Translate

Tunnisteet

lauantai 21. tammikuuta 2017

VAUVA-JUHLA

          Pari päivää sitten Ayun poika, jonka nimi on myös Putuh (kutsun tästä eteenpäin häntä Pikku-Putuhiksi, erotuksena opas/kokki-Putuhista) kysyi minulta, haluammeko me osallistua hänen kanssaan, hänen ystävänsä vauvan maankoskettamis-juhlaan.

    Tänään kumpainenkin Putuh lähti kanssamme läheiseen kylään.
         Parikymmentä vierasta oli jo kokoontunut juhlataloon. Monet aikuiset olivat pukeutuneet hienoihin pitseihin ja sharonkeihin. Meidät oli lähtiessä puettu samoin tavoin. Meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi, vaikka tupsahdimme paikalle kutsumatta.

             Kylän naiset touhusivat yhdessä pöytiä kuntoon. Naisten keskinäinen kiintymys oli käsin kosketeltavaa. Juhlatalon seinät oli vuorattu kankailla. Seinällä oli suuri valokuvasuurennos juhlakalusta, kolmekuisesta potrasta pojasta.


        Kyläläiset pitävät lasta taivaasta laskettuna Jumalana, jota ei sovi laittaa lattialle ennen kuin hän on kolmikuinen. (Joissain osia Balia 1/2-vuotias.)  Koska tämä vauva oli elänyt kolmekuiseksi, hänen kunniakseen järjestettiin  seremonia, jossa hänen jalkansa koskettivat ensi kerran maata ja hän muuttui Jumalasta ihmiseksi.
         Seuraava seremonia tälle pikku-Wayanille (Ensimmäiselle) pidetään hänen tullessaan puolen vuoden ikään. Silloin hän saa lisää nimiä, kun on selvinnyt ketä esi-isistään hän muistuttaa. Siihen mennessä selviää myös kenen esi-isän sielu tahtoo tahtoo asettua Wayanin ruumiiseen asumaan. Esi-isät näyttelevät muutenkin suurta roolia Balilla. Heitä rukoillaan ja siunataan ja heille uhrataan.
         Lapsen  mummo piti lasta sylissään koko pitkän seremonian ajan. Nuori isä ja äiti osallistuivat  seremoniaan siunaamalla erilaisia tuotteita, joita lapsi tulee tarvitsemaan elämänsä aikana, kuten riisiä, vettä, hedelmiä. Seurue kulki jalan talosta toiseen. Nämä rituaalit toistettiin useassa kylän talossa kotialttareiden edessä. 
         Poppamies jollotti yksitoikkoisella nuotilla loputtomilta tuntuvia mantroja, joiden voisi hyvällä mielikuvituksella ajatella tarkoittavan vaikkapa: "Pysy riisissä loppuikäsi hmmmmm..., joka olkoon pitkä. ..... hmmmm.  Munikoon kanasi joka päivä hmmmmmm...  Kantakoon kaakkaopuusi hedelmää hmmmmm."
    Kylän vanhat naiset ojensivat vuoron perään siunattavia tuotteita perheelle.
     Vieraita tuli ja meni. Lapselle ja uhrilahjoiksi oli tuotu ja tuotiin kaikkea maan ja taivaan väliltä, aina elävistä kananpojista alkaen - riisiin, kukkiin ja suitsukkeisiin saakka.  Raha oli myös yleinen lahja. Sitä mekin pojalle annoimme. Koko päivän vanhemmat säteilivät onnellisina. 
      Suurimman osan seremoniasta juhlakalu nukkui, mutta heräsi hetkeä ennen kuin oli vuorossa juhlan se osuus, jossa pienet jalat koskettivat ensi kerran maata. Demoneita huijattiin pirskottamalla pyhää vettä ensin kananpojan varpaille ja laskemalla se maahan. Jos lähistöllä oli demoneita, ne hyökkäsivät kananpojan kimpuun ja jättivät oikean vauvan rauhaan.  Juhlat jatkuivat meidän poistuessa paikalta.
     Kun pienelle Wayan-pojalle on pidetty maankoskettamis-juhla hän voi alkaa käyttää oikeita vaatteita. Aiemmin, kun hän oli Jumala, vaatteita ei tarvittu. 
      Uskonnollisten seremonioiden merkitys menee Balilla kaiken muun edelle.  Hilkka osallistui tänään kylän koululla yhteen uskonnolliseen seremoniaan.  Samalla hän antoi meidän suomalaisten lahjana koululle suurennetun ja kehystetyn kuvan koulun oppilaista, opettajista ja meistä.
Lähetä kommentti