Translate

Tunnisteet

maanantai 20. helmikuuta 2017

AUSTRALIASSA Pastorin hostelli

             20 Marlborough Streetin takapihan peltikopissa asuessamme opin tuntemaan, mitä on pyyteetön lähimmäisenrakkaus. Pastori Zinnbauer vaimoineen asutti suureen kotiinsa ja sen takapihalle rakennettuihin tiloihin mielenterveysongelmista kärsiviä, vankilasta vapautuneita, työttömiä, leskiä, alkoholisteja ja köyhiä. 

Tämä etuovi vei aikoinaan pastorin ja Helga-rouvan privaattipuolelle.
Tätä polkua pääsi takapihan peltikopeille.
Juuri tässä oli meidän ikioma kopperomme.
Kukaan ei luvannut minulle ruusutarhaa. Pastori Zinnbauerin luona sen kuitenkin sain.
Pääsin taas käymään koulua. Entisen kouluni taloni. Koulun neljä taloa kisasivat paremmuudesta kaikissa aineissa.

Silloin ennen (Romaanistani POSITIO 16093) ↡

20 Marlborough street

  "Kirsti heräsi kovaan pissahätään kerrossängyn yläpetillä. Hetken hän leijui valveen ja unen rajamailla. Harmaa karkea villahuopa pisteli ja kutitteli ilkeästi. Vuoteessa ei ollut lakanoita. Tyyny haisi vanhalle tupakalle ja piintyneelle lialle. Pienen huoneen - tai paremminkin varastokopperon - vastakkaisella seinustalla, kapeahkolla parivuoteella Alma oli vetänyt harmaan viltin hupuksi päänsä yli. Jalat olivat pohkeista alaspäin paljaana. Ne nytkähtelivät kuin Alma olisi juossut unissaan. 
   Alman vieressä kuorsasi isi suu auki. Toisesta suupielestä valui ohut kuolavana parransängelle, jossa suuri musta raatokärpänen nautiskeli olostaan. Hyönteisverkkoikkunasta Kirsti näki aamun sarastavan. Tutun kuuloinen tuhina hänen alapuolellaan kertoi Sininkin nukkuvan. 
   Kirstiltä meni hetki ennen kuin hän ymmärsi, missä oli ja mitä oli tapahtunut. Alois Zinnbauer oli ajanut heidät pikkubussillaan College Park-nimiseen kaupunginosaan, 20 Marlborough Streetille, jossa miehen koti sijaitsi. Mutta ei mies ollut heitä kotiinsa viennyt, vaan sen takapihalle. Mikäli Kirsti oli yön pimeydessä oikein hahmottanut, pihalla oli useita samanlaisia koppeja, jossa he nyt olivat. 
Lisää kuvateksti
  Varoen herättämästä muuta perhettä Kirsti hiipi kopista ulos. Hän huomasi nukkuneensa päivävaatteissaan. Leninki oli rypistynyt kurttukasaksi. Hän ei antanut sen häiritä. WC-rivistö löytyi kopperon takaa vasemmalta heti pyykkituvasta seuraavana. Niitä vastapäätä sijaitsivat suihkukopit. Kirsti meni ainoaan lukitsemattomaan wc-kopperoon. Se osoittautui likaiseksi, aaltopeltiseksi, betonilattialliseksi vesiklosetiksi, jonka säiliö oli korkealla seinällä ja joka vedettiin säiliön kupeesta riippuvasta metalliketjusta. Kirsti ei ollut eläissään nähnyt niin likaista ja haisevaa käymälää. Hän joutui asioimaan jalat istuimen reunoilla korkealla kyyristellen. Paperia ei tietenkään ollut. Ruttuinen mekon helma sai toimittaa sen virkaa. Kun hän kiskaisi ketjusta, se katkesi käteen. Kirsti säikähti. Hän sinkosi hädissään ketjun asumattoman naapuritontin pöpelikköön. 

- Antakaa Jumala ja Aloins minulle anteeksi.
  Kirsti päätti saman tien tarkastaa ympäristön. Vihreitä aaltopeltikoppeja oli suorassa rivissä kuusi. Päärakennus oli suuri komea kivestä rakennettu pytinki, varsinainen kartano, jonka ulkonäköä pilasivat takapihan puoleisiin nurkkiin lisätyt peltikopit. Seitsemäs ja kahdeksas peltikoppi."
Google Mapin kuva Pastorin hostellista osoitteessa 20 Marlborough Street, College Park, Adelaide.
Tuo kapea siipi on siinä paikassa, jossa aaltopeltikopit, joista yksi oli kotini, olivat. 
Lähetä kommentti