Translate

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

KUKKA MUMMOLLE

       
     Kiertelin aamulla  pihalla ottaen kuvia kukista, kun ikkunaan koputettiin ja heleä lapsen ääni sanoi: "Kukka mummolle".

"Mummo mäkin oon täällä".
Aamulenkillä näin metsässä tämän kasvin, jollaista en ole ennen nähnyt.

perjantai 26. toukokuuta 2017

PYÖRÄLENKILLÄ

      Tänään teimme miehen kanssa hieman pidemmän lenkin pyörillä.  Näimme monenlaista elävää. Mies näki kyyn luikertelevan tien yli. Onneksi minä en sitä nähnyt. Olisi saattanut jäädä lenkki lyhyeksi. Luonnonkukista kielot ja kullerot aloittelevat kukintaansa. Jäniksillä on kosiomenot käynnissä. Kauriit ja peurat herkuttelevat ruoholla.


Mökin huussin katossa on ampiaisen pesä
Kimalaiset ahertavat kukkapenkissä ja marjapensaiden kukissa.

torstai 25. toukokuuta 2017

YHTEENSATTUMA


        Hyvää helatorstaita ystävät. Ajattelin pyhittää tämän päivän mm. blogien lukemiseen. Sen seurauksena joudun kuitenkin tekemään tämän postauksen. Seuraan Sara B:n blogia http://vihreatniityt.blogspot.fi (suosittelen). Tänään kattavan ja mielenkiintoisen kirjoituksen lisäksi siellä oli pari kuvaa orvokeista. Hauska yhteensattuma on, että minulla on orvokkeja lähes identtisissä "ruukuissa".
Meillä kukintansa lopettaneet orkideat viettävät kesän ulkona ja syksyn autotallissa. Sisälle on asiaa vasta, kun kukkanuput ovat suuria.
Kylmän kevään syytä, että raparperit kukkivat?
Ensimmäiset kirsikkapuut aloittelevat kukintaansa.
Meidän lähellä on kurjen pesä, jota toinen isoista linnuista vahtii jatkuvasti.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

MUMMOPYÖRÄILYÄ

Pyöräilen aivan liian vähän, vaikka se nivelrikon vaivaamille varpailleni  olisi kävelyä parempi vaihtoehto. Jo kolmena aamuna kaunis ilma on houkutellut fillaroimaan. 
Tämä metsämiesten laavu on vain parin kilometrin päässä meiltä. Kun lapset olivat pieniä, eivätkä jaksaneet polkea pitkiä matkoja, pyöräilimme tänne usein paistamaan makkaraa.
Koirien kanssa pitää pyöräillä hiljaisilla sorateillä, kun hihnassa kanssa ajaminen ei oikein onnistu.  Paksussa sorassa mummon muutenkin hutera ajo on melkoisen epävarmaa. Metsästyslain mukaan on koirien kiinnipito-aika,  ellei koira ole hallittavissa käskyttämällä.  Nyt, kun kehun, että meidän ovat, niin varmaan  jo huomenna karkaavat. Topi ui aina, kun se vain on mahdollista. Ison ojan pientareella kasvaa rentukoita. Kun kuvasin niitä, niin eikös Topi jo sukeltanut ojaan, vaikka oli jo vähää ennen uinut joessa.

Meillä kasvaa upeita kerrattuja keltaisia tulppaaneja. Valitettavasti vain muutama selvisi takatalvesta.
Pääsemme jo herkuttelemaan omalla nuorella parsalla.

maanantai 22. toukokuuta 2017

KOIRALAUMA HIRMUINEN

                 
         



      Meillä on kissan- ja koiranluukut ulko-ovissa. Näin eläimillä on vapaa pääsy ulos ja sisään. Tarvittaessa, lämpimän sisällä  pitävät, luukut voi lukita tai säätää avautumaan ja sulkeutumaan ajastimella.
        Sattui hauska tapaus. Ilmakuvakauppias tuli tyrkyttämään tuotteitaan. Taisi raukka pelätä koiria, kun jäi portin taakse seisomaan kahden koiramme mennessä vastaanottamaan häntä. Huusin rappusilta, että tule vaan. Niinpä mies uskaltautui aidan sisäpuolelle. Koirat juoksivat keittiön ovelle ja luukusta sisään. Kun mies  ennätti etuovelle, ne olivat jo vierelläni. Mies reagoi voimakkaasti. Kalpeni ja rääkäisi:
- Ai kauheeta! Onks' teillä neljä koiraa?! En oikaissut väärinkäsitystä. Ei tarvinnut jäädä kuuntelemaan myyntipuhetta, kun en olisi kuitenkaan tilannut kuvia.

lauantai 20. toukokuuta 2017

JANITAN JA MIIKKAN SUURI PÄIVÄ

Lokakuussa 1989 syntyi tyttärenpoika, joka sai kasteessa nimen Miikka. Tässä tulokas Erkki-vaarin sylissä.

Ylpeä mummo, onhan Miikka on ensimmäinen lapsenlapsemme.
Miikka ja mummolan lapset Sanna, Ninnu, Teemu ja vaahteranenät.
Miikka ja nuoret tädit ja enot keksivät usein hauskoja esityksiä aikuisille.

