Translate

tiistai 25. huhtikuuta 2017

NEULEET POIS JA PUIKOT PIILOON


         Eilen oli suorastaan kesäinen ilma. Voikukka ja pienet iirikset heräilivät. Voikukkia en kylläkään kaipaa.
            Minä tykkään lukea mm. käsityöblogeja. Omia tekeleitä ujostuttaa esitellä. Kansakoulun käsityötunnilla saamani traumat vaikuttanevat vieläkin. 
        Tänä vuonna en ole ostanut muita lankoja kuin ruokakaupan tarjouskorista löytämäni. Kahta väriä Novitan Seitsemää Veljestä 150 gramman kerät ja 700 grammaa turkkilaista Red Heart Soft-acryllilankaa. 
            Nyt langat on neulottu. "Villatakin" neuloin resoreita lukuunottamatta aina oikein. Pipon neuloin  kaksi oikein ja kaksi nurin. Helppoa, kuin heinänteko. Samalla pystyin tuijottaa telkkaa. Lopusta Softista neuloin "villatakkiin" kaksi isoa taskua kameraa, kännykkää yms. varten.

Lapasissa piti jo välillä katsoa työhönkin.
Luulin joutuvani neulomaan kolmannenkin
lapasen, kun Topi-koira piilotti toisen valmiin. 
Se olisi tietänyt lisälangan ostamista. Sitä en halunnut, koska en kesäisin neulo. Olisiko noita alennuslankoja saanutkaan? Haluan syksyllä aloittaa uusilla langoilla. Onneksi Topi kiikutti kiltisti lapasen takaisin, kun komensin sitä etsimään sen. 
        Yhdeksältä tänä aamuna meillä alkoi sataa räntää ja nyt maa on valkoinen. 

maanantai 24. huhtikuuta 2017

AJATUKSEN VOIMALLA

     Varmaan teillekin käy samoin,  kuin minulle usein käy. Kun ajattelee jotain asiaa intensiivisesti, se asia toteutuu. Samoin käy, kun ajattelee jotain tiettyä henkilöä. Pian hän ottaa yhtyttä. 
   Olen viime viikolla ajatellut erityisesti kolmea ystävääni ja yhtä tytöistäni. Kaikki he ovat ottaneet yhteyttä. Yhden ystävän tapasin eilen. Oli ilahduttavaa huomata, ettei välillämme ollut minkäänlaista vierauden tunnetta, vaikka edellisestä tapaamisesta on kulunut pitkä aika. Kerroin ystävälle hänen kanssaan samalla alalla työskentelevästä tytöstämme. Illalla tämä tytttö tupsahti kaverinsa kanssa moikkaamaan meitä. 
     Jostain syystä olen viimeaikoina miettinyt paljon tämän kylän tulipaloja ja yhtä uhkaavaa tilannetta omassa kodissamme. (Poika halusi auttaa minua imuroinnissa ja vetäisi hehkuvat hiilet pystyuunista keskuspölynimurin sisuksiin. www.rohkea-kirja.fi / Mummon päivitykset / Tulipalon alku) Sain aamulla sähköpostia ystävältä entiseltä kotikylältäni. Entisen kotini navetta on tuhoutunut hiljattain riehuneessa tulipalossa.
        Eilen aamulenkillä ajattelin, että kas kun Topi-koira ei ole vielä heittänyt talviturkkia, vaikka joki on sula.
          Tänä aamuna se sitten tapahtui
         Kun mietin, koskahan kuulen kevään ensimmäisen kottaraisen, meni vain hetki, kun kuulin. Huomasin ajattelevani  pihapöntön poikasten kuoriutumista ja löysin maasta linnun munankuoren.
            Lenkillä toivon, etteivät koirat huomaisi nuoria jänöjä, eivätkä ne huomaa, ellei tuuli käy pupujen suunnasta. Silloin mennään peräkkäin ja kovaa. Luulen, että meidän koirilla on huono näkö, mutta sitäkin tarkempi hajuaisti.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

KUN MEIDÄN LIKKA HALUSI


                                        
Osa 1
 Osa 2
       Siitä on jo vierähtänyt aikaa, kun meidän likka sanoi haluavansa. Säännöt ja juontaja ovat vaihtuneet, mutta ohjelmaa on aina yhtä jännittävää seurata kotisohvalta. Samalla voi testata omia tietojaan. Viiden lapsen isä Antti voitti eilen ulos tulleessa jaksossa 60 000 euroa. Sydämelliset onnitteluni hänelle.

