Translate

Tunnisteet

maanantai 27. helmikuuta 2017

ADELAIDESSA

       Takaisin Adelaidessa. Tänään pesemme pyykkiä majapaikassamme Vinersien kotona, jota olemme pitäneet tukikohtana lähes kolme viikkoa.

      Aikoinaan, kun palasimme Princess Royalista Adelaideen, jouduimme palaamaan takaisin sinne, mistä olimme lähteneetkin,  pastori Zinnbauerin takapihalle. Siitä tuli seitsemäs muutto Australiassa ollessamme. 

       Kun isäpuoleni ei saanutkaan töitä, omakotitalon käsirahaksi säästetyillä rahoilla päätettiin ostaa paluuliput Suomeen. Halpoja matkoja kytättiin lähes vuosi. Sen vuoden aikana alkoi minun elämäni jyrkin alamäki, joka jatkui vielä Suomessakin. En jaksanut enää kiinnostua Torrens-joesta lintuineen, en kasvitieteellisestä puutarhasta, en eläintarhasta, en museoista. Nämä kaikki sijaitsevat lähellä  20 Marlborough Streetiä (entistä Pastorin hostellia). Ensimmäistä kertaa siellä asuessamme luuhasin lähes jatkuvasti jossain näistä paikoista. Niihin kaikkiin oli sillon ilmainen sisäänpääsy. Edelleenkin pääsee maksutta muihin, paitsi eläintarhaan.

      Narulla kuivuvien vaatteiden kuvien sijaan laitan tänne kuvia Goolwan linnuista. Älkää vaan kysykö minulta, minkä nimisiä ne ovat. En tiedä.





Naamioitumisen mestari

Rotan näköisiä pieniä pussieläimiä lintujen kanssa syömässä




Silloin ennen (romaanistani POSITIO 16093) ↓


 " Satoi viistoon. Lähes vaakasuoraan. Oi satanut viisi päivää ja yötä yhtä mittaa. Sade rummutti peltisiä seiniä ja alas laskettuja ikkunaluukkuja. Pastorin hostellissa oli vielä edellisenä vuonna asunut paljon väkeä. Nyt se oli lähes tyhjillään. Poissa olivat Gisella ja Orsola perheineen. Kuten muutkin entiset naapurit. Ehkä näiden perheiden status oli parantunut. Tai sitten kuuma kausi oli ajanut ihmiset peltihökkeleistä viileämpiin asuntoihin. Aiemmista asukkaista enää jäljellä olivat vain Kiivaat. Valveen perhe sai asuttavakseen entisen kopperonsa


  Koskaan ei voi tietää, mikä edessä päin odottaa. Eino oli ajatellut pääsevänsä takaisin Philipsille. Takuuvarmasti. Mutta toisin kävi.
- Mr. Valve, jos olisitte nuorempi, ilman muuta palkkaisimme teidät. Näinä aikoina  on paljon työttömiä. Teitä nuoremmatkin miehet kävelevät mittailemassa katuja. Ainakin Adelaidessa. Olen pahoillani. Pomon tuomio oli tyly. Eino nielaisi. Hikiläiskät kainaloissa suurenivat. 
- Onnea elämäänne Mr. Valve.
- Niin aina. Onnea vaan perkele. Sillähän se perhe ruokitaan." 

IHASTUTTAVA VICTOR HARBOUR

                 Maailma on täynnä kauniita paikkoja, kuten esimerkiksi tämä Viktor Harbour, jonne puksuttelimme vanhanaikaisella junalla Goolwasta.
    Mutta vielä hetkeksi Goowlaan. Kun emme päässeet höyrylaivaristeilylle Murray-joelle, niin kävimme Goowlan satamassa tutustumassa eläkeläisten hoitamaan ja ohjaamaan höyrylaiva PS Oscar W:n, joka on auki matkailijoille 7 päivää viikossa,  (ja risteilee joella noin kerran kuussa). Erkki sai otettua kuvia laivan koneesta ja vanhanajan kuormasta.


