ANATOMIAN KATASTROFI

               Kotipiha heräsi jälleen eloon. Lapset ja nuoret ovat kotiutuneet. Välillä sitä kaipaa hiljaisuutta, mutta rajansa silläkin.
           Pari päivää jatkuneet sateet ovat tuoneet kastemadot ja etenat esiin koloistaan. Onneksi lehtokotiloita ei ole vielä montaa näkynyt. Ne tekevät pahaa jälkeä kukkapenkeissä ja kasvimaalla.
           Lähdimme matkaan kohti Kuopiota ennen sian pieremistä. Mitä tuo vanha hokema mahtanee tarkoittaa? Sitäkö, että siat pieraisevat herätessään? Tietääkö joku teistä, mistä moinen sanonta?

Iso nilviäinen,

           Nuorempina pystyimme ajamaan Kuusamoon saakka (yli 700 km meiltä) yhden pysähdyksen taktiikalla. Ikä vaatii veronsa. On tapahtunut anatomian katastrofi. Rakko ei veny mahdottomiin. Kintut jäykistyvät. Selkää pakottaa. Peppu puutuu. Silmät väsyy. Rattia pitelevien käsien sormia pistelee.  Kodin ja Kuopion väli     (n. 350 km.) vaatii monta pissa-, kahvi- ja jalottelutaukoa. Välillä on vaihdettava kuskia. Vaan onhan meillä aikaa.  Alla kuvia pysähdyksiltä.

Kuin morsian

Tienvarsien rakastettu ja vihattu vieraslaji lupiini on kohta kukassa. Keltainen "usva" takana on kukkiva rypsipelto