torstai 20. huhtikuuta 2017

OLEN NÄHNYT JA KUULLUT













"Oletko nähnyt 

Pellon vastamuokattuna, tummana varhain keväällä, 
huhtikuun väkevässä valossa joen kiertämässä sitä 

kuin suojellen avohaavaa

vettä ja taivasta
ääriään myöten täynnä

Oletko kuullut 

leivosen kujerrusta korkeuksissa
tuijottanut sen liitämistä
vesissäsilmin, sokeana
kuin vanki vapautta"


Runon lyhelmä on Leena Rehulan ja Kai Chydeniuksen runo- ja laulukirjasta:
LENTÄVIEN TERÄLEHTIEN LUMESSA

 (Vaihdon omavaltaisesti
 toukokuun huhtikuuhun)
Anteeksi Leena









      Tämä pitkäaikainen kotikyläni eli Heinämaa on vanha käsi-työläiskylä, joka on tunnettu erityisesti nyplätyistä pitseistään. Kylän keskustassa sijaitsee monta ns. mäkitupalaisten mökkiä.
      Museovirasto on määritellyt kylän keskustan Valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Aina kun kylän keskustassa on ollut tulipaloja  (meidän täällä asuessa kolme), ne ovat uhanneet monia kiinteistöjä. Tulta torjumaan on hälytetty kaikki lähikuntien palokunnat. Ja syystä. Kun rakennukset sijaitsevat lähellä toisiaan, liekit pääsevät helposti leviämään mökistä toiseen.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

PERHEENLISÄYSTÄ TULOSSA

             Tämä pariskunta on jo pesimispuuhissa kylmästä säästä huolimatta.  Ensi yöksikin on luvattu - 8 astetta. Molemmat emot hautovat vuorotellen. Muistaakseni haudonta kestää pari viikkoa. Toivottavasti tulee lämpimämpää ennen munien kuoriutumista.

            Sitten aivan toiseen asiaan. Kirjoitin Bumerang-lehteen lyhyen sepustuksen Australian matkan alkutaipaleella. Pari henkilöä on toivonut, että julkaisisin sen täälläkin. Niinpä kiusaan teitä vielä menneen talven lumilla.


sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

(VAARALLISIA) UNELMIA

Tässä kooste osasta alkuvuonna toteutuneesta unelmasta. 

       Käly lähetti luettavakseni Lucy Irvinin kirjoittaman kirjan AUTION SAAREN UNELMA. Siinä kerrotaan kuinka kirjailija etsi lehti-ilmoituksella vaimoa vuodeksi autiolle saarelle ja Lucy Irvin vastasi ilmoitukseen. Tapahtumat sijoittuvat syrjäiselle Tuinin saarelle Australian pohjoisrannikolle. Johtuuko kirjasta vai vallitsevasta säästä, mutta matkaunelmat nostavat päätään.

Humputtelimme maailmalla madeaikaan, mutta ei hätää. Miehen veli pyydysti ja pakasti meille keittomateet.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

AROSUOHAUKKA?

            Saatoimme aamulenkillä bongata harvinaisen avosuohaukan. Toinen mahdollisuus on sinisuohaukka. Tunnistaako joku teistä tämän linnun? Kurjet sentään tunnistamme itse.



perjantai 14. huhtikuuta 2017

YÖPAKKASIA


 Pitkäperjantai ja pakkasta Orimattilassa - 7 C°. Kuralätäköt näyttävät taideteoksilta. Teeret, kurjet ja hanhet kerääntyvät pelloille soitimelle. Aurinko häikäisee.








torstai 13. huhtikuuta 2017

HEL....N MUMMO RATISSA

          Tänä keväänä on perusteita ajaa nastarenkailla vielä pääsiäispyhinä. Minullakin on vielä talvirenkaat alla ja nastat lenkkikengissä. 
          Harmittavaa on, että näin keväällä irronneet nastat ja hiekoitussora rikkovat tuulilaseja. Pidän ajaessani turvavälin, mutta ohitustilanteissa olen saanut kaksi kertaa nastan tai kiven tuulilasiin. Onneksi auton kaskoon sisältyy tuulilasivakuutus. Parasta on, ettei tuulilasin vaihto syö vakuutuksen bonuksia.
          Nolona tunnustan, että autotallin ovenpielet ovat kaksi eri kertaa hyökänneet auton peilin kimppuun, kun minä olen ollut ratissa. Ne viat on korjattu pikaliimalla.
       
       Pari vuotta sitten olin ajamassa pois parkkipaikalta, kun nuori mieskuski peruutti vaudilla autoni kylkeen. Hän pomppasi autostaan ulos ja karjaisi: "Hel....n mummo!"  Mieheltä meni auton perä kurttuun. Minun autosta ovien välinen tolppa vääntyi ja ovet olivat rytyssä. Korjaamolla tolppa ja ovet menivät vaihtoon. Ne viulut maksoi nuoren miehen vakuutus.