               Sitten Victor Harbouriin.
      Ei ole totta! Rannalla sai muutamalla dollarilla ratsastaa kamelilla. En tohtinut kysyä, ovatko kamelit Australian omia villikameleita, joita penskan yritin kiikaroida laivan kannelta.
       Vielä yksi historiallinen kyyti. Matkustimme hevosen vetämällä raitiovaunulla Granite Islandille. Meille oli kerrottu, että valitettavasti valaita ja hylkeitä voi nähdä vain kesäkuun jälkeen. Silti vahdimme silmä kovana merta raitiovaunun ylittäessä siltaa.
            Ensin Erkki bongasi delfinin ja sitten isänsä kanssa matkustava pikkupoika valaita.

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

MATKALLA ADELAIDEEN

        Saimme nauttia Princess Royal-tilan vieraanvaraisuudesta Katherinen (Rowe) emännöiminä ja vielä lähtiessämme saimme lahjoja. Kassin, karkkia, lippikset ja kirjan.
      Kirja kertoo edesmenneen Bob Rowenin (Katherinen isoisän) mittavasta elämäntyöstä karjankasvattajana ja -kauppiaana. Hän osti Princess Royalin tilan Tennantilta (isäpuoleni entiseltä työnantajalta) vuonna 2000. Tila on yksi Rowen suvun yhteensä yli 40 000 hehtaarin tiloista. Tiloilla on 18 päärakennusta ja niiden lisäksi lukematon määrä erilaisia tuotantorakennuksia. 
Tilojen tuotantoaloja ovat:
- Lihakarjan kasvatus isoille lihanjalostustehtaille
- Lihakarjan jalostus
- Merinovillaa tuottavien lampaiden jalostus
- Karjankuljetuspalvelut
- Viinitarhat
- Viinin valmistus
- Vehnän viljely
- Carob:n eli Johanneksenleipäpuiden kasvattaminen (carobia käytetään mm. suklaan valmistukseen).
Princess Royal on nykyisin melkoinen konserni.
Erkki otti Princess Royalin valtavista rekoista kuvan tilan toimiston ikkunan läpi
"Princess Royalin juna" eli kuva, joka on lahjaksi saamassamme kirjassa.  Laitan sen tähän, koska siitä näkyy hyvin tilan rekkojen huikea pituus. 
       Tarkoituksemme oli seilata Murray-jokea Goolwaan vanhalla siipiratasaluksella, mutta seuraava vuoro olisi lähtenyt vasta maaliskuun puolella. Matka taittui bussilla. Yövyimme Goowlassa, joka sijaitsee Murray-joen suulla. Illalla bongasimme alueen erikoisia lintuja. (Laitan kuvia myöhemmin)

                  Goolwassa sijaitsee Australian ensimmäinen asemarakennus ja rautatie Victor Harboriin on perinnerautatie, jota pitkin liikennöi höyryveturi ja sen seuraaja "Punainen Kana Kiskobussi" (Red Hen Railcar).
                  Vapaaehtoiset eläkeläiset hoitavat rautatien ja sen liikennöinnin. Tuotot käytetään historiallisten rakennusten ylläpitoon. Koska itsekin olemme vanhoja, matka Viktor Harboriin taittui luontevasti historiallisella junalla. Vanha rautatie kulkee rannikkoa myötäillen ja maisemat ovat upeat. Victor Harbourin aseman tavarakärry on kuin lapsuuteni aikoina.

lauantai 25. helmikuuta 2017

PRINCESS ROYAL osa 5. TAKAISIN KAUPUNKIIN

           On aika sanoa hyvästit Burran mökille. Juhlistamme viimeistä iltaa mökillä Princess Royalin omalla viinillä. On hieman haikea olo.
Juhlan kunniaksi mekko päälle   
   On aika sanoa hyvästit myös ystävälliselle Burran oppaallemme John Arthurille. Taustalla entinen kotini Princess Royalissa.
         Mökissä vallitsee menneisyyden tunnelma. Kaikki huokuu vanhaa, oman lapsuuteni aikaa, jopa ilmassa leijuva kevyt laventelin tuoksu.









     Mitä minun vanhat silmäni näkevätkään? Kutsuin tällaista penskana Almaksi.


Silloin ennen (romaanistani POSITIO 16093) ↡


  " - Se onkin sitten huomenna Princess Royal Stationin  kanoilla viimeinen ravunkuorijuhla-ateria. Tämä poika sanoi itsensä irti. Me lähdemme Adelaideen. En viitsi kuunnella Tennanttien leukailua meidän valtavasta ruokahalusta. Niin kuin täällä pelkästään mässäiltäisiin niiden kustannuksella. 

