PIAN PILALLA

        Mies aina sanoo, että jos rakennus valmistuu, se onkin jo pilalla. Nyt meidän mökki uhkaa vihdoinkin valmistua. Puuttuu enää olohuoneen jatke eli parveke. Saunan ovesta pääsee vilvoittelemaan pienelle terassille ja keittiön ovesta isolle terassilla. Mutta tämä ovi on vienyt EI minnekään. Nyt siihen tulee muutos.

            Maalaan tässä parvekkeen kattorakenteita. Palataan asiaan kun ja jos parveke joskus valmistuu. Jospa ei tehtäisikään rakennelmaan kaiteita. Voisimme nauttia makeat punaherukat suoraan pensaasta.

PÄÄNUPPI KOVILLA

Olen hakannut päätäni jatkuvasti näihin mökin tikapuihin. Ei ole auttanut, vaikka mies on maalannut niihin keltaista varoitusväriä. Aina vaan olen kävellyt niitä päin tai poimiessani pudonneita omenoita noussut ylös juuri niiden kohdalla. 

Nyt mies keksi ongelmaan uuden ratkaisun. Hän otti pari pihalaattaa pois ja upotti sementin sekoitukseen tarkoitetun paljun istutuksineen tikapuiden alle. Turvalaite tämäkin.

Norjanangervot kukkivat

TULPPAANEITA TULVILLAAN.........

        ..........  on iloinen Heinämaa. Rakastan tulppaaneja. Harmi, että niiden loistokausi on niin lyhyt. Kirsikkapuut ovat täynnään kukkia. Jos ne kaikki kehittyvät kirsikoiksi, jollain on loppukesällä kirsikoita säilöttäväksikin, sillä pihasta löytyy yhdeksän kirsikkapuuta. Omenasadosta sensijaan ei näytä tänä vuonna tulevan mitenkään runsasta.

KUKKA MUMMOLLE

       
     Kiertelin aamulla  pihalla ottaen kuvia kukista, kun ikkunaan koputettiin ja heleä lapsen ääni sanoi: "Kukka mummolle".

"Mummo mäkin oon täällä".

Aamulenkillä näin metsässä tämän kasvin, jollaista en ole ennen nähnyt.

PYÖRÄLENKILLÄ

      Tänään teimme miehen kanssa hieman pidemmän lenkin pyörillä.  Näimme monenlaista elävää. Mies näki kyyn luikertelevan tien yli. Onneksi minä en sitä nähnyt. Olisi saattanut jäädä lenkki lyhyeksi. Luonnonkukista kielot ja kullerot aloittelevat kukintaansa. Jäniksillä on kosiomenot käynnissä. Kauriit ja peurat herkuttelevat ruoholla.

Mökin huussin katossa on ampiaisen pesä

Kimalaiset ahertavat kukkapenkissä ja marjapensaiden kukissa.

YHTEENSATTUMA

        Hyvää helatorstaita ystävät. Ajattelin pyhittää tämän päivän mm. blogien lukemiseen. Sen seurauksena joudun kuitenkin tekemään tämän postauksen. Seuraan Sara B:n blogia http://vihreatniityt.blogspot.fi (suosittelen). Tänään kattavan ja mielenkiintoisen kirjoituksen lisäksi siellä oli pari kuvaa orvokeista. Hauska yhteensattuma on, että minulla on orvokkeja lähes identtisissä "ruukuissa".

Meillä kukintansa lopettaneet orkideat viettävät kesän ulkona ja syksyn autotallissa. Sisälle on asiaa vasta, kun kukkanuput ovat suuria.

Kylmän kevään syytä, että raparperit kukkivat?

Ensimmäiset kirsikkapuut aloittelevat kukintaansa.

Meidän lähellä on kurjen pesä, jota toinen isoista linnuista vahtii jatkuvasti.

MUMMOPYÖRÄILYÄ

Pyöräilen aivan liian vähän, vaikka se nivelrikon vaivaamille varpailleni  olisi kävelyä parempi vaihtoehto. Jo kolmena aamuna kaunis ilma on houkutellut fillaroimaan. 

Tämä metsämiesten laavu on vain parin kilometrin päässä meiltä. Kun lapset olivat pieniä, eivätkä jaksaneet polkea pitkiä matkoja, pyöräilimme tänne usein paistamaan makkaraa.

Koirien kanssa pitää pyöräillä hiljaisilla sorateillä, kun hihnassa kanssa ajaminen ei oikein onnistu.  Paksussa sorassa mummon muutenkin hutera ajo on melkoisen epävarmaa. Metsästyslain mukaan on koirien kiinnipito-aika,  ellei koira ole hallittavissa käskyttämällä.  Nyt, kun kehun, että meidän ovat, niin varmaan  jo huomenna karkaavat. Topi ui aina, kun se vain on mahdollista. Ison ojan pientareella kasvaa rentukoita. Kun kuvasin niitä, niin eikös Topi jo sukeltanut ojaan, vaikka oli jo vähää ennen uinut joessa.

Meillä kasvaa upeita kerrattuja keltaisia tulppaaneja. Valitettavasti vain muutama selvisi takatalvesta.

Pääsemme jo herkuttelemaan omalla nuorella parsalla.

KOIRALAUMA HIRMUINEN

                 

         

      Meillä on kissan- ja koiranluukut ulko-ovissa. Näin eläimillä on vapaa pääsy ulos ja sisään. Tarvittaessa, lämpimän sisällä  pitävät, luukut voi lukita tai säätää avautumaan ja sulkeutumaan ajastimella.

        Sattui hauska tapaus. Ilmakuvakauppias tuli tyrkyttämään tuotteitaan. Taisi raukka pelätä koiria, kun jäi portin taakse seisomaan kahden koiramme mennessä vastaanottamaan häntä. Huusin rappusilta, että tule vaan. Niinpä mies uskaltautui aidan sisäpuolelle. Koirat juoksivat keittiön ovelle ja luukusta sisään. Kun mies  ennätti etuovelle, ne olivat jo vierelläni. Mies reagoi voimakkaasti. Kalpeni ja rääkäisi:

- Ai kauheeta! Onks' teillä neljä koiraa?! En oikaissut väärinkäsitystä. Ei tarvinnut jäädä kuuntelemaan myyntipuhetta, kun en olisi kuitenkaan tilannut kuvia.

JANITAN JA MIIKKAN SUURI PÄIVÄ

Lokakuussa 1989 syntyi tyttärenpoika, joka sai kasteessa nimen Miikka. Tässä tulokas Erkki-vaarin sylissä.

Ylpeä mummo, onhan Miikka on ensimmäinen lapsenlapsemme.

Miikka ja mummolan lapset Sanna, Ninnu, Teemu ja vaahteranenät.

Miikka ja nuoret tädit ja enot keksivät usein hauskoja esityksiä aikuisille.

Lapsuusvuodet vilahtivat ohi hetkessä. Alkoi Miikkan koulutie.

31.5.2008 Miikka ja ylpeät isovanhemmat

Janita ja Miikka alkoivat seurustella

Eilen 20.5. Janita ja Miikka vihittiin avioliittoon Nastolan kirkossa

Janita, Miikka ja Susa

          Janita ja Miikka olivat valinneet vihkiäistilaisuudessa laulettavaksi virren 818. Toivotan heille onnea virren toisen säkeistön sanoin:

"Menkää rohkein askelin
 arkeen luota alttarin.
 Toisianne palvelkaa,
 hellyydellä hoitakaa."