ANTAA KAIKKIEN KUKKIEN KUKKIA

           Hyvää elokuuta ystävät.  Minun kukkani ovat päättäneet kukkia eri paikoissa, mihin minä ne olen istuttanut. Välillä se on minulle OK, mutta ei aina. 

Minne katoavat kaikki tummanpunaiset ja keltaiset daaliat?  Otan syksyllä ne talteen ja seuraavana kesänä minulla on taas vaan  näitä pinkkejä.

Myskimalvassa pinkki on ihan ok

Krassit sentään pysyvät vanhassa hevosen juottoaltaassa

Ja kuusama on siinä, mihin se on laitettu

Samoin anemone

Liljat puolestaan nousevat, mistä tykkäävät

Välillä hermostun tonttimme moniin sähköpylväisiin, joskus käytän niitä hajuherneen tukena

         Kun katselen kukkapenkkejäni kriittisimmällä tuulella ollessani, totean niiden näyttävän mammani mauttomilta asuilta. Mamma rakasti kirkkaita värejä. Hän yhdisteli surutta kukka-, raita ja ruutukuoseja. Eikä hän piitannut riitelivätkö värit keskenään.  Mies kyllä väittää, ettei meidän kukkapenkistä kuulu värien riitelyä. Pitäisikö uskoa häntä?

LINTSARIT XI'ANISSA

      Hotellimme sijaitsee vanhassa kaupungissa muurien sisällä. Xi'anin alkuperäinen muurin ympäröimä vanha kaupunki tuhoutui  japanilaisten pommituksissa toisen maailmansodan aikana. Vain muurit jäivät. 
     Vuosina 1935 - 45 kaupungissa oli kommunistien päämaja. Nykyisin museona toimiva Mao Zedongin asuinluola sijaitsee Xi'anissa. Turistin työtä on nähtävyyksien perässä juokseminen, mutta 41 ° helle ja savusumu imee mehut. Emme jaksa lähteä katsomaan Maon luolaa. 

         Kiertelemme hetken helteisillä kaduilla. Kysyn lehtikioskista Xi'anin muita nähtävyyksistä. Minulle lyödään käteen kaksi postikorttia ja kerrotaan,  että näissä käy tuhat turistia päivässä. Ostan kortit. Toinen esittää isoa villihanhipagodia Äidinrakkauden temppelissä (alla).

       Toinen kortti (yllä) on Xi'anin suuren moskeijan tornin retrospektiivinen kuva. Pelkät postikortit saavat riittää. Epäilemme, että kiinalaiseen tapaan näidenkin kohteiden ympärillä parveilee krääsäkauppiaita. Lintsaamme näistäkin.

         Sen sijaan poikkeamme suoraan kadulta hoitolaitokseen, jonka englanninkielinen kyltti tarjoaa monenlaisia "hyvää tekeviä hoitoja". Tilaamme elekielellä jalkahieronnat. Vastaanoton tyttö soittelee hierojat paikalle.

         Ennen kuin hoidot pääsevät alkamaan, sisään astuu ryhmä univormupukuisia tarkastajia. He tutkivat valvontakamerat, kassanauhat, tilikirjat (?) ja kassan, josta ottavat rahaa mukaansa.   
         Hoitojemme aikana yksi äskeisistä tarkastajista palaa mukanaan pari uutta tyyppiä. Nyt viedään valvontakameran nauhat ja lisää rahaa. Emme tajua, mistä on kysymys. En arvaa valokuvata tapahtumaa. 
         Hierojamme eivät puhu sanaakaan englantia, mutta hierominen sujuu. Jalkahieronta sisältää myös pää-, niska- ja selkähieronnan, sekä pedikyyrin. Hintaa 90 minuutin käsittelylle tulee kokonaista 8 euroa. 

TERRAKOTTA-ARMEIJA

     Jack saapui kuin saapuikin sovittuun aikaan hakemaan meitä päivän rientoihin. Hellettä on epäinhimilliset 42°. Aluksi poikkeamme Bampon kylässä, joka on 1950-luvulla löydetty kivikautinen asuinalue. Alue on nykyisin katettu museo, jossa on yleisölle parvet. Niistä näkee kaivauksiin. Näemme mm. hautoja, hautaruukkuja ja tulisijoja, sekä kivikautisesta elämästä kertovia kolmiulotteisia dioraamoja (yllä). Alla neljän tytön hauta.