 - Tulit sitten viimein järkiisi. Alman kasvot valaisi täydellinen valloittava hymy.
- Kiitos Eino. Näen itseni jo sieluni silmin Adelaiden ruuhkaisilla kaduilla, Taimin kanssa kauppoja kiertelemässä. 
- Minä otan ainaskin Tikun, Takun ja Dessan Adelaideen. 

- Siitä minun pitikin sanoa. Ei niitä voi ottaa kaupunkiin kärsimään.   Ne on jätettävä tänne. Tiku ja Taku on vietävä takaisin luontoon. Ja Dessa lypsykatoksen seutuville. Ne pärjäävät kyllä. 
- Mutta minä EN! Kirstin maailma romahti. 
- Valitan Kirsti. Tämä päätös on peruuttamaton."

perjantai 24. helmikuuta 2017

PRINCESS ROYAL osa 4 KARJAPORTTI JA KERITSIJÄT


             Tuolla eukalyptuspuiden takana häämöttää tilan entinen lampaiden keritsemispaikka,  jonka nurkissa penskana viihdyin silloinkin, kun siellä ei ollut toimintaa. Viihdyin, vaikka Markku pelotteli siellä olevan taipaaneja, Australian myrkyllisimpiä käärmeitä. Kyllä minä siellä käärmeitä näinkin, mutta kun en tiennyt niiden nimiä, en osannut pelätä. Rakennusta käytettiin vain silloin, kun kiertävät keritsijät saapuivat tilalle ratsuillaan ja kuorma-autoillaan. Illalla miehille maistui olut ja laulut raikuivat. Monta muutakin laulua keritsijöiltä opin, mutta nämä jäivät parhaiten mieleen:





       Nykyisin rakennus toimii varastona, sillä tilalla on vain n. 2000 lammasta jalostukseen. Ennen lampaita oli 30 000 - 40 000.
       Princess Royalin porteilla oli ennen - ja on nyt - varsin nerokkaat karjaritilät. Lampaat ja lihakarja eivät yleensä astu sillalle, koska sorkka ei pidä metalipalkilla, vaan jalka lipeää palkkien rakoon. Näin ei tarvita portteja, joita pitäisi alvariinsa aukoa ja sulkea.


Silloin ennen (Romaanistani POSITIO 16093) ↓

Karjaportti 

"Itsepintaiset sonnit ja lehmät seisoivat rivissä aidan ja karjaritilän takana, kuin olisivat päättäneet tukkia Sinin ja Kirstin reitin pois tilalta. Ne vahtivat tyttöjä hievahtamatta. Kirsti otti kokeeksi pari askelta riltilälle.

- Kuulkaas saatanat. Meidän pitää vähän jutella. Me halutaan mennä Sinin kanssa tästä portista nyt. 
Suurin sonni mylväisi. Sinin säikähtynyt katse käännähti eläimestä Kirstiin. 
- Tule pois hän kehotti. 
- Minä en halua sen puskevan sinua!
Tasapainotellen ritilällä Kirsti riisui punakukallisen hameensa. Heilutteli sitä sonnin silmien edessä.
  - Minä olen suuri härkätaistelija Kikru. Tule tänne vaan! Käy kimppuun, jos uskallat! Sini seurasi henkeään pidätellen Kirstin edesottamuksia. "

Lampaiden keritsemistä

  "Useina päivinä Kirsti karkasi Almalta ja vaani keritsemiskatosten vaiheilla. Seurasi silmät suurina, miten ratsastajat ja koirat ohjasivat valtavat lammaslaumat aitauksiin ja kujasiin, joista ne otettiin vuorollaan kerittäviksi. Keritsijän nokka ei kauaa tuhissut tämän istuttaessa eläimen jalkojensa väliin. Kone hurisi hetken ja villa putosi yhtenäisenäm mattona, kuin mies olisi riisunut lampaalta takin. Nuoremmat miehet juoksuttivat villat lattialta hihnalle, jolla ne siirtyivät seinässä olevan aukon kautta viereiseen saliin paalattavaksi. Paalit pakattiin isoihin kuorma-autoihin. Kirsti seurasi näytelmää lumoutuneena. Unohtaen akjan kulun.
- Alan isona keritsijäksi."