IRKUTSK - SIPERIAN PARIISI

            29.6.2017.  Kuvassa Erkki ja muna-monumentti. Olemme päässeet junamatkallamme Etelä-Siperiaan, helteiseen Irkutskiin, Baikaljärven länsipuolelle Angara-joen ja sen sivujoen Irgutin yhtymäkohtaan. Jos Litsvyankassa paleli, nyt kiusaa kuumuus. Mittari näyttää + 30°.  Vietämme tässä noin 600 000 asukkaan kaupungissa kaksi päivää.

             Babr (tiikeri) on vanhan kansan nimi raivoisalle, verenhimoiselle ja vahvalle otukselle, joita joskus tuli Siperiaan Kiinasta. Veistoksen babr ja näätä symbolisoivat Irkutskin alueen ainutkertaisuutta, voimaa ja rikkauksia.

            Babr-monumentti on kuvanveistäjä Natalia Bakutin ja arkkitehti Olga Smirnovan käsialaa. Vasemmalta Veikko, Elvi, Kirsi, Eila, minä ja Erkki. Veikko, Eila ja Erkki ovat Senja-mamman käsialaa ja me muut omien mammojemme sorvaamia. Alla v 1760 rakennettu Pyhän Ristin kirkko.

Irkutskista löytyy kauniita vanhoja ja uusia puutaloja korttelikaupalla

Vierailemme Volkonskyn talomuseossa. Se on rakennettu v 1838      

Urikin kylään, josta se on siirretty Irkutskiin v 1847.

Elvi, Kirsi, Pirkko ja minä menemme nauttimaan Luciano Pavarottin 10-v juhlakonserttista Irkutskin Zagurskin musiikkiteatteriin. Pavarottin kuolemasta on tänä vuonna kulunut 10 vuotta.

        Burjatian tasavallan Akateemisen Ooppera- ja Baletti-teatterin laulajat esittivät tunnettuja aarioita Pavarottin tähdittämistä oopperoista.  Pääsen harvoin nauttimaan vastaavista esityksistä. Olen vaikuttunut. Burjatian on tasavalta Itä-Siperiassa.

      😂 1.7.2017.  On aika sanoa hyvästit Venäjälle ja nousta Mongoliaan menevään junaan. Paitsi matka itselle outoon, kiehtovaan maahan tämä on ollut minulle myös matka oman  identiteettini juurille.
       Kun lähes 22-vuotiaana juuri leivottuna äitinä kuulin, ettei isäkseni luulemani mies ollutkaan isäni, aloin kiusata äitiäni kysymyksillä oikeasta isästäni. Äitini tiuskaisi kysymyksiini tuskaantuneena useamman kerran, että mistä hän voi kaiken maailman ryssät tuntea. Niinpä oletin isäni olevan silloisesta Neuvostoliitosta.
       Yleensä ajattelen, että aikuisen identiteetti muodostuu pitkälle hänen elämässään tekemistään valinnoista. Tällä matkalla olen kuitenkin miettinyt paljon myös perimän osuutta. Perimän kautta olen saanut ihon värin, silmien muodon jne. Ehkä myös temperamentin. Oli tuntematon biologinen isäni venäläinen tai ei, huomaan tuntevani jonkinlaista lukkarinrakkautta venäläisiä kohtaan, vaikken edes ymmärrä heidän kieltään. 
        Saa nähdä samaistunko Mongoliassa mongolialaisiin. Kun olin kansakoulun kolmannella, opettajani ei pitänyt minusta, koska olin rääväsuinen ja epäsiisti oppilas. Eräällä maantiedon tunnilla opettaja kertoi meille Mongoliasta ja mongolilaisista, mainiten mm. kansan keltaisen ihonvärin, matalan otsan, leveän nenän, vinot silmät, tyhmyyden ja likaisuuden. Opettaja käski kaikkien katsoa minua. Sitten hän kertoi minun olevan malliesimerkki mongolialaisesta. Tietenkin koulumme oppilaat alkoivat kutsua minua mongoliksi. Onnekseni muutimme Australiaan noin puolen vuoden kuluttua tuosta maantiedon tunnista ja pääsin  eroon liikanimestäni.