IRKUTSK - SIPERIAN PARIISI

            29.6.2017.  Kuvassa Erkki ja muna-monumentti. Olemme päässeet junamatkallamme Etelä-Siperiaan, helteiseen Irkutskiin, Baikaljärven länsipuolelle Angara-joen ja sen sivujoen Irgutin yhtymäkohtaan. Jos Litsvyankassa paleli, nyt kiusaa kuumuus. Mittari näyttää + 30°.  Vietämme tässä noin 600 000 asukkaan kaupungissa kaksi päivää.

             Babr (tiikeri) on vanhan kansan nimi raivoisalle, verenhimoiselle ja vahvalle otukselle, joita joskus tuli Siperiaan Kiinasta. Veistoksen babr ja näätä symbolisoivat Irkutskin alueen ainutkertaisuutta, voimaa ja rikkauksia.

            Babr-monumentti on kuvanveistäjä Natalia Bakutin ja arkkitehti Olga Smirnovan käsialaa. Vasemmalta Veikko, Elvi, Kirsi, Eila, minä ja Erkki. Veikko, Eila ja Erkki ovat Senja-mamman käsialaa ja me muut omien mammojemme sorvaamia. Alla v 1760 rakennettu Pyhän Ristin kirkko.

Irkutskista löytyy kauniita vanhoja ja uusia puutaloja korttelikaupalla

Vierailemme Volkonskyn talomuseossa. Se on rakennettu v 1838      

Urikin kylään, josta se on siirretty Irkutskiin v 1847.

Elvi, Kirsi, Pirkko ja minä menemme nauttimaan Luciano Pavarottin 10-v juhlakonserttista Irkutskin Zagurskin musiikkiteatteriin. Pavarottin kuolemasta on tänä vuonna kulunut 10 vuotta.

        Burjatian tasavallan Akateemisen Ooppera- ja Baletti-teatterin laulajat esittivät tunnettuja aarioita Pavarottin tähdittämistä oopperoista.  Pääsen harvoin nauttimaan vastaavista esityksistä. Olen vaikuttunut. Burjatian on tasavalta Itä-Siperiassa.

      😂 1.7.2017.  On aika sanoa hyvästit Venäjälle ja nousta Mongoliaan menevään junaan. Paitsi matka itselle outoon, kiehtovaan maahan tämä on ollut minulle myös matka oman  identiteettini juurille.
       Kun lähes 22-vuotiaana juuri leivottuna äitinä kuulin, ettei isäkseni luulemani mies ollutkaan isäni, aloin kiusata äitiäni kysymyksillä oikeasta isästäni. Äitini tiuskaisi kysymyksiini tuskaantuneena useamman kerran, että mistä hän voi kaiken maailman ryssät tuntea. Niinpä oletin isäni olevan silloisesta Neuvostoliitosta.
       Yleensä ajattelen, että aikuisen identiteetti muodostuu pitkälle hänen elämässään tekemistään valinnoista. Tällä matkalla olen kuitenkin miettinyt paljon myös perimän osuutta. Perimän kautta olen saanut ihon värin, silmien muodon jne. Ehkä myös temperamentin. Oli tuntematon biologinen isäni venäläinen tai ei, huomaan tuntevani jonkinlaista lukkarinrakkautta venäläisiä kohtaan, vaikken edes ymmärrä heidän kieltään. 
        Saa nähdä samaistunko Mongoliassa mongolialaisiin. Kun olin kansakoulun kolmannella, opettajani ei pitänyt minusta, koska olin rääväsuinen ja epäsiisti oppilas. Eräällä maantiedon tunnilla opettaja kertoi meille Mongoliasta ja mongolilaisista, mainiten mm. kansan keltaisen ihonvärin, matalan otsan, leveän nenän, vinot silmät, tyhmyyden ja likaisuuden. Opettaja käski kaikkien katsoa minua. Sitten hän kertoi minun olevan malliesimerkki mongolialaisesta. Tietenkin koulumme oppilaat alkoivat kutsua minua mongoliksi. Onnekseni muutimme Australiaan noin puolen vuoden kuluttua tuosta maantiedon tunnista ja pääsin  eroon liikanimestäni.

SANOJEN SYÖNTIÄ BAIKALILLA

          Koko ikäni olen uhonnut joskus vielä uivani Baikalissa, Itä-Siperian helmessä. Siinä uiminen kuulemma antaa 10 lisävuotta elämään. Eila, Erkki ja Veikko olivat heti juonessa mukana. Tänään se olisi ollut mahdollista. Kun Kirsi ja Elvi kertoivat varanneensa risteilyliput järvelle, päätimme uida vasta risteilyn jälkeen.   Shark-laivan kannella vasemmalta Veikko, Elvi, Eila, minä, Erkki ja Kirsi. (Eerika ja Pirkko olivat patikoimassa.)

Listyankan kylää Baikalilta katsottuna          

          Yllättäen risteilyn aikana nousi sankka sumu ja alkoi tuulla jäätävästi. Kääriydyimme laivan huopiin. Silti olimme ytimiä myöten jäässä päästessämme maihin. Ei enää puhettakaan uimisesta.

             Keho lämpeni pikkuhiljaa, kun saimme lämpimiä perunalettuja sisuksiimme. Koirien sijaan taloja vartioivat kissat. Pari meitä rohkeampaa kattia kävi kastelemassa tassunsa Baikalissa.

