Tänään teen Adelaidessa kaksi asiaa, joita lapsena en saattanut. Muistan vieläkin, miten kadehdin luokkavereitani, kun heidän perheensä kävivät viikonloppuisin Torrens-joella risteilyllä. Meidän perheessä ei moiseen turhuuteen tuhlattu vähiä shillinkejä. Enää ei tarvitse kadehtia. Se aukko sivistyksessä paikataan tänään.
Näitä moderneja rakennuksia en olisi voinut lapsena joelta nähdä, koska niitä ei ollut olemassakaan, mutta Adelaiden alla olevan rautatieaseman ja ratapihan olisin saattanut nähdä. Se sijaitsee joelta katsottuna näiden rakennusten takana.
![]() |
Ilmeestä päätellen kateuteen ei ollut aihetta. |
Äidilläni ja isäpuolellani oli rohkeutta, ylpeyttä ja unelmia. Saavutukset jäivät vaatimattomiksi uudessa kotimaassa. Niinpä sitä palattiin, häntä koipien välissä, takaisin Suomeen kolmen ja puolen vuoden kuluttua.
Museossa tutustumme paljon perheemme tarinaa murheellisempiin kohtaloihin.
Australian siirtolaisuuden synkkään historiaan kuuluu orpojen ja köyhien lasten lähettäminen Englannista Australiaan. Brittiläiset lapset pakotettiin työskentelemään esimerkiksi maatiloilla. Osa laitettiin laitoksiin, joissa lapsia pidettiin pakkotyössä ja osaa käytettiin seksuaalisesti hyväksi. Museossa tutustumme paljon perheemme tarinaa murheellisempiin kohtaloihin.
Vielä 1970-luvulla laitoksissa eläville köyhille lapsille luvattiin parempaa elämää Australiassa. Vanhempien kerrottiin kuolleen, jotta lähtö olisi helpompaa. Nuorimmat näistä siirtolaisista olivat vasta 3-vuotiaita. Britanialla oli lapsisiirtolaisuus käytössä yli neljän vuosisadan ajan. Käytäntö on helpottanut sosiaalitoimen kuluja.
Ensimmäisen anteeksipyynnön varastetuille sukupolville esitti Etelä-Australian Parlamentti vuonna 1997.
Australian pääministeri esitti kansallisen anteeksipyynnön varastetuille sukupolville 13. 2. 2008.
Gordon Brown esitti anteeksipyynnön Brittien Parlamentin puolesta 24. 2. 2010 Australiaan, uuteen- Zeelantiin, Kanadaan, Etelä-Afrikkaan ja Zimbabween siirretylle arviolta 130 000 lapselle ja heidän perheilleen.
Kun museoalueella olemme, haluan näyttää Erkille vielä Adelaiden Museon ne osat, joissa lapsena kulutin eniten aikaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tekee minut aina iloiseksi