Translate

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

JÄTEKESKUS, KIRPPUTORI JA SUSIHAVAINTO


    Sukulainen on töissä jätekeskuksessa.  Aina silloin tällöin hän kertoo ihmetellen, miten heille tuodaan jätteenä täysin käyttökelpoista tavaraa. Melkein uusia televisioita, polkupyöriä, mattoja, kaikkea mahdollista. Yhdessä päivittelemme ihmisten ajattelemattomuutta. Ja toteamme, että laajasta suvusta on sekin etu, että voimme kierrättää keskenämme itselle tarpeettomaksi jääneet -  toisille hyödylliset - tavarat. Omahyväisesti toteamme, ettei tämä suku juurikaan kuormita jätekeskuksia. Parempi kuitenkin kaatiksella kuin teiden varsilla.
  
   Teen toisinaan kierroksen jollakin Lahden lukuisista kirpputoreista. Etsin edullista luettavaa. Jos on aikaa, katselen myös muita tavaroita. Joskus ihmetyttää ihmisen ajatuksen kulku. Kaikki myytävät tavarat eivät suinkaan ole enää käyttökuntoisia. Kaukana siitä. Toisinaan taas kelvollinen vaate tai muu hyödyke on ylihinnoiteltu, jolloin se todennäköisesti jää myymättä.

   Tulee mieleen aika, jolloin opiskelin sosiaalialaa. Yksi työharjoittelupaikoistani  oli Rakveren Kriisiapu-keskus. Humanitaarisena apuna saimme Suomesta ja Saksasta käytettyjä vaatteita. Niitä lajitellessa hävetti olla suomalainen.  Kuinka joku voi ajatella, ettei köyhälle annettavan, itselle kelpaamattoman vaatteen tarvitse olla ehjä ja puhdas? Tuntui siltä kuin avun vastaanottajia ei olisi arvostettu, vaan väheksytty.

     Kävin tänään Lahdessa. Luulin - sinne ja takaisin ajellessani - tehneeni "susihavainnon". Ainakin tien poskessa sohjon alta pilkotti harmaaturkkinen  kuollut eläin. Liikennettä oli sen verran, etten voinut pysäyttää ja katsoa tarkemmin. Alla muutaman päivän takainen Etelä-Suomen Sanomien verkkolehden uutinen. Paikka olisi sopinut. Soitin havainnostani alueen Riistanhoito Yhdistykseen. Sieltä käytiin katsomassa raatoa. Minulle ilmoitettiin että kysymyksessä oli supi. Merkittävä yhden kirjaimen ero eläimen nimessä.



Lähetä kommentti