BAIKALIN RANNALLA

        Listvyankan majatalon edustalla Eila, Erkki ja Pirkko. Majatalossa on ilmainen WI-FI, joka jopa toimii. Olen päässyt yöseutuna lukemaan lehdet ja seuraamistani blogeista monta mielenkiintoista  postausta. Kiitos niistä. Tykkään lukea blogeja siksikin, että niitä voi kommentoida. Kun blogin kirjoittaja vastaa kommenttiin, syntyy lukijan ja kirjoittajan välinen vuorovaikutus. Valitettavasti en pääse täältä kommentoimaan blogeja, enkä vastaamaan kommentteihin. 

       Listvyankassa on viehättäviä vanhoja taloja  ja hulppeita huviloita rinta rinnan. Listvyanka on turistien suosima kylä. Kylän ympäristöstä löytyy upeita patikointi- ja ratsastusreittejä. Baikalille tehdään monen mittaisia laivaristeilyjä. Talvella täällä voi mm. lasketella ja ajaa koiravaljakolla

Illalla Baikalilta nousi usva. Enteilikö se koko yön kestänyttä ja nyt aamulla jatkuvaa sadetta?

LITSVYANKAN KYLÄÄN BAIKALILLA

    
         Matkaterveisiä Siperian radan varrelta ja vähän sivummaltakin. Kolme yötä ja kaksi päivää kolkuttelimme 3379 kilometrin matkaa Jekaterinburgista Irkutskiin. Näimme loputtomiin harmaita kyliä, suomaisemia ja laajoja metsäpaloalueita. 

        Pysähdymme pienillä ankeilla asemilla, mutta myös suurilla hienoilla Tsaarin ja/tai Stalinin aikoina rakennetuilla. Pienillä paikkakunnilla mummot myivät kaalipiirakoita, savustettua omulia (paikallista  kalaa), sekä keitettyjä munia ja perunoita. Junan samovaarista sai kiehuvaa vettä. Hyödynsimme mummojen ja omia eväitä. Söimme vain kerran koko matkan aikana ravintolavaunussa. Osa kuvista on heikkolaatuisia, koska ne on otettu nokisen junan ikkunan läpi.

              Perilla Irkutskissa havaitsimme, ettei Listvyankan majatalosta luvattua kyytiä näkynyt, eikä kuulunut. Tingimme kahden (pimeän) taksin hinnaksi yhteensä 5000 ruplaa. Meidän auto oli epäkuntoinen romu. Kuski ajoi kahdella kaistalle. Soitti torvea ja näytti keskisormea muille kulkijoille. 
          Molemmat kuljettajat ajoivat muutenkin kuin heikkopäiset 70 kilometrin matkan Listvyankan. Tiellä oli 40 - 70 kilometrin rajoitukset. Meitä kiidätettiin Listvyankaan 100 - 140 kilometrin tuntivauhdilla. Pikkuisen hirvitti. Onneksi perillä majatalo osoittautui viihtyisäksi. Parasta oli, kun pääsi lämpimään suihkuun.

MEIDÄN JUHANNUS URALILLA

Hyvää juhannusta kaikille täältä Jekaterinburgista. Meidän juhannukseen kuului  mm. vierailu Stalinin vainojen uhrien muistomerkillä.

Eila, Erkki ja Veikko Aasian ja Euroopan rajalla

Lemmenlukkojen sijaan hääparit ja rakastuneet käyvät sitomassa lemmennauhoja Aasian ja Euroopan rajalle.

Rakastuneiden tyhjentämistä Shampanja-pulloista rakennettu pätkä maanosien välistä raja-aitaa.

Välimatkoja rajalta

        16 - 17.7.1918 välisenä yönä Romanovien perhe ammuttiin Ipatjevin talossa Jekaterinburgissa. Vuosina 2000 - 2003 Ipatjevin talon paikalle rakennettiin Kirkko Veren Päällä. Tsaari Nikolai toisen ja hänen perheensä ruumiit kuljetettiin ampumisen jälkeen pois Jekaterinburgista ja heitettiin Neljän Veljeksen Kaivokseen  (yläkuvassa) Ruumiit yritettiin tuhota polttamalla. Kun se ei onnistunut, bolshevikit siirsivät ruumiit Porosyonkovin niitylle (alla).

        Vuonna 1995 ruumiiden jäänteet siirrettiin Ganina Yaman luostariin, jonne rakennettiin seitsemän kappelia, yksi jokaiselle tsaarin perheenjäsenelle. Munkkien lisäksi luostarissa työskentelee huumeista  eroon pyrkiviä vapaaehtoisia. Alueella on myös Romanovien museo.

Välipalaksi hedelmiä torilta

JEKATERINBURG

Aamu valkeni sateisena. Teimme kaupunkikierroksen ratikalla. Ensimmäinen kohteemme oli President Center of Boris Jeltsin ja siellä Jeltsinin museo.

Venäjän ensimmäisen presidentin Boris Jeltsinin auto, Neuvostoliitossa valmistettu Chaika GAS-14.

Jeltsin rakennuksessa oli parhaillaan menossa häät ja SUOMI FINLAND 100-näyttely, jossa pikaisesti pistäydyimme.

Kulkurin kahvila

     Lounaan söimme Jekaterinburgin Stockmannin kahvilassa, josta kävelimme Visotsky Business Centeriin ihailemaan Jekaterinburgia yläilmoista käsin ja tekemään vierailun Vladimir Visotsky-museoon.