NEULEET POIS JA PUIKOT PIILOON

         Eilen oli suorastaan kesäinen ilma. Voikukka ja pienet iirikset heräilivät. Voikukkia en kylläkään kaipaa.

            Minä tykkään lukea mm. käsityöblogeja. Omia tekeleitä ujostuttaa esitellä. Kansakoulun käsityötunnilla saamani traumat vaikuttanevat vieläkin. 
        Tänä vuonna en ole ostanut muita lankoja kuin ruokakaupan tarjouskorista löytämäni. Kahta väriä Novitan Seitsemää Veljestä 150 gramman kerät ja 700 grammaa turkkilaista Red Heart Soft-acryllilankaa. 

            Nyt langat on neulottu. "Villatakin" neuloin resoreita lukuunottamatta aina oikein. Pipon neuloin  kaksi oikein ja kaksi nurin. Helppoa, kuin heinänteko. Samalla pystyin tuijottaa telkkaa. Lopusta Softista neuloin "villatakkiin" kaksi isoa taskua kameraa, kännykkää yms. varten.

Lapasissa piti jo välillä katsoa työhönkin.
Luulin joutuvani neulomaan kolmannenkin
lapasen, kun Topi-koira piilotti toisen valmiin. 

Se olisi tietänyt lisälangan ostamista. Sitä en halunnut, koska en kesäisin neulo. Olisiko noita alennuslankoja saanutkaan? Haluan syksyllä aloittaa uusilla langoilla. Onneksi Topi kiikutti kiltisti lapasen takaisin, kun komensin sitä etsimään sen. 

        Yhdeksältä tänä aamuna meillä alkoi sataa räntää ja nyt maa on valkoinen.