       Pahin turma minulle sattui, kun olin hakemassa Lahden rautatieasemalta lainalastemme äitejä meille. Oli liukas keli. Yht'äkkiä menetin auton hallinnan. Tila-auto ajautui tien reunan sohjoon. Kuin hidastetussa filmissä, se kohosi korkealle ja kiepsahti ympäri ja putosi katolleen. Me kolme naista keikuimme päät alaspäin turvavöissä. Hätääntyneinä kysyimme yhteen ääneen: "Oletteko te kunnossa?"
      Paikalle sattunut mies auttoi meidät ulos autosta. Hän nuuhki ilmaa ja sanoi, että on paras soittaa poliisille. Niin hän tekikin.  Poliisi puhallutti meidät kaikki. Minä sain suullisen huomautuksen varomattomuudesta liikenteessä.
      Kun jälkeenpäin kelasimme äitien kanssa tapahtunutta, ilmeni että olimme kaikki rukoilleet ilmalennon aikana. Kaikilla meillä oli samanlainen kokemus, ettei auto rysähtänyt katolleen, vaan ikäänkuin laskettiin varovasti maahan. Suojelusenkelimme olivat valppaina.
      Onneksi äidit eivät loukkaantuneet ulosajossa. Sellaisen syyllisyyden kanssa olisi ollut varmasti  hankala elää. Siitäkin olen kiitollinen, että meillä on ollut näiden äitien kanssa hyvät välit ennen mokaamistani ja myös sen jälkeen. He luottivat lapsensa kyytiini tuon tapauksen jälkeenkin. Olen iloinen myös siitä, ettei lasten kyydissä ollessa ole sattunut mitään ikävää. Aivan oikeutetusti l
iian suuri tilannenopeus vei vakuutukseni bonukset. Ne olivat pienet oppirahat.

Hyvää pääsiäisaikaa ystävät!

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

KESÄAIKAA

       Pian kesäikaan siirtymisen jälkeen meille ilmestyy työharjoittelija tai työssäoppija. Toisinaan tulija on vähän edellisiä nuorempi työelämään tutustuva, eli TET-jaksolla oleva yläkoulun oppilas. Tänä keväänä saimme "Artturin", joka heti maanantaina alkoi päivittää lasten pihapuuhia kesäaikaan.  Tänään ovat vuorossa trampoliniinit.
Ulkona pelattava pöytätennispöytä



Takana on pakkasyö, mutta vesi tippuu räystäistä

maanantai 10. huhtikuuta 2017

HUHTIKUISIA HETKIÄ


           Huhtikuussa täällä landella tapahtuu koko ajan kaikkea mielenkiintoista. Haluaisin tallentaa kevään kohokohtia muutenkin kuin muistiin. Olisi mahtavaa, jos saisin vaikkapa videoitua kurkien keväisen soidintanssin. Tai jänisten käyttäytymistä kiimassa.  Mutta eihän se koirien kanssa onnistu. Eivätkä taitonikaan riitä. 



  Jännä, miten krookukset aukeavat väreittäin. Ensin keltaiset, sitten valkoiset ja viimeiseksi lilan eri sävyt.
       Ennen kävimme äänestämässä Heinämaan koululla. Kävelimme vain tien yli. Olisi ollut suorastaan noloa jättää äänestämättä. Nyt matkaa äänestyspaikalle on toistakymmentä kilometriä. Paitsi äänestyspaikka, uutta on myös kunnallis-vaalien sijoittuminen kevääseen. Lippu liehuu Agricolan, vaalien ja tyttären synttärin kunniaksi. Onneksi olkoon Emma 💝