Lapsuusvuodet vilahtivat ohi hetkessä. Alkoi Miikkan koulutie.
31.5.2008 Miikka ja ylpeät isovanhemmat
Janita ja Miikka alkoivat seurustella
Eilen 20.5. Janita ja Miikka vihittiin avioliittoon Nastolan kirkossa


Janita, Miikka ja Susa


          Janita ja Miikka olivat valinneet vihkiäistilaisuudessa laulettavaksi virren 818. Toivotan heille onnea virren toisen säkeistön sanoin:

"Menkää rohkein askelin
 arkeen luota alttarin.
 Toisianne palvelkaa,
 hellyydellä hoitakaa."

NIIN PALJON ON AIHETTA JUHLAAN

   Tunnen kiitollisuutta, kun saan olla niin monen ihmisen elämässä mukana. Tänään heräsin viiden juhlan päivään. 
       Tänään vietetään lapsenlapsen häitä, tyttären syntymäpäivää, kahden lapsenlapsen ja lapsenlapsen puolison valmistumispäivää. Paljon onnea teille kaikille. 

torstai 18. toukokuuta 2017

SATAKIELI SAAPUI PIHAPIIRIIN

              Vuosi vuodelta pienevät kasvimaat on tältä keväältä tehty. Nyt on vain annettava ne Herran haltuun. Vielä viime kesänä meillä oli kolme pientä plänttiä  kylvöksiä. Nyt on vain tämä yksi. Nuoret ovat ottaneet vastuulleen kaksi muuta. 
           Yleensä satakieli säestää toukotöitä kuulaalla huilumaisella, mutta voimakkaalla laulullaan. Niin tänäkin keväänä. Ennen harvinaiset satakielet ovat yleistyneet täällä Etelä-Suomessa.
           Taitaa se kesä sittenkin tulla, sillä aamulenkillä kuulin moneen otteeseen käen kukuntaa.

Monien kasvien lehdet ovat paleltuneet
Normaalisti tähän aikaan värikäs "kukkaketoni" on paljas ja autio.
Tyttö- ja poikatyrnit sensijaan näyttävät selvinneen kylmästä keväästä.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

TOIVON PÄIVÄ

17.5. 2001 syntyi mummon pikku-Toivo
Toivo on ollut aurinkoinen lapsi, joka on tuonut isosti iloa läheisilleen
Pikkusiskon syntymä veti hetkeksi pikkumiehen vakavaksi. Veljeys on vakava juttu.

Tänään Toivo on jo 16-vuotias miehen alku. Onneksi olkoon Toivo. 💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙
Tänä Toivon syntymäpäivänä mummo ja vaari laittavat perunan- ja muita siemeniä + paljon toivoa maahan.

tiistai 16. toukokuuta 2017

SAIN SEN MITÄ KADEHDIN

         Tunnustan, olen kateellinen sielu. Yritän kasvattaa itseäni eroon kateudesta.  Joskus paremmalla, toisinaan huonommalla menestyksellä.      
          Lapsena selasin usein äitini keittokirjaa, jossa oli muutama mustavalkoinen valokuva. Yksi oli kuva Charlotte Russesta. Vesi kielellä kuvittelin, miltä moinen hieno herkku maistuisi. Kadehdin kaikkia, joilla oli mahdollisuus sitä maistella, vaikken edes tuntenut ketään sellaista henkilöä. Epäilin kyllä Ranskassa asuneen tätini syöneen sitä. Kerroin lapsillenikin tästä kateuden aiheuttajasta. Muutaman kerran lapseni ovat yllättäneet minut ja valmistaneet tämän suussa sulavan herkun. Viimeksi äitienpäivänä.
                 Tanskassa vierailessamme kadehdin lainalapseni tädin puutarhassa kukkivia villitulppaaneja. Nyt niitä on omassa pihassa 
                  Lapsuudessani perheemme asui usein jonkun ison kartanon rengin asunnossa. Monissa kartanoissa oli herrasväen omassa käytössä sireenimaja, jossa oli puutarhakeinu. Voi sitä kateuden määrää, jota silloin tunsin. Hammasta purren päätin, että minulla on isona sireenimaja, jonka puutarhakeinussa joisin kahvia. Minulla olisi joka päivä päälläni uusi leninki. Kuvitelmissani  ryystin kahvia huulet maalattuina ja pikkusormi pystyssä.  Nyt minulla on miehen istuttama sireenimaja, vaikkei tätä vielä taida sellaiseksi tunnistaa, kun sireenin taimet ovat vielä pieniä. 
           Lauluääntä en taida mistään saada, vaikka kadehdin ihmisiä, jotka osaavat laulaa.  🎼

           Sitten taas aivan eri asiaan: Tytär soitti juuri. Hän oli saanut tietää varmalta taholta (tietokirjailijalta), että "Pikku-Pekan" kuva kirjasta OLIMME PÄÄMAJAN KAUKOPARTIOMIEHIÄ EI OLE 
Pjotr Vasilev Kakkonen/Kaikkosen kuva, vaikka kirjan kuvateksti niin väittää. 
           Kuvan nuori mies on kaukopartion lääkintämies Åke Viita-aho, joka oli 160 cm pitkä ja vasemmalla on koneellaan alas pudonnut Reino Aulis Koski, joka puolestaan oli 202 cm pitkä. Pituuserosta sekaannus. Harmi, sillä melkein jo luulin perineeni isot jalkani ja paksun, nuorena tumman, kuontaloni kuvan mieheltä.