     Seuraavaksi Jack ajaa meidät terrakotta-sotilaiden korjauspajalle. Pian huomaamme "pajan" olevan valtava matkamuistomyymälä. Aavistelemme Jackin saavan provision, jos ostamme jotakin. Kirsi pelastaa Jackin päivän ja ostaa viiden tähden kenraalin.

        Terrakotta-armeija on rakennettu vartioimaan ensimmäisen yhdistyneen Kiinan keisarin Qin Shi Huangin hautaa. Se löytyi 1974 Xi'anin ulkopuolelta, kun nuori Vang niminen maanviljelijä etsi kaivon paikkaa.

         Qin Shi Huandi pani terrakotta-armeijan rakentamisen alulle v. 221 eaa. Qin ei voinut - sen ajan tapaan - käyttää kuin joitakin ihmisuhreja, koska sodat olivat vähentäneet väestöä. Hautaan laskettiin kuitenkin muutamia korkea-arvoisia sotilaita, jalkavaimoja ja palvelijoita huolehtimaan keisarin kuoleman jälkeisestä elämästä.

        Terrakotta-armeija on asetettu ryhmiin, jotka vastaavat aikansa sodankäynnin oppeja. Ryhmiä on kolme. Eniten tutkittu ja suurin on ensimmäinen alue. Se on 230 x 62 metriä ja siihen kuuluu 6000 luonnollisen kokoista sotilasta ja hevosta. Tähän mennessä on löytynyt yhteensä yli 8000 piirteiltään yksilöllistä figuuria. Kaivauksista on löytynyt myös pieniä patsaita. Kaivaukset jatkuvat edelleen.

      Terrakotta-armeijan näkeminen omin silmin tekee minuun valtavan vaikutuksen. Olen katsonut televisiosta mielenkiinnolla siitä kertovat dokumentit. Alue on hyvin ruuhkainen ja meluisa, mutta se ei häiritse elämystäni, ei myöskään helle. Mikä ärsyttää on se, että paikka on kuin mikäkin markkinatori lukuisine matkamuistomyymälöineen. 

     Ostamme yhdestä alueen lukuista kahvilasta kahvit, joiden nauttimisen ajankin meille esitellään eri teelaatuja ja rihkamaa.

       "Jos teillä on onnea näette Vangin", meille lupailtiin. Meillähän ON "onnea". Kirsi ja terrakotta-armeijan löytänyt Vang, joka vuonna 1974 oli 18-vuotias maanviljelijä.

VANHUKSET VALLOITTAVAT KIINAN MUURIN

     Pienten vastoinkäymisten jälkeen saamme kuljetuksen Kiinan muurille, 1900-luvulla Kiinan tärkeimmäksi kansalliseksi symboliksi nousseelle muinaiselle rakennelmalle. Nytkään ei palele. Säätiedotuksen mukaan lämmintä on luvattu 38°.

     Muuri on monesta osasta rakennettu ja tuhansien kilometrien mittainen. Se on korkeudeltaan 7 - 9 metriä ja leveydeltään 6 - 8 metriä. Kivestä, tiilestä ja maasta rakennettua muuria on pystytetty 200-luvulta eaa. suojaamaan Kiinaa pohjoisen paimentolaisten hyökkäyksiltä. Sen uusimmat osat ovat 1600-luvulta. V.1644 muuri ei ollut enää tarpeen, sillä Kiina ulottui myös sen pohjoiselle puolelle. 

Tuolla se häämöttää. Onnistuuko kiipeäminen tässä helteessä?

Ensimmäiselle tasanteelle ainakin täytyy jaksaa

Etappi saavutettu. 

Vihollisia tähystettiin näistä aukoista. Jos sellaisia näkyi sytytettiin merkkitulet, että alhaalla asuvissa kylissä osattiin varautua hyökkäykseen.

Vasemmalta; minä, Veikko, Eila, Erkki ja Elvi

Matka jatkuu .... ja hiki virtaa

          Kanssamme muurin korkeammalle huipulle pyrkii kolme bussillista Costa Ricasta kotoisin olevia koululaisia. Teinit huohottavat ja hikoilevat kuumuudessa yhtä paljon kuin me. He kannustavat ja kehuvat meitä espanjaksi. Saan käyttää olematonta espanjankielen taitoani. Ylpeänä kerron meidän ryhmän keski-iän olevan 70 vuotta Saamme nuorilta ansaitut aplodit. Huipulla puhelimeni kertoo lämpöä olevan 39°. Mutta me teimme sen!