Translate

Tunnisteet

maanantai 15. toukokuuta 2017

LUONNON IHANUUKSIA

                Toivon, että kaikilla on takana mukava äitienpäivä-viikonloppu. Itse tunnen kiitollisuutta kaikista saamistani huomionosoituksista. 
            Mutta tunnen myös valtavaa pettymystä siitä, että lähes varmana pitämäni ehdokas isäkseni eli "Pikku-Pekka" ei kirjallisuuslähteiden mukaan ole ollut Suomessa silloin, kun minä olen saanut alkuni. Sain joku aika sitten tuntemattomalta henkilöltä vihjeen, minkä nimisistä kirjoista kannattaisi etsiä tietoa.
           Sain kirjat etukäteen äitienpäivälahjaksi. Viimeisinä neljänä päivänä en ole juuri muuta tehnyt kuin syventynyt noihin kirjoihin. No koirat olen sentään käyttänyt aamulenkillä. Niiltä aamulenkeiltä ovat tämän jutun kuvat. 
           Pauli Martinin (Pikku-Pekan kasvatusisä) kirjassa VAHINGOSSA VENEZUELAAN kerrotaan Pikku-Pekan menneen Venezuelaan kasvatusäitinsä Rouva Marttinan kanssa maalis-huhtikuussa 1947. Pikku-Pekaksi epäilemäni nuorukainen on kuitenkin ollut todistettavasti Suomessa ja Pohjois-Karjalassa ajalla  elokuu - joulukuu 1947. 
           Tietenkin voi olla, että kirjassa on tahallaan annettu väärä kuva tapahtumista esimerkiksi syystä, jonka tämä tuntematon vihjeen antaja minulle kirjoitti: "Vahingossa Venezuelaan-kirja on julkaistu 1952. Voi olla, että siinä ei ole mainintaa Pjotrista, johtuen CCCP:n (Neuvostoliiton) agenttien tai Valpon pelosta. Toivottavasti olen väärässä." Minä taas toivon, että hän on oikeassa siinä, ettei Marttina ole voinut kirjoittaa kaikesta vapaasti.
                Niin tai näin, VAHINGOSSA VENETSIAAN-kirjasta paljastui minun ja Pikku-Pekan elämästä monta yhtäläisyyttä. Meillä molemmilla on kasvatusisät. Meidän molempien kasvatusisät ovat olleet metsätöissä. He ovat lähteneet jonkinlaiselle pakomatkalle perheineen peräti vieraisiin maihin. Kummallakin perheen elämä on ollut aluksi hankalaa ja köyhää uudella mantereella. Kummankin perheen asema vieraassa maassa on kohentunut isien saadessa puutarhurin pestit, vaikkei kummallakaan isistä ole ollut siihen koulutusta tai kokemusta. Molemmat miehet ovat palanneet takaisin Suomeen.
Telkkä
            Punatulkut eivät vieläkään löydä metsästä syötävää, niinpä ne syövät päärynäpuun silmuja pihassa.
Hanhiparvet ovat normaaliin kevääseen verrattuna myöhässä

Lähetä kommentti