AUSTRALIASSA KOULUSSA - Rakas päiväkirja

            Kun lämpötila päivällä laski 15 celsius-asteeseen, äiti pakotti laittamaan flaneliset liivit, pässinpökkimät pitkät sukat ja villahousut koulupuvun alle. Eihän kellään toisella lapsella sellaisia ollut. Niinpä ne riisuttiin  Windsor Avenuen pensasaitojen suojissa ja piilotettiin aidan sisään koulupäivän ajaksi. Ilman niitä askeleet veivät kevyesti Mary Streetille ja koululle.
           Kun sadekausi alkoi, liiat vaatteet laitettiin pieneen koululaukkuna toimivaan matkalaukkuun. Kotiin palatessa hävettävät asusteet kiskottiin jälleen ylle pensasaitojen suojissa.

          Lähellä vahaa kouluani sijaitseva Penningtonin uusi koulu on erikoistunut englanninkielen opetukseen. Se ei ole yhtä kodikas kuin vanha kouluni oli.

 Entinen Penningtonin kouluni toimii nykyisin Adelaiden kouluviraston hallinnon toimistoina.

            Tuntuu kummalliselta nähdä buddhalainen temppeli aivan koulun naapurissa. Minun kouluaikoina uskontotuntien alkaessa, kouluumme saapui toistakymmentä eri uskontokunnan edustajaa pitämään tunteja. Tuli katollisia nunnia, miehiä kipa päässä, Pitkiin mustiin kaapuihin pukeutuneita miehiä, papin kauluksilla varustettuja miehiä ja ihan tavallisesti pukeutuneita henkilöitä.

Silloin ennen (kirjastani POSITIO 16093)↓

Dear diary

"- En kirjoita enää kertaakaan höpöjä diaryyn. Kirsti oli tehnyt päätöksensä. Heidän perheensä ei käynyt viikonloppuisin soutelemassa joella, uimassa meressä, eläintarhassa tai kasvitieteellisessä puutarhassa tai Adelaiden museoissa. Miksi hän sitten maanantaisin kirjoittaisi englanninkielen kaksoistunnilla: "Dear diary, Last  weekend I wet to Zoo with my fa...." tai muuta potaskaa.

- Mutta Kirsti, miksi et kirjoita päiväkirjaasi?

- Miss Pennington, me olimme viime viikonloppuna niin jännittävässä paikassa, että en osaa kirjoittaa siitä englanniksi.
- Voi kultaseni, Kirjoita sitten suomeksi. Pääasia on, että kirjoitat.

- Kyllä neiti Pennington.

Pian Kirstinkin kynä sauhusi.

  Siitä maanantaista alkaen muodostui vakituiseksi käytännöksi, että Kirsti kirjoitti päiväkirjaansa suomeksi. Hän vuodatti sen sivuille kaunistelemattomia käsityksiään elämästä, ihmisistä paikoista ja tapahtumista. Perkeleillä, saatanoilla, helveteillä, piruilla ja paskoilla höystettynä. Kirjoittipa hän kerran jumalauta ja rukoili saman tien katuen heti seuraavassa lauseessa Jumalalta anteeksi."

Useita viikkoja myöhemmin

 "Luokka jatkoi historian tuntiaan tarkastajan syventyessä Kirstin päiväkirjoihin. Tunnin loputtua Kirsti sai tarkastajalta englanninkielisen arvion diarysta.
- Olet todella hyvä kirjoittaja, jolla on sujuva sanankäyttö. Hallitset kielen rakenteet todella hyvin. Tekstisi on elävää. Nyt pyrit vain samaan englanniksi.
Päiväkirjat saivat kymmenittäin lisäleimoja eestinkielisen tarkastajan omakätisesti leimaamina. Helpotus oli valtava. Mutta mieltä jäi kalvamaan epäilys:
- Se ymmärsi taatusti sanan sieltä ja toisen täältä. Aivan kuten minä sen eestinkielisestä puheesta. Ensi maanantaina kirjoitan diaryyn englanniksi."