA

           Hyvää elokuuta ystävät.  Minun kukkani ovat päättäneet kukkia eri paikoissa, mihin minä ne olen istuttanut. Välillä se on minulle OK, mutta ei aina. 

Minne katoavat kaikki tummanpunaiset ja keltaiset daaliat?  Otan syksyllä ne talteen ja seuraavana kesänä minulla on taas vaan  näitä pinkkejä.

Myskimalvassa pinkki on ihan ok

Krassit sentään pysyvät vanhassa hevosen juottoaltaassa

Ja kuusama on siinä, mihin se on laitettu

Samoin anemone

Liljat puolestaan nousevat, mistä tykkäävät

Välillä hermostun tonttimme moniin sähköpylväisiin, joskus käytän niitä hajuherneen tukena

         Kun katselen kukkapenkkejäni kriittisimmällä tuulella ollessani, totean niiden näyttävän mammani mauttomilta asuilta. Mamma rakasti kirkkaita värejä. Hän yhdisteli surutta kukka-, raita ja ruutukuoseja. Eikä hän piitannut riitelivätkö värit keskenään.  Mies kyllä väittää, ettei meidän kukkapenkistä kuulu värien riitelyä. Pitäisikö uskoa häntä?

REISSUN JÄLKEISET PÄIVÄT

       Takiaiset ja muut rikkaruohot ovat vallanneet viljelyksemme kuukauden kestäneen matkamme aikana. En kyllä muista kylväneeni ainoatakaan rikkaruohon siementä. 

        Palasimme yöllä kotiin. Koirat olivat seota onnesta. Ensin oli saatava pari tuntia unta ja sitten olikin päästävä pihalle katsomaan, mitä sinne kuuluu.  
     Vaikka satoi, kukkapenkit oli pakko perata.  Tämän ison kukkapenkin idean piti olla sellainen (sellaiseksi sen perustin), että keskellä oli korkeimmat kukat, sitten seuraavaksi korkeammat jne. Samoin perennat olivat ryhmitelty väreittäin.  

       Mutta kasvit ovat itsepäisiä. Ne kasvavat mieluummin itse valitsimissaan paikoissa. Aikani siirsin niitä takaisin sinne, minne minä ne halusin. Sitten luovutin. Olkoot siinä, missä viihtyvät.

  Minulle nousi kuume. Erkki jatkoi sotaa rikkaruohoja vastaan. Saimme matkalle jääneet laukut kotiin asti tuotuina.

Matkalla ravustamaan kapinen kettu jäi töllöttämään meitä

Paluumatkalla jouduimme liikenneruuhkaan Vuolenkoskella, jossa oli meneillään jokavuotiset vetokisat.

Oman maan uudet potut, salaatti ja ravustuskauden eka ravut

Kesän ensimmäiset kanttarellit ja kanttarellikeitto. Jälkiruuaksi ahomansikoita

23.7. oli meidän Jassun konfirmaatio. Vasemmalta Patrik, Jasmin, Eerika, Roosa ja edessä Jussi. 

🌹 ONNEA JASMIN 🌹

🌹 ONNEA TAINA 🌹 (24.7. johdosta)

Nyt se alkoi. Siis keräily-ja säilöntäkausi. Pakastimiin on tullut uuden sadon mentävät aukot, eli ne ovat typötyhjiä. Mies kerää poimurilla ja minä käsin huomattavasti pienempiä määriä. Säilönnän lomassa on vietetty myös synttäreitä.

Jos jää paikoilleen, käy kuin tälle sammakolle. Hämähäkit kietovat seitteihinsä.

🌹ONNEA ANNA🌹

🌹ONNEA ROOSA🌹

🌹ONNEA SISKO-ELINA🌹 JA 🌹ILKKA🌹

       (kuvassa "Sisu" ja Lassi ja Sisun uusin hankinta)

POLIISIN HOTEISSA SHANGHAISSA

        Kiinalaiset ladyt jäävät tekemään joka-aamuista ohjelmaansa, kun me suunnistamme kohti metroa, joka vie meidät lentokentälle. Vielä viimeinen silmäys Shanghain katukuvaan.  

        Metro on niin täynnä, että näemme ensimmäistä kertaa ihmisiä metroon työntävän työntekijän työssään. Meidän matkatavaramme ottavat tilaa ruuhkaisesta vaunusta. Mies työntää myös Veikon reppuineen sisään vaunuun - juuri ennen ovien sulkeutumista.

         Joudumme vaihtamaan toiseen metroon päästäksemme lentokentälle. Tämä juna ei ole enää kovin ruuhkainen.

         Matkalaukkujen jättöpisteessä tulee ongelma. Ensin Kirsi ja sitten Erkki määrätään erityiseen, koneen ruumaan menevien,  matkatavaroiden tarkastusta varten varattuun huoneeseen. Me muut saamme jättää hihnalle koneen ruumaan menevät laukut.
         Kirsikin pääsee jättämään matkalaukkunsa. Erkin matkalaukusta löytyy ongelmia. Siellä on tietokoneen ubs-johto, varaava matka-akku puhelimien latausta varten, iso kamera ja monitoimiveitsi. Huone kuhisee virkailijoita. Saan lyhyen palaverin jälkeen luvan mennä tulkiksi. Joudun selittämään akun ja johtojen ja ison kameran tarkoituksen. 
         Suurin ongelma kuitenkin on Kiinassa laiton veitsi. Yksi veitsen teristä ponnahtaa esiin nappia painamalla. Sanon: "Voitte ottaa veitsen pois." Se ei käy. Koska veitsi on Kiinassa laiton, Erkki täytyy viedä poliisikuulusteluun. Hiki virtaa, vaikka huone on ilmastoitu. Parahdan: "Koneen lähtöön on reilu tunti aikaa!" Kentän toimihenkiöiden tiukat ilmeet sulavat ja he lupaavat soittaa poliisin paikalle. Odotamme hermostuneina. Lopulta poliisi tulee. Tuomio kuuluu: "Veitsi pitää luovuttaa Kiinan viranomaisille ja siitä on laadittava pöytäkirja." No hemmetti! Pitäkää kiirettä, ajattelen.
         Erkki kertoo välitykselläni, mistä on ostanut veitsen, paljonko hän on maksanut siitä ja mitä hän on tehnyt veitsellä kaikissa niissä maissa, joista hänen passissaan on leimoja, ja miksi hän on matkustanut ko. maihin. Vihdoin pöytäkirja on valmis. Ei olekaan! Pöytäkirjaan on ensin otettava kaikkien paikalla olevien (paitsi Erkin ja minun) allekirjoitukset, lyötävä leimoja ja tarkastettava pöytäkirja - turhankin huolellisesti. 
         Meille kerrotaan vielä, että jos Erkin veitsellä on tehty rikos/rikoksia Kiinassa, Erkki joutuu syytteeseen. "Onkohan appelsiinin kuoriminen tai omenoiden viipalointi suurikin rikos?" Nyt jo vitsailemme toisillemme: "Emme avaa ovea, jos sen taakse ilmestyy kiinalainen poliisi". Viimeinkin Erkki saa luvan jättää matkalaukkunsa hihnalle. Hänkin saa boarding passin. Virkailijat saavat varmaan sulkia hattuunsa huolellisuudesta ja tarkkaavaisuudesta. 
         Ryhmämme lähes juoksee koneelle. Ennätämme ajoissa. Olo helpottuu. Ja me, kun pelkäsimme, ettei Erkki pääse Kiinaan, kun hänen viisumissaan oli nimi kirjoitettu väärin. Ehkä  Erkille ei enää myönnetä Kiinan viisumia. 
       
         Helsingissä huomaamme koko ryhmän matkalaukkujen jääneen matkalle. Shanghaihin? Erkin laukku ei ainakaan olisi ennättänyt samaan koneeseen kanssamme. Jäivätkö meidän muiden laukut myös Shanghaihin vai Moskovaan, jossa oli koneen vaihto?

🌹 KIITOS  🌹

        Olemme matkustaneet eri junilla yli 12 000 kilometriä. Olemme nähneet ja kokeneet monenlaista ison maailman ja historian ihmettä. Tällä eläkeläisellä menee vielä kauan kaikkien kokemusten sulatteluun.

          Kun uskaltaa, niin unelmasta tulee totta. Me tarvitsimme tämän unelman toteuttamiseen myös ystäviä. 

          On tullut aika kiittää ELVIÄ, KIRSIÄ ja ERIKAA kaikista suurenmoisen matkamme järjestelyistä. Samoin tahdon kiittää PIRKKOA ja ERIKAA, meidän neljän vanhan, pyyteettöminä oppaina toimimisesta. Vielä ERIKALLE erityinen kiitos kiinankielen tulkkaamisesta. EILALLE ja VEIKOLLE  suurkiitos siitä, että jaoitte junien makuuvaunut ja matkaeväät Erkin ja minun kanssa. 

VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ SHANGHAISSA

        Me ryhmämme neljä vanhinta päätämme säästää helteen pöhöttämiä jalkojamme ja ostamme 24 tunnin liput City   Sightseeing bussiin, jonka eri linjat ajavat kaikkien merkittävien nähtävyyksien kautta. Bussista voi hypätä pois, katsoa nähtävyydet ja jatkaa jollain seuraavista busseista, kun siltä tuntuu. Kätevää. 

Shanghain "Vanha kaupunki" on viehättävä, vaikkei siellä olekaan oikeasti vanhoja rakennuksia.

    Tornirakennuksen yläosa muistuttaa päivällä lootuksen kukkaa ja illalla kruunua (yllä)

     Ming Dynastian aikaan rakennettu Kaupunkijumalan (taolaisen temppeli) ja Yun puutarha (alla)

Huangpukokea ja rantaa (alla)       

       Shanghain vilkasta Kansan aukiota reunustavat mm. kansanpuisto, Shanghain monipuolinen historiallinen museo (yllä), ja teatteri (alla).

           Päivän päätteeksi suomme itsellemme hemmotteluhetken jalkahoidon ja hieronnan merkeissä. Tällä kertaa jalkahoitoon sisältyy myös jalkapohjien kiinalainen kuppaus. Kyllä on kevyet jalat huomista kotimatkaa varten.