Translate

Tunnisteet

perjantai 10. maaliskuuta 2017

KOTIIN




    Kotimatka alkaa. Matka on pitkä ja ottaa aikaa. Ei kuitenkaan niin paljon kuin aikoinaan paluumatka Suomeen laivalla ja junilla. Meillä on Suomessa koti, jonne palata. Kun lapsuuden perheeni palasi Suomeen 1960-luvulla, meillä ei ollut tietoa asunnosta. 
      Koska Melbournessakin on Siirtolaisuuden Museo, pitihän siellä vierailla. Ilmeni, että Bonegillan Vastaanottokeskus on ollut muidenkin, kuin meidän perheen mielestä, paikka vailla toivoa.

       Museosta löytyi Flaminia-laivan kuva ja maininta sen torakoista. Tämä oli se sama laiva, johon perheeni osti halvimmat saatavilla olevat liput Adelaidesta Saksaan, Bremenhaveniin. Museossa on myös rekonstruktio sen ajan laivahytistä.
           Flaminia, jolla perheeni piti 1960-luvun alkupuolella seilata Adelaidesta Bremenhaveniin. Satamaviranomaiset eivät kuitenkaan päästäneet Flaminiaa jatkamaan Napolista eteenpäin laivan puutteiden vuoksi. Niinpä kolkuttelimme junalla ja junalautoilla Napolista Tukholmaan, ja sieltä laivalla Turkuun. Seurueeseemme kuuluivat viimeisillään raskaana oleva rouva Löija, tämän vuoden vanha poika Jukka-Matti, sekä meidän perhe. Kun vaihdoimme junia, isäpuolellani oli neljä matkalaukkua raahattavanaan. Kaksi omaa ja kaksi rouva Löijan laukkua. Minä huolehdin Jukka-Matista ja isosta kassista. Äiti ja pikkusiskoni sekalaisista nyssäköistä. Rouva Löija isosta kassista ja mahastaan.

       Eikä  harmit loppuneet siihen, että jouduimme maksamaan Napoli - Bremenhaven välin kahteen kertaan. Saatoimme rouva Löijan ja Jukka-Matin Oulun junaan Turun asemalla. Väsyneinä ja nälkäisinä meidän piti mennä asemaravintolaan haukkaamaan jotain, mutta matkakassa oli käytetty loppuun. Meillä ei myöskään ollut kattoa päämme päälle. Miten siitä eteenpäin?
1960-luvun laivan hytti ja pelastusliivit, Melbournen Siirtolaisuuden Museo
Laivan  torakat, Melbournen Siirtolaisuuden Museo

Silloin ennen (romaanistani POSITIO 16093) ↓

  niiskutti.
" Lähtöpäivänä perhe oli pukeutunut parativaatteisiinsa. Einolla oli puku. Kravatti kaulassaan ja hattu päässään. Alma oli vetänyt popliinitakin kukikkaan leninkinsä päälle. Myös hänen permanenttinsa yllä keikkui pieni harsolla varustettu hattu. Kirsti oli vaatinut mammaa kääntämään harson pois kasvoiltaan ja laittamaan tekohampaat käsilaukkuunsa. Vasta kun isi oli yhtynyt Kirstin toiveeseen harsosta, mamma oli paljastanut kasvonsa. Kirstin suureksi pettymykseksi ja häpeäksi hampaat sen sijaan pysyivät suussa. 
    Pastorin ja pastorskan ripukasoista oli Sinille löytynyt varsin sievä kaksirivinen päällystakki. Kirsti keimaili kaksiosaisessa tweedkankaisessa harmaassa jakkupuvussa, jonka oli omakätisesti pelastanut ripukasasta. Hameen helma oli pliseerattu vekeille. Ilmassa oli suuren juhlan tuntua.
Lähtö Suomeen,
Vasemmalta Rouva Melin, Alma,
Lasse Kiivas, Taimi Kiivas,
 Kirsti, Sini, Ritva kiivas ja Margit Kiivas
    Herra Löija, Rouva Melin ja Kiivaan koko perhe olivat saattamassa lähtijöitä. 
- Saisipa sitä vielä joskus itsekin tuntea kotimaan kamaran jalkojensa alla.
- Myytte vaan talonne ja hyppäätte laivaan tai vaikkapa lentokoneeseen. Niin helppoa se on, Eino tuhahti.
- Ei se Valve ole kuulkaa niin yksinkertaista. Sitä on jo ennättänyt muodostua siteitä tähän uuteenkin kotimaahan.
- Siteitä. Juupa juu. Mokkakuppeihin ja muuhunkin maalliseen, isi kuiskasi Kirstille.
- Tämä on kuulemma Flaminian viimeinen matka. sitten tämä menee romutettavaksi, Eino sanoi kuulostaen synkältä.
- En halua maalata piruja seinälle, mutta siksi saimme nämä liput halvemmalla kuin miltään muulta laivayhtiöltä. 
Löijan rouva itki ääneensä. Oliko syynä isin ilmoitus vaiko tuleva ero miehestään, vai molemmat. Sitä Kirsti ei pystynyt päättelemään.
- Tosin kolmen viimeisen matkan on kerrottu olevan Flaminian viimeinen. Ja aina vaan tämä seilaa.
Eino yritti piristää pienen joukon mielialaa.
- Rukoilen laivan kestävän Saksaan saakka. Ja ystäväni Alman perheineen pääsevän ehjinä Suomeen. Taimi sanoi vakavana. Huomasi sitten Löijan rouvan kyynelehtimisen ja lisäsi:
- Niin ja tietenkin myös kaikkien muiden matkustajien puolesta. Taimi viritteli virttä.
- Oi Herra, jos mä matkamies maan ........
-Mitäs se Taimi nyt hautajaisvirsiä? Rouva Melin kritisoi, mutta yhtyi itsekin virteen."
Lähetä kommentti