perjantai 7. huhtikuuta 2017

SIJAISKODISSA ASUU PELKKIÄ RIIVIÖITÄ

       💔  Nykyisin suutahdan joka kerta törmätessäni tuohon olettamukseen. Vuosikymmenien ajan pienessä yhteisössämme on tapahtunut kaikenlaista ikävää. Paikkoja on sotkettu ja rikottu. Koulun retkikassa on kadonnut. Ajoneuvoja on otettu luvatta käyttöön. Lasten tulitikkuleikki on ollut aiheuttaa suurpalon ja aiheuttikin  huomattavia vahinkoja viiden kiinteistön omistajille ja vakuutusyhtiöille. Ym. ym.
      💔  Miksi lähtökohtaisesti aina oletetaan, että asialla ovat olleet meidän lapset? Pari  kertaa, yli 30 vuoden aikana, näin on ollutkin. On selvinnyt, että kerran lainapoikamme on ollut sotkemassa sekä rikkomassa paikkoja ja toinen poika on ottanut mopon luvatta käyttöön, ikävin seurauksin.  He ovat rikkomusten seuraamukset kärsineet. "Kuka kerran keksitään, sitä aina syytetään." Niinhän se on, mutta nuo meidän hairahtuneet ovat jo aikuisia. Tarvitseeko nykyisten lastemme kärsiä heidän tekosistaan?
      💔 On tietenkin hyvä, että ilkityöt tutkitaan ja tekijät saadaan vastuuseen. Sekin, että tutkiminen aloitetaan meidän perheen lapsista ja nuorista on minulle itselleni OK. Jostainhan asioiden selvittäminen on aloitettava. Mutta meidän lapsille ja nuorille se on erittäin kiusallista. Etenkin kun syyllinen paljastuu joksikin "tavallisen perheen" lapseksi, eikä kukaan vaivaudu kertomaan, etteivät meidän lapset ole enää epäiltyjä. Leima jää. En tarkoita, että yhteisölle pitäisi paljastaa keitä nuo erehtyneet lapset ovat, mutta minua harmittaa  vietävästi "omien" puolesta. 
       💔 Voi, kunpa ihmiset muuttaisivat asenteitaan. Onko esimerkiksi koulutaksin kuljettajan sanottava lapsillemme? "Ihmetyttää  miksi sinunlainen kiltti tyttö/poika on joutunut perhekotiin." Tai: "Ei sinustakaan uskoisi, että asut perhekodissa." Perhekoti ei ole mikään rangaistuslaitos. Toki lapsi itse voi joskus kokea niin. Lasten asumiseen meillä on monia syitä, mutta yksikään lapsi ei asu meillä omasta syystään. 

Hyvää viikonloppua ja palmusunnuntaita! Käydään uurnilla ja muistetaan pieni ele.  😊
        

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

JÄTEKESKUS, KIRPPUTORI JA SUSIHAVAINTO


    Sukulainen on töissä jätekeskuksessa.  Aina silloin tällöin hän kertoo ihmetellen, miten heille tuodaan jätteenä täysin käyttökelpoista tavaraa. Melkein uusia televisioita, polkupyöriä, mattoja, kaikkea mahdollista. Yhdessä päivittelemme ihmisten ajattelemattomuutta. Ja toteamme, että laajasta suvusta on sekin etu, että voimme kierrättää keskenämme itselle tarpeettomaksi jääneet -  toisille hyödylliset - tavarat. Omahyväisesti toteamme, ettei tämä suku juurikaan kuormita jätekeskuksia. Parempi kuitenkin kaatiksella kuin teiden varsilla.
  
   Teen toisinaan kierroksen jollakin Lahden lukuisista kirpputoreista. Etsin edullista luettavaa. Jos on aikaa, katselen myös muita tavaroita. Joskus ihmetyttää ihmisen ajatuksen kulku. Kaikki myytävät tavarat eivät suinkaan ole enää käyttökuntoisia. Kaukana siitä. Toisinaan taas kelvollinen vaate tai muu hyödyke on ylihinnoiteltu, jolloin se todennäköisesti jää myymättä.

   Tulee mieleen aika, jolloin opiskelin sosiaalialaa. Yksi työharjoittelupaikoistani  oli Rakveren Kriisiapu-keskus. Humanitaarisena apuna saimme Suomesta ja Saksasta käytettyjä vaatteita. Niitä lajitellessa hävetti olla suomalainen.  Kuinka joku voi ajatella, ettei köyhälle annettavan, itselle kelpaamattoman vaatteen tarvitse olla ehjä ja puhdas? Tuntui siltä kuin avun vastaanottajia ei olisi arvostettu, vaan väheksytty.

     Kävin tänään Lahdessa. Luulin - sinne ja takaisin ajellessani - tehneeni "susihavainnon". Ainakin tien poskessa sohjon alta pilkotti harmaaturkkinen  kuollut eläin. Liikennettä oli sen verran, etten voinut pysäyttää ja katsoa tarkemmin. Alla muutaman päivän takainen Etelä-Suomen Sanomien verkkolehden uutinen. Paikka olisi sopinut. Soitin havainnostani alueen Riistanhoito Yhdistykseen. Sieltä käytiin katsomassa raatoa. Minulle ilmoitettiin että kysymyksessä oli supi. Merkittävä yhden kirjaimen ero eläimen